Sektio-kokemuksia

Heippa

haluaisin siis kuulla kokemuksia sektioista, koska meillä on ensi viikolla suunniteltu sektio vauvan perätilan vuoksi (synnäri KYS). Olen ensisynnyttäjä, joten hieman jännittää kaikki ja vaikea kuvitella millaista synnytyksen jälkeinen aika tulee olemaan, kun ei ole kokemuksia mistään leikkauksista ja kaikki on uutta.
Teoriassa toimenpide ym. on minulle selvät enkä lääketieteellisiä faktoja kaipaa, vaan yksilöllisiä kokemuksia ja tarinoita!

Netistä löytyy enimmäkseen vuosien takaisia tarinoita ja kokemuksia, mutta haluaisin myös tuoreita juttuja kuulla, koska jotkin asiat ovat voineet muuttua. Olisin kiinnostunut kaikesta sektioon liittyvästä, esim.

Oliko komplikaatioita ja miltä mikäkin tuntui?
Millainen haava, tikit ja paraneminen?
Millainen vointi oli sairaalassaoloaikana ja sen jälkeen?
Kuinka pitkään olit sairaalassa ja toipilaana?
Millaiset kivut olivat (tai miten koviksi ne koit) ja miten ja millä lääkkeillä niitä lievitettiin sairaalassa/kotona?

Vaikuttiko sektiosta toipuminen vauvan hoitoon, kuinka kauan ja miten? Imetys?

Kiitän kaikkia jotka jaksavat vaivautua vastaamaan!

 

Mullakin on aikaa jo kohta 3 vuotta, mutta myönteiset on kokemukset sektioon liittyen. Hätäsektioon päädyttiin esikoisen synnytyksessä ja nyt oottelen toista. Mulla ei ollut mitään komplikaatioita ja olin hyvin liikkeellä seuraavana päivänä leikkauksesta. Kipulääkkeitä sai alkuun piikillä ja sitten panadolia aina tarvittaessa. Ei vaikuttanut vauvanhoitoon ollenkaan. Haava parani tosi hyvin, mulla oli itsestään sulavat tikit. Tosi pitkään (noin 2v) iho arven ympärillä oli tunnotonta noin 2 cm alueella, mut muuten ei mitään ongelmia. Imetykseen ei vaikuttanut, onnistui niin istuen kuin kyljellä maatenkin. Sairaalassa oltiin muistaakseni 5 päivää, mut lähinnä lapsen voinnin takia (sektiossa oli toinen keuhko painunu kasaan ja happiarvoja piti seurata). Mut molemmat toivuttiin siis hyvin!

 

Oliko komplikaatioita ja miltä mikäkin tuntui?
Millainen haava, tikit ja paraneminen?
Millainen vointi oli sairaalassaoloaikana ja sen jälkeen?
Kuinka pitkään olit sairaalassa ja toipilaana?
Millaiset kivut olivat (tai miten koviksi ne koit) ja miten ja millä lääkkeillä niitä lievitettiin sairaalassa/kotona?

Vaikuttiko sektiosta toipuminen vauvan hoitoon, kuinka kauan ja miten? Imetys

Sektio oli suunniteltu. Aamulla sairaalaan, josa alettiin valmistelut. Saliin kun päästiin, laitettiin epiduraali- ja spinaalipuudutteet. Alkuvalmisteluissa meni eniten aikaa. Isä sai olla vieressä koko operaation ajan. Kun leikkaus lopulta alkoi, se ei tuntunut miltään. Tunsin toki tönimistä ja "veivaamista", mutten mitään kipua. Kysyin, että "koska se leikkaus alkaa" ja anestesiahoitaja vieressä sanoi, että "no, vauvaa otetaan jos ulos". Silloin tuntuikin enemmän mulhajtelua ja ikäänkuin paine olisi hellittänyt kohdun seudulla. Seuraavaksi kuului byääh

Sain heti suukottaa vauvaa, joka sitten punnittiin ja kylvetettiin. Isä sai tehdä sen. Siten vauva vietiin toviksi lämpökaapiin. Minut kursittiin kokoon. Tähän taisi mennä eniten aikaa koko leikkauksesta. Yhteensä olin salissa n. tunnin.

Heräämössä jouduin viettämään peräti 4h, sillä puudutteiden vaikutus ei millään meinannut lakata. Ja vielä osastolle päästyänikin jalat olivat turrat, kuin ilmapallot, mutta pystyin kuitenkin liikuttamaan niitä. Vauva tuotiin heräämöön ensi-imetykselle. Muuten vauva oli pääasiassa isänsä kanssa tai lämpökaapissa.

