Sektion jälkeen alatiesynnytys - kokemuksia?

Mulla edellinen synnytys päättyi kiireiseen sektioon vauvan sydänäänten laskun takia. Nyt olen rv 27 ja mietin tulevaa synnytystä - mullahan on automaattisesti edessä synnytystapa-arvio tuon aiemman sektion takia, mutta oma tahto olisi ainakin yrittää alatiesynnytystä tällä kertaa. Sektiosta tulee aikaa synnytyshetkeen n. 1,5 vuotta.

Sen tiedän, että yksi sektio ei luultavasti aiheuta mitään riskejä tulevaan synnytykseen, mutta muutama asia silti askarruttaa. Eli; muahan pitää rinnastaa synnytyksen suhteen ensisynnyttäjään? Mulla tuo synnytys ei ollut edes itse vielä lähtenyt luonnostaan käyntiin vaan se yritettiin juurikin noiden vauvan sydänäänten takia ensin käynnistää normaalisti. Käynnistämiseksi puhkaistiin kalvot ja laitettiin oksitosiinitippa. Kolme tuntia käynnisteltiin kunnes lopulta siis päädyttiinkin sektioon, koska vauva ei olisi paikalleen juminutta synnytysyritystä kestänyt. Onko kellään vastaavaa kokemusta, että olisi edellinen jumahtanut käynnistysyritykseen - lähtikö seuraava synnytys sitten ihan itsestään käyntiin?

Toinen asia on tuo synnytysten väli - tarkalleen ottaen yksi vuosi ja 4 kk. Onko kellään kokemusta normaalisynnytyksestä kun aikaa sektiosta kulunut alle 1,5 vuotta? Mitä riskejä listattiin? Menikö kaikki hyvin?

 

Mulla kans esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla ja nyt olisi tarkotus synnyttää alakautta (rv 35+5)...mullakin yritettiin esikoista käynnistellä noin tunnin ja sitten ei voitu enää odottaa pitempään vaan päädyttiin sektioon...torstaina on synnytytapa-arvio ja koko-arvio,hieman jännittää että mihin siellä päädytään...

 

Mulla kans esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla ja nyt olisi tarkotus synnyttää alakautta (rv 35+5)...mullakin yritettiin esikoista käynnistellä noin tunnin ja sitten ei voitu enää odottaa pitempään vaan päädyttiin sektioon...torstaina on synnytytapa-arvio ja koko-arvio,hieman jännittää että mihin siellä päädytään...

 

Minulla esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla sydänäänten häviämisen takia. Toinen syntyi 1v7kk jälkeen ihan normaalisti alatiesynnytyksellä. En mä tiedä, miten suhtauduttiin, ihan samalla tavalla kuin edelliselläkin kerralla eikä mitään ongelmia sen kanssa ollut ainoa oli, että supistukset teki todella kipeää sektioarven kohdalta ja siitä syystä sain todella nopeasti epiduraalin

 

Mulla esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla 40+5 tarjontavirheen vuoksi, synnytys oli tuossa vaiheessa kestänyt 28h,, josta ponnistusvaihe lisäksi 1,5h. Toivuin rankasta synnytyksestä hyvin ja nopeasti. Toinen syntyi alateitse nyt viime joulukuussa, ikäeroa tytöille tuli 1v7kk. Kävin synnytystapa-arviossa ja koko-arviossa aikanaan. Ottivat myös magneettikuvat. Sain luvan synnyttää alakautta, koska lantion mitat olivat suorastaan väljät ja vauva oli rt sekä normaalikokoinen. Rv 41+4 syntyi toinen lapsemme, painoa tosin oli jo yli 4kg ja imukupilla auttoivat ja tekivät epparin, tuli myös muutamia repeämiä. Ensisynnyttäjänä siis kohdeltiin alatiesynnytyksen osalta, mutta kaikki meni ihan hyvin. Onnistumisen tunne oli valtaisa, kun lopulta vauva tuli ulos alakautta! :heart: Sektioarpeen ei sattunut missään vaiheessa odotusta tai synnytystä ja epiduraali oli aivan ihana. Ponnistusvaihe sattui ihan mielettömästi (kesti 1,5h taas!), mutta sehän kuuluu asiaan. Yhden sektion jälkeen eivät nähneet syytä automaattiseen sektioon, koska edellytykset alatiesynnytykseen olivat kunnossa. Riskejä ei listailtu. Palauduin alatiesynnytyksestä paljon nopeammin kuin sektiosta, vaikka sekin parani ilman takapakkeja. Tsempit matkaan sinulle tulevaan synnytykseen! :flower:

