sektiolla synnyttäneet! kysymys! (ja ette vedä hernettä nokkaan kiitos!!)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ajatuksia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja *******:
Alkuperäinen kirjoittaja höpsiäinen harmaana:
Minulla yksi alatiesynnytys ja viimeinen raskaus päättyi sektioon. Tästä aikaa 8kk, enkä todellakaan koe synnyttäneeni. Lapsi tuntui todella pitkään vieraalta...

Huh huh, ja vain siksi, että syntyi sektiolla?!? Hei haloo, EI oo todellista :D

Tästä aiheestahan on tehty ihan tutkimuksiakin, että sektio voi vaikuttaa äiti-lapsisuhteeseen.
Mutta kukapa sitä täällä kehtaisi myöntää...

Varmasti. Alatiesynnytyskin VOI vaikuttaa äiti-lapsisuhteeseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ******:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja *******:
Alkuperäinen kirjoittaja höpsiäinen harmaana:
Minulla yksi alatiesynnytys ja viimeinen raskaus päättyi sektioon. Tästä aikaa 8kk, enkä todellakaan koe synnyttäneeni. Lapsi tuntui todella pitkään vieraalta...

Huh huh, ja vain siksi, että syntyi sektiolla?!? Hei haloo, EI oo todellista :D

Tästä aiheestahan on tehty ihan tutkimuksiakin, että sektio voi vaikuttaa äiti-lapsisuhteeseen.
Mutta kukapa sitä täällä kehtaisi myöntää...

Varmasti. Alatiesynnytyskin VOI vaikuttaa äiti-lapsisuhteeseen.

Sektiossa suurempi todennäköisyys.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tuskin kukaan voi sitäkään valita, millaisia tunteita sektion jälkeen tulee. Itselläni se hetki ei herättänyt mitään tunteita, kun näin lapseni ekan kerran, koska olin niin tokkurassa leikkauksesta. Olin kovasti odottanut, että on varmaan liikuttavaa jne.

Ymmärrän hyvin, ettei joku koe synnyttäneensä. Itse en koe niin, mutta meitä on moneen junaan eikä tunteitaan voi yleensä valita. Toisaalta tiedän myös äitejä, joilla lapsi on tuntunut vieraalta alatiesynnytyksen jälkeenkin. Yleensä kaikissa niissä tilanteissa on ollut jotain poikkeuksellista tai sellaista, mihin ei ole osannut varautua (lapsi teholla, imetys ei onnistu, tulee komplikaatioita, sairaalassaolo pitkittyy, tulee masennusta tms.) Kai se vaan on niin, että itselle se tuntuu kurjalta jos joku jää harmittamaan.

Pointtini juuri, että tuskin se on synnytystapa sinällään, joka aiheuttaa jonkin tunteen, että lapsi on vieras tms. Minä taas olin alatiesynnytyksestä ihan pöllähtäneenä kun vauva nostettiin rinnalle, koska kaikki eteni niin nopeasti, etten pysynyt mukana. Eli juuri tuo, että tapahtuu yllättävää tai kaikki menee jotenkni erilailla kuin kuvitteli (niin kuin usein synnytyksessä menee), voi tehdä sen, että synnytyksestä jää jollain tavalla ikävä fiilis. Ja niin voi käydä sekä sektiossa että alatiesynnytyksessä. Monilla on alatiesynnytyksestäkin se oma käsityksensä miten se menee, ja harvoin se sitten ihan toteutuukaan käytännössä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja höpsiäinen harmaana:
Minulla yksi alatiesynnytys ja viimeinen raskaus päättyi sektioon. Tästä aikaa 8kk, enkä todellakaan koe synnyttäneeni. Lapsi tuntui todella pitkään vieraalta...

Mulla on vain hätäsektio takana, ei alatiesynnytystä mutta fiilikset oli ihan samanlaiset.
 
En mä koe, että olisin synnyttänyt pojan. Sektiolla syntyi, ja hyvä niin koska se ainoastaan takasi sen että kaikki sujuu hyvin.
Rakastan kuitenkin yhtä paljon, kuin esikoistani, jonka synnytin normaalisti.
 
Mulla takana molemmat. Esikoinen syntyi alateitse imukupin avulla ja seurauksena oli pahat repeämät, joista toipuminen kesti pitkään. Tämä toinen sitten syntyikin suunnitellulla sektiolla omasta toiveestani ja voin sanoa, että päivääkään en ole päätöstäni katunut. Kaikki sujui kuten pitikin ja toipuminenkin oli paljon nopeampaa kuin esikoisesta.
Sektiossa on kuitenkin aina riskinsä ja jos esikoisen syntymä olisi sujunut normaalisti, niin en varmaankaan olisi sektioon kuopuksen kanssa päätynyt...
Koen kuitenkin, että molemmat lapseni olen synnyttänyt. Tapa vain on ollut eri.
 