Mulle tuli puudutteiden vuoksi hirveä horkka ja vapisin, tutisin ja tärisin ihan holtittomasti siellä heräämössä. Seonneksi helpotti jossain vaiheessa ennen osastolle pääsyä.

niinikään puudutteiden jälkivaikutuksena sain postspinaalin päänsäryn, jota kesti 3 vuorokautta tauotta. Kamalinta kipua ikinä. Vauvanhoito tietysti hankaloitui, koska en voinut edes istua kunnolla, koska pääkipu oli niin hirveää. Se helliti ainoastaan, kun makasin selälläni, mutta päätä ei auttanut yhtään kohottaa, kun kipu iski jälleen.

Sinnillä sitten vain, hammasta purren, hoidin vauvaa. Toki välillä oli pakko pyytää apua, koska pelkäsin pökertyväni kipuun esim. vauvaa kylvettäessä. Ja oli se kyllä monesti lähellä. Imettää kuitenkin aloin heti. Maito nousi muistaakseni kolmantena päivänä synnytyksestä kunnolla. Imetys onnistui oikein hyvin lopulta ja imetinkin lasta 1,5 vuotta.

Itse sektiohaava ei aihettanut juuri mitään kipuja. Söin muka parasetamolia jonkun aikaa leikkauksen jälkeen, ehkä viikon, kunnes tajusin, että ihan turhaan, kun ei mulla mitään kipuja sen suhteen ollut

Sairaalassa olin 4 vuorokautta. Kotiinpääsyn jälkeen aloin elämään ihan normaalia elämää. Yritin muistaa varoa nostelemasta ja riuhtomasta liikaa, mutta välillä se unohtui, koska mitään kipuja ei tosiaan ollut. Saatoin muun muassa vetää vauvanvaunuja (ja vauvaa) ylös portaita...

Haava oli siisti ja tikkejä oli ulkona 6. Ne poistettiin neuvolassa ehkä viikko(?) sektion jälkeen. Haavaa piti muistaa huuhdella haalealla vedessä ja antaa sille ilmakylpyjä.

Kaikenkaikkiaan itsesektio ja siitä toipuminen sujuivat hyvin, miinus tuli puudutteista ja niiden sivuvaikutuksista. Ne eivät kuitenkaan suoranaisesti liity sektioon, sillä kyllähän alatiesynnytyksessäkin näitä käytetään ja vovat aiheuttaa samanlaisia komplikaatioita senkin jälkeen.

 

Mulle tehtiin kiireellinen sektio 1kk sitten. Lapsi oli yllätysperätilassa ja alateitse alunperin yritetty synnytys piti vaihtaa sektioksi, koska en avautunut tarpeeksi nopeasti ja lapsen sydänäänissä alkoi tulla laskuja supistusten aikana. Jälkikäteen ajateltuna oon ihan tyytyväinen, että sektio tehtiin. Pienokainen oli 3960g ja pipoakin oli 36cm edestä! Eipä olis muuten ollut kovin helppo juttu puskea alateitse.
Mä kuitenkin olen toipunut sektiosta niin hyvin, että on vaikea uskoa et olisin alatiesynnytyksestä ollut kunnossa näin nopsasti. Varmasti olisi tullut tuon kokoisesta aika tyylikkäät repeämät, nyt ei ole kuin pieni siisti viilto vatsassa. Eikä kyllä sen 18h rupeaman jälkeen olisi ollut enää edes voimia ponnistaa, aloin olla jo ihan loppu fyysisesti. Ja huolikin oli toisen voinnista, kun sykkeet tolla tavalla laski. Onneksi ei kuitenkaan hätäsektiota tarvittu, vaan voitiin mennä rauhassa puudutteen voimalla. Lääkärikin oli tosi ihana ja kannustava, tsemppasi hienosti loppuun asti vaikka sektioon päädyttiinkin ja mä luonnollisesti olin hieman kauhuissani leikkuriin vietäessä.

Oliko komplikaatioita ja miltä mikäkin tuntui?
Komplikaatioita ei tullut, kaikki meni hyvin. Leikkaus ei sattunut missään vaiheessa, ainoastaan tuntui hiukan inhottavalta kun vauvaa kiskottiin mahasta ulos. Tuntui sellaista vetämisen tunnetta, muttei mitenkään kipeästi käynyt. Inhottavinta oli, kun puudute vei tunnon myös jaloista. Se kyllä onneksi helpotti muutamassa tunnissa sektion jälkeen. Eikä epiduraalin laitto tuntunut kauheen kivalta, mut niissä synnytystuskissa se oli kyl aika pientä. Kummasti unohtui, että pelkään neuloja kuollakseni

