Sektio..????

Olen haaveillut jo kauan pikku kakkosesta ja mieskin olisi valmis toista lasta yrittämään.. Kaikki nyt vain tuntuu jännittävän ja olenkin tänne jo milloin mistäkin asiasta kirjoittanut..synnytyksestä, suolen tyhjennyksestä, raskaasta työstä jne... Kaikki kun tuntuu tulevan mieleen!! Ei uskoisi että meillä on 1,6 v ikäinen lapsi ja nyt tuntuu kaikki tulevan mieleen ja milloin mitäkin olen miettimässä..

Mutta asiaan..siis kun ensimmäinen synnytkseni oli tosi helppo ja lapsi oli suht "iso"..vajaat 4kg. Kätilön puheista synnytyksen aikana sain sellaisen käsityksen että lapsi mahtui juuri ja juuri tulemaan alakautta!?
Olen siis miettinyt että jos toinen lapsi olisikin isompi ja ei mahtuisikaan tulemaan, niin miten hätäsektio tapahtuu??
Kertokaa kokemuksia? Kestikö kauan parantua? Sattuiko haava?
Eikä tietenkään ainoastaa hätäsektion kokeneita vaan myös ihan sovitussa sekstiossa olleet kertokaa!!! Kertokaa kaikki!!

 

Mulla on kohta kuusi viikkoa aikaa sektiosta, haava on vielä tunnoton ja välillä vatsalla nukkuessa nipistää. Sairaalassa ei päässyt parina ensimmäisenä päivänä sängystä ylös ku tuntu et haava repeää auki. Sanoinkin kätilöille et mitäs jos se aukeaa, kätilö vaan totes et ei hänen uransa aikana ole ikinä auennut et olisin sitte ensimmäinen. Pidemmät matkat sairaalassa kuljin pyörätuolilla (eli vauvaa katsomaan keskolaan) kerran kävelin sinne niin kyllä jomotti haavaa kovasti. Mut loppujen lopuks paraneminen lähti nopeesti käyntiin. Säälillä katso niitä naisia ku ei pystyny edes istumaan. Ja mulla oli hätäsektio, siinä vaiheessa kun kuulin asiasta iski paniikki ja pääsi itku. En tiedä mistä moinen reaktio johtui, olin valvonut kaks yötä ja meinasin synnytyssalissa nukahtaa väkisin,ehkä siitä Tiesin kuitenki koko odotusajan että voi tulla sellanen tilanne että joudutaan leikkaamaan.

 

Kun eka lapsesi ollut tuonkin kokoinen niin seuraavassa raskaudessa sinulle mitä tod.näköisimmin tehdään synnytystapa-arvio eli mitataan lantiosi koko röntgenkuvin ja tunnustelemalla ja vauvasta otetaan mitat jolloin saadaan suht tarkka arvio siitä mahtuuko lapsesi syntymään alakautta vai ei. Jos ei niin silloin suoritetaan suunniteltu sektio. Jos kesken ponnistusvaiheen huomataan että lapsi ei mahdukaan tulemaan niin silloin seuraa kiireellinen sektio joka on siis eri asia kuin hätäsektio. Hätäaektiossa kyse on todellisesta lapseen tai äitiin kohdistuvasta vakavasta vaarasta jonka seurauksena vauva autetaan ulos muutaman miuutin sisällä leikkauspäätöksestä. Harvemmin pelkän lantio-vauva -epäsuhdan takia joudutaan hätäsektioon.

 

Mulle tehtiin lantiontarkastus porissa viikon ennen esikoisen syntymää..silloin tunnustelemalla arvioitiin lapsen koko noin 3 kiloiseksi. Mutta kyllä sieltä kilon isompi tyttö kuitenkin tuli..
Jännittää kyllä kovasti nyt kaikki ja ihan kauhee vauvakuume!!!! :/

 

Kyllä olen kuullut että sektiohaava aukeaa.
Niin sattu yhelle ku olin osastolla. Juoksuttivat paareilla leikkaussaliin ja sitten ei ku ommeltiin uudelleen.

 

Nyt 13 pv sektiosta (kiireellinen), ja haava ihan ok kunnossa, ei pahemmin tunnu, hieman kiristelee. Ei juurikaan punotusta yms. Kipulääkkeillä pääsin nopeasti pystyyn seuraavana päivänä ja vaikka leikkaus oli verenvuodon takia normaalia rankempi ja dreenit haavassa, niin ei ole kummempaa negatiivista sanottavaa aiheesta.