Mä alotin synnyttämään esikoista alateitse, mutta kaiken hössötyksen keskellä en oikein edes tajunnut mistään mitään. Sitten kätilö ilmoitti että hyppää toiselle sängylle, nyt kiireellä leikkaussaliin, vauvalla hävis sydänäänet. Leikkaussalissa minut nukutettiin ja tehtiin hätäsektio. Heräsin salissa, heräämössä vietin vielä neljä tuntia (lääkäri muni lääkkeen kanssa, murrrrr) ja koko ajan kyselin koska näen vauvani. Vauva oli vastasyntyneiden teholla, syntyi kuukautta ennen la:aa. Lapsen isä oli vauvan mukana koko ajan. Näin lapseni "luonnossa" vasta 2 päivää synnytyksen jälkeen, tunsin lapseni heti omakseni ja rakastin häntä jo pelkkien valokuvien perusteella. Paranin todella nopeasti, särkylääkkeitä en syönyt kuin 3 päivää ja lähdin sairaalasta kotiin. Päätin, että jos joskus toinen lapsi tulee, haluan sektion. Tunnen itseni ja tiedän, ettei minusta oikeasti olisi synnyttämään alateitse. Tyttäremme syntyi siis suunnitellulla sektiolla, leikkaus meni hienosti. Kun tyttö oli saatu mahasta ulos ja näin hänet ensimmäistä kertaa, itkin silmät päästäni. Tunteenpurkaus oli valtava, ja mieskin ihmetteli, mikä minulle tuli. Ei ymmärtänyt mun herkistymistäni :) Samana iltana nousin sängystä kävelemään ja kolmantena päivänä lähdettiin kotiin. Ja koen synnyttäneeni, sektio on minun mielestäni loistava "keksintö" synnytyspelosta kärsiville, sekä minunlaisilleni, jotka eivät vaan henkisesti pysty näkemään itseään "puskemassa lasta alapäästä ulos". (Anteeksi raaka ilmaisu.)

Mutta ihmiset ovat erilaisia :flower:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ajatuksia:
niin olin hätäsektiossa 6kk sitten ja mulla on olo edelleen että en ole synnyttänyt.. en tiedä johtuuko se siitä että nukuin ja lapsi vietiin teholle heti ja jäin paitsi kaikesta... ja olo että mut vaan leikattiin...
olen kokenut kaksi alatie synnytystä ja pakko sanoa että alatie synnytys on MUN mielestä sellanen kokemus et se todella kannattaa kokea jos PYSTYY!

no, eihän sille ite voi mitään jos joutuu sektioon. Turha siinä on syyttää äitiä tai ylipäätänsä ketään.!!!
Itsellä yksi lapsi, joka syntyi kiireellisellä sektiolla, niin kyllä se olo oli siellä sairaalassa jo, että tässäkö se synnytys oli.. ja oli epätodellinen olo siitä lapsesta.
 
anteeksi vain m mutta meille puhuivat sekä kätilö että kirurgi "synnyttämisestä" kun oli kyse mun sektiosta. Jokatapauksessa se lapsi syntyy, vaikka äiti leikattaisiin tai synnyttäisi alateitse. Vai kertooko lapsi vanhempana että hän ei ole syntynyt, vaan leikkautunut ulos äidistään?
 
Alkuperäinen kirjoittaja m:
SEKTIOLLA SYNNYTTÄNEET???? ei silloin puhuta synnyttämisesta. Se on leikkaus!!!!


Mutta kun potilaskertomukseen pistetään sektiolla synnyttänyt. Mikä sitten olisi parempi sanamuoto? Lapsi sektiolla uloskaivettu? Ehdota tätä tai muuta sinusta parempaa vaihtoehtoa lääkäriliitolle, jos muttavat sitten sanamuodon.
 
Takana yksi kiireellinen sektio ja yksi hätäsektio (kaksoset rv 27). Ensimmäistä lasta synnytin puoli vrk kunnes päädyttiin kiireelliseen sektioon lapsen terveyden vuoksi. En kestakaikkiaan tajunnut miksi kätilöt seuraavina päivinä hyppäsivät kilpaa kysymässä jäikö nyt paha mieli kun tulikin sektio. Juu, tuli paha mieli kun sain terveen lapsen. Haloo, ihan sama vaikka lapsi olisi tullut korvan kautta ulos, kun sain terveen maailman ihanimman lapsen. Lapsi olisi todennäköisesti vammautunut, jos olisi odotettu alakautta syntymistä. Toivuin sektiosta tosi nopeasti, ei ollut mitään ongelmia. Toinen kerta olikin sitten ihan eri tilanne, kun meinasimme kuolla kaikki kolme. Toksemian jyllätessä tehtiin hätäsektio keskellä yötä ja pikkukeskoset vietiin keskolaan. Näin heidät ekan kerran 2 vrk ikäisiä, koska oma vointini ei sallinut vierailuja aikaisemmin. Ei siinä joutanut synnytystapaa murehtimaan, kun mietti pysyykö lapset hengissä ja jos pysyy, niin missä kunnossa selviävät. Jälleen paranin sektiosta tosi nopeasti, myrkytyksestä toipuminen vei pidempään.

Jonkun mielestä en sitten ilmeisesti ole äiti, kun kolme lastani on puukon avulla otettu maailmaan. Itselle tuolla tavalla ei ole mitään merkitystä, kannan ylpeänä arpiani, toinen vaakaan ja toinen pystyyn. Ja kaikkia lapsiani rakastan samalla tavalla. Ai-niin, enhän tiedä paremmasta, varmaan sitten rakastaisin paaaaljon enemmän, jos olisin heidät vammaisina ja kuolleina puskenut alakautta maailmaan. Ihan käsittämätön keskutelu tämä kokonaisuudessaan. En tajua aloittajan ideaa laisinkaan.
 

Yhteistyössä