Millainen haava, tikit ja paraneminen?
Haava tehtiin vaakasuoraan, jää piiloon karvoituksen sekaan. Kätilö ajoi synnytyssalissa jo karvoja sen verran reilulla kädellä, että saatiin viilto tehtyä tosi nätisti piiloon sivullisten katseilta. Tikkejä taisi olla 5 tai 6 kpl, enpäs enää edes muista vaikka aikaa on kulunut vasta 1kk Haava umpeutui kokonaan ehkä 1,5 viikossa. Parani hyvin, nyt on jo lupa saunoakin

Millainen vointi oli sairaalassaoloaikana ja sen jälkeen?
Sairaalassa vointi oli hyvä. Ei tarvinnut stressata kotitöistä ja oli kiva, kun edes ruokapuolta ei tarvinnut miettiä. Hoito oli kaikinpuolin hyvää, vaikka joskus joutui vähän odottamaan kun soittokellolla hoitajaa kutsui.

Kuinka pitkään olit sairaalassa ja toipilaana?
Sairaalassa oltiin vauvan kanssa 3vrk, kotona meni ehkä vielä sellaiset 1,5-2 viikkoa että koin olevani taas voimissani. Liikkuminen teki alkuun kipeää jos lähti vähän pidemmälle kävelylle, alussa voimat eivät riittäneet edes bussipysäkille kävelyyn vaan piti palata kesken matkan takaisin kotiin.

Millaiset kivut olivat (tai miten koviksi ne koit) ja miten ja millä lääkkeillä niitä lievitettiin sairaalassa/kotona?
Kipuja oli, mutta lääkkeet veivät ne pois likipitäen kokonaan. 600mg ibuprofeiinia ja 1g parasetamolia oli mun annostus, kotona jatkoin samalla. Alkuun ei saanut edes nenää niistettyä, nauraminenkin teki aivan älyttömän kipeää. Silti en voinut olla hekottamatta, joten nauroin ja tuskastelin sitten vuoron perään, ja hetken päästä nauroin taas mun tuskasteluille

Vaikuttiko sektiosta toipuminen vauvan hoitoon, kuinka kauan ja miten? Imetys?
Vaikutti hieman, erityisesti liikkumisen kannalta kun mitään vauvaa painavampaa ei saisi nostella alkuvaiheessa. Taitaa olla 6viikkoa sektion jälkeen toi rajoitettu nostelu.
Perushoito onnistui jo seuraavana päivänä, kunhan varoi ettei toinen pääse haavaa pahasti potkimaan sylissä ollessaan. Imettäessä piti alkuun peittää haava-alue tyynyillä ja varoa, ettei sinne tule painoa ollenkaan kun muuten olisi sattunut aivan **rkeleesti. Imetyksen kanssa ei ollut silti mitään ongelmaa, maito nousi 2vrk synnytyksestä.

 

Ollu yksi sectio ja en suosittele muuta kuin pakon edessä. tietenkin jos perätilassa vauva on ja
lääkäri on määrännyt että sectio tehdään niin sitten. Kaverini synnytti perätilaisen alakautta ja
se on kyllä aika kova tuskaa.

Niin tai näin niin synnytys on aina jollakin tavalla tuskaa. Oma sectio oli kiirellinen ja päätoksen
teki lääkäri. Yhden kokemuksen perusteella en enää toista toivo.

Toipuminen kesti kauan ja myös henkisiä traumoja jäi. En halua pelotella sillä jokainen kokee
sen omalla tavallaan. Toiset eivät ole moksiskaan jne.. Ei sitä pelätä tarvi yms.

Jos vauvasi viimehetkellä kääntyy oikein päin niin alatiesynnytys on kuiteski vauvalle ja sinulle
kaiken paras.

 

ammuli, harvoin kai sektiota tehdään muuta kuin pakon edessä. Se on iso leikkaus isoine riskeineen, joten ei niitä huvin vuoksi kenellekään määrätä. Mutta sen varmaan tiesitkin

Mulle tehtiin sektio vauvan perätilan vuoksi. Lääkäri oli ehdottomasti sitä mieltä, että leikkaus olisi riskittömämpi, kuin perätilasynnytys, vaikka leikkauksessakin on isot riskit. Vauvan pää oli sen verran suuri suhteessa lantioon ekä tietenkään olisi muotoutunut samalla tavalla synnytyskanavassa, kuin normaalissa alatiesynnytyksessä, joten siitä riskit. Ja mä ainakin luotin lääkärin arvioon riskeistä, vaikka ikinähän mitään ei voi ennustaa.

Eipä sillä, en mä uutta sektiota haluaisi, jos mahdollista.