 

Tässä mun kokemukseni kiireellisestä sektiosta:


Eli eli. Lapsi oli yliaikainen. Synnytystä alettiin käynnistellä
viikolla 42+2 ja sitten seuraavana päivänä tyttö syntyi, sektiolla
siis. Missään vaiheessa synnytys ei oikein ottanut käynnistyäkseen
(kaiketi syynä oli mahdollinen tarjontavirhe, otsatarjonta, mistä ei
etukäteen tiedetty). Synnytyssalissa olin reilun tunnin. Edellisenä
päivänä olin saanut suun kautta lääkettä, minkä piti käynnistää synnys.
Supistuksia kyllä tuli mutta juuri mitään ei tapahtunut. Aluksi
synnytyssalissa lääkäri puhkaisi kalvot, mutta ei auttanut. Sitten
laitettiin tippa. Tippa aiheutti tosi kovia supistuksia ja loppujen
lopuksi supistus ei enää lauennut, muuta kuin lääkkeiden avulla.
Supistusten aikana lapsen sydänäänet heikkeni huomattavasti ja siksi
päädyttiin leikkaukseen. Hätäsektiookin mietittin, eli nukutus ja
viilto pystysuoraan, mutta onneksi kiireellinen sektio riitti.

Mulle leikkaus tehtiin spinaalipuudutuksessa eikä siinä todellakaan
kauaa mennyt koko hommassa. Mun kokemus varsinaisesta leikkauksesta oli, että mikään ei oikeesti sattunut. No, mulla tietysti oli aikas paniikki päällä lapsen sydänäänten laskun vuoksi, eli mahdollisia
kipuja en ees varmaan ehtinyt ajatella. Mutta en nyt usko, että siinä
muutenkaan mikään sattuis. Onhan siinä täysin puutuneena.

Lapsen isä sai olla koko leikkauksen ajan mukana ja lapsen
ensirääkäisy kuultiin yhdessä Leikkauksen jälkeen lapsi vietiin
kiirellä pois, tutkittavaksi. Johtunee juuri sydänääneten laskusta. Isä pääsi lapsen mukana, minut vietiin heräämöön. Heräämössä mun piti olla niin kauan kunnes jalat liikkuu.
Tämä oli ehkä rankinta koko tapahtumassa. Juuri on saanut lapsen, mutta
kosketukseen ei pääse. Heräämössä olin pari tuntia ja sitten mut
vietiin osasolle lapsen luo
Kätilö kyllä toi mulle valokuvan tytöstä heräämöön

Vauva toipui tapahtumista tosi hyvin Eli hänelle ei aihetunut
mitään sydämenlaskuista tms. ONNEKSI! Se oli pääasia. Mutta eipä ole
itselläkään valittamista, todellakaan Leikkaus tehtiin illalla.
Seuraavaan aamuun asti jouduin vain makaamaan, mutta imetys ym. onnitui hyvin avun kanssa. Kipupumppu mulla oli myös seuraavaan päivään.

Sairaalasta kotiuduttiin neljäntenä päivän, jolloin myös tikit
poistettiin. Missään vaiheessa en koe olleeni mitenkään kovin kipeä.
Aluksi tietysti oli kova kipulääkitys, mutta se kannattaakin. Parempi
olla ilman kipua ja se edistää toipumistakin. Leikkauksen jälkeisenä
päivänä sain jo nousta pystyyn ja katetri poistettiin ym. Toki aluksi
liikkuminen oli varovaista, ja pitääkin olla. Nauraminen muistaakseni
tuntui leikkausalueella eniten

Vauvaa pystyin hoitamaan/ kantamaan jo leikkauksen jälkeisenä päivänä. Muutahan ei saakaan sitten kantaa ennen jälkitarkastusta. Kävelylle ulos lähdin kuudentena päivänä leikkauksesta. Toki se oli hyvinkin varovaista aluksi, mutta tosi nopeesti lenkitkin nopeni ja piteni

Kokonaisuudessaan mulle jäi tosi positiivinen kuva leikkauksesta ja
toipumista. En voi tietenkään tietää, mutta luulisin, että olisin ollut
kipeämpi jos olisin alakautta synnyttänyt.