 

Mulla oli eka synnytys suunniteltu sektio, joten hieman eri juttu kuin sulla. Sektio oli silloin pari päivää ennen laskettua aikaa. Toinen lapsi syntyi 1v 3 kk myöhemmin alateitse. Synnytyksessä kohdeltiin ensisynnyttäjänä. Kävin synnytystapa-arviossa ja lääkäri piti selvänä, että synnytän alateitse. Mitään ei puhunut siitä, että synnytys tulisi liian pian sektion jälkeen. Sektiosta tai leikkaushaavasta ei ollut mitään ongelmaa raskaudessa tai synnytyksessä. Minusta on mukavaa, kun olen saanut kokea molemmat synnytystavat!

 

Juttelin asiasta lääkärin kanssa ja kuulin, että mitään radikaalia käynnistystä ei tässä tapauksessa voida tehdä vaan ainoastaan 'hallittu käynnistäminen' olisi mahdollinen. Vähän ihmetyttää tuo - mitä mahtaa tarkoittaa, voiko esim. käyttää oksitosiinia? Mulla vaivana - kuten edellisessäkin raskaudessa - kohonneet verenpaineet, joten käynnistystarve on aika todennäköinen. Saa nähdä. Lääkäri sanoi, että synnytystapaa pohtiessa muutaman viikon päästä mun oma mielipide on tärkeä ja sille laitetaan paljon painoa. Edelleen olen päättänyt, että jos vaan tuo hallittu käynnistäminen kerran on mahdollista turvallisesti, niin alatietä yritetään tällä kertaa.

Kiitollisena luin kommenttejanne hyvin menneistä synnytyksistä ja itsekin olen vakuuttunut, että kyllä tuo alatiesynnytys on kokemisen arvoinen juttu. Tietysti kiva olisi kuulla miten käynnistämiset sektion jälkeen ovat onnistuneet?

 

Mulla esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla 40+5 tarjontavirheen vuoksi, synnytys oli tuossa vaiheessa kestänyt 28h,, josta ponnistusvaihe lisäksi 1,5h.

Mulla hyvin samantyyppinen kokemus muuten, mutta synnytys eteni nopeasti kunnes tuli ponnistusvaihe. 2,5 tunnin ponnistuksen jälkeen kiireellinen sektio, koska imukuppikaan ei saanut vauvaa hievahtamaankaan (tarjontavirhe). Toisen lapsen synnytys on käsillä millä hetkellä hyvänsä ja vähän vaivaa, kun tässä ketjussa moni kertoo päässeensä automaattisesti synnytystapa-arvioon. Täällä sellaista ei yleensäkään tehdä kovin helpolla ja nyt en kaiketi ole pääsemässä siihen, vaikka edellinen terkkari oli sitä mieltä että pitäisi. Terkkarin vaihduttua on ollut toinen ääni kellossa, vaikkakin sektioarpi on vielä parinkin vuoden jälkeen aika pahannäköinen ja todennäköisesti kohdunrunko on vaurioitunut, koska sektiossa leikkausviilto tehtiin hieman liian alas. Vielä raskauden alkuvaiheessa väläyteltiin mahdollisuutta, että päädytään joka tapauksessa suunniteltuun sektioon. Itse toivon alatiesynnytystä, ehkä en ole siksi ollut tarpeeksi tiukkana sen synnytystapa-arvion suhteen. Ja toi kyllä mietityttää, että kohdellaanko mua ensisynnyttäjänä sen alatiesynnytyksen suhteen. Toivoisin, että kohdeltaisiin, ainakin ponnistusvaiheessa (sen kahden ja puolen tunnin aikana ei tapahtunut yhtään mitään edistystä, kaikki paine tuntui vatsalla ja virtsarakossa, kun vauva oli väärässä asennossa. Missään vaiheessa ei tuntunut, että mitään olisi tulossa ulos.)