Sektio vs alatiesynnytys

[mii79]

Tätäkin on varmaan täällä aikaisemminkin kysytty, pahoittelen..
Minua kiinnostaisi kuulla miten toipuminen sektiosta eroaa alatiesynnytyksestä toipumiseen, eli haluaisin kuulla kokemuksia sellaisilta, jotka ovat kummatkin synnytystavat kokeneet. Miten onnistuu vauvan hoito, autossa matkustaminen, imetys yms. Esikoinen syntyi alateitse, mutta synnytys oli niin pitkä ja dramaattinen , että tässä toisen kohdalla päädytään suunniteltuun sektioon, ihan varmuuden vuoksi.
Itsellä toipuminen esikoisen kohdalla oli aluksi aika hankalaa, en voinut edes yrittää istumista kolmeen viikkoon, joten esim automatkat piti pötkötellä takapenkillä. Sängystä nouseminen oli kivuliasta ja pissaaminen ilman käsisuihkua onnistui vasta 3 viikkoa synnytyksestä. Tosin kun toipuminen kun alkoi, niin paikat parani hetkessä. 5 viikkoa synnytyksestä paikat olivat suht ok ja esim. seksikin onnistui ihan kuin ennenkin, tosin liukasteen kera.
Nyt siis kiinnostaa, että miten mahtaa sektion kanssa käydä. Miten onnistuu esikoisen 2,5 v hoito, pystyykö ottamaan syliin. Onnistuuko ulkoilu yms. Mies voi synnytyksen jälkeen olla viikon kotona. Pitää loput isyysvapaat 1,5kk päästä. Jään siis lasten kanssa kotiin yksikseni reilu viikko synnytyksestä. Mitenhän meidän käy??

 

[kokemusta molemmista]

Esikoiseni syntyi 2002 normaalista alateitse. Synnytys oli todella todella kivulias mutta senkin kesti, kun luuli kivun loppuvan vauvan tultua ulos. Toipuminen kestikin kauan. Alapään välilihanleikkaus oli niin kipeä, etten kuukauteen istunut, autossakin tosiaan takapenkillä pötköteltiin. Kaiken huipuksi synnytyksessä murtui häntäluu, joka esti normaali istumisen 6 kk: ajan.

Toinen lapseni syntyi viime syyskuussa ja vaadin suunnitellun sektion ja sen sain. Pari ensimmäistä päivää olin todella kipeä, kipulääkettä meni vaikka kuinka ja silti sattui. Ensimmäisen viikon ajan kävely, ylösnousemiset yms. oli tuskaa. Itse pidin kumminkin tärkeänä, että tällä kertaa pystyin pitämään vauvaa sylissä ja istumaan! Parin viikon jälkeen alkoi helpottamaan ja kuukauden päästä olin jo normaalikunnossa eli nopeammin parannuin sektiosta kuin alatiesynnytyksestä.

Alku kannattaa ottaa todella rauhallisesti, ettei leikkaushaava ärsyynny. Eli liikut varovasti etkä nostele mitään vähänkään painavempaa.

 

[jaa-a,]

Jokainen tapaus on aina omanlaisensa, eikä kokemuksia oikein voi vertailla. Mulla alatiesynnytys oli helppo (vaikka ponnistusvaihe kesti melkein kaksi tuntia), tikkejä tuli useita useita, mutta toivuin heti. Ei siis kirvelyä eikä mitään muutakaan vaivaa. Ystäväni sai keväällä vauvan kiireellisellä sektiolla ja sai sairaalabakteerin. Sairaalassa meni siis ensimmäinen kuukausi ja nyt kolmen kuukauden kuluttua alkaa olemaan jo parantunut. Nämä ovat tietenkin molemmat vain kokemuksia kokemuksien joukossa.