 

Kiitos vastauksistanne!

Mukava kuulla myönteisiä kertomuksia, joista voin vähän vinkkejä ottaa omaan toipumiseen.
Itsellekin toki ihanteellinen tlanne olisi ollut se, että olisi ollut normaali alatiesynnytys, mutta eihän tälle nyt enää oikein mitään voi. Sektio on sovittu ja siihen nyt on tyydyttävä. Ehkäpä sitten seuraavan (jos onni on myötä ) lapsen myötä pääsen alatiesynnytyksen kokemaan.

ammuli sinulta kysyisin vielä, mistä sinulle jäi traumoja sektioon liittyen ja mikä oli syy pitkään toipumisaikaan?

Muilta voisin vielä myös kysäistä, että miten virtsaaminen sujui ja millainen vatsantoiminta oli leikkauksen jälkeen?

Oliko teillä jollain tikkeinä päällimmäisessä kerroksessa hakaset? Käsitin kätilön puheista, että mulle tullaan semmoiset laittamaan nyt "tavan tikkien" asemesta.

Kiitos, ja lisääkin kokemuksia voi kirjoitella! kun mulla nyt vielä muutama päivä aikaa lueskella ennen leikkausta!

 

Virtsaaminen onnistui mulla ihan heti, kun katetri napattiin pois. Vähän joutui ensin "opettelemaan" mut seuraavalla vessakerralla meni jo normaalisti. Vatsan toiminta normalisoitui parissa päivässä, ilmavaivoja (kipeitä sellaisia) oli pari viikkoa sektion jälkeen. Primperan auttoi niihin, mut jos jätti ottamatta niin oli hiukan inhottava fiilis.

Yleensähän sektiot menee ihan hienosti vaikka riskejä onkin, on niitä riskejä myös alatiesynnytyksessä jos on esim. perätilalapsi. Lääkäri varmasti osaa suositella oikeaa synnytystapaa, eikä sektiopäätöstä aina tehdä ihan heppoisin päätöksin

 

Kiitos vastauksistanne!

Mukava kuulla myönteisiä kertomuksia, joista voin vähän vinkkejä ottaa omaan toipumiseen.
Itsellekin toki ihanteellinen tlanne olisi ollut se, että olisi ollut normaali alatiesynnytys, mutta eihän tälle nyt enää oikein mitään voi. Sektio on sovittu ja siihen nyt on tyydyttävä. Ehkäpä sitten seuraavan (jos onni on myötä ) lapsen myötä pääsen alatiesynnytyksen kokemaan.

ammuli sinulta kysyisin vielä, mistä sinulle jäi traumoja sektioon liittyen ja mikä oli syy pitkään toipumisaikaan?

Muilta voisin vielä myös kysäistä, että miten virtsaaminen sujui ja millainen vatsantoiminta oli leikkauksen jälkeen?

Oliko teillä jollain tikkeinä päällimmäisessä kerroksessa hakaset? Käsitin kätilön puheista, että mulle tullaan semmoiset laittamaan nyt "tavan tikkien" asemesta.

Kiitos, ja lisääkin kokemuksia voi kirjoitella! kun mulla nyt vielä muutama päivä aikaa lueskella ennen leikkausta!

En halunnut kertoa mitenkään yksityiskohtaisesti että miksi tuli traumoja juuri sen takia kun jokainen on niin yksilö ja syyt sectiolle voivat olla monenlaiset. Se että itse otin sen rankasti ei tarkoita sitä että muut olisivat ottaneet sen niin rankasti. Pääsyy oli se että podin raskausmyrkytystä ja olin leikkaus päivänä sairas ja huonovointinen jo siitä ja lisäksi en kokenut siinä mitään äiti-juttuja, olin lähinnä ahdistunut. Tilanne oli muutenkin niin epätavallinen että siksi sitä on niin vaikea selostaa. Toipumiseen meni aikaa jo haavankin vuoksi kauan ja muutenkin kun vauva leikattiin niin toipuminen kestää jo senkin takia. Mulla ei pissaamisen ja vatsan toiminnan kanssa ollu mitään ongelmia section jälkeen.

Mutta nämä tosiaan niin tapauskohtaisia asioita ettei voi yleistää. Yllättävän monella on sectio ollut hyväkin kokemus että ota siitä se irti mitä saat, lapsesi syntymä - sehän tärkeintä on!

 

Mulle myös tehty suunniteltu sektio vauvan perätilan takia Siitä nyt 3kk aikaa, joten vielä on suht tuoreessa muistissa.

Oliko komplikaatioita ja miltä mikäkin tuntui?
-Komplikaatioita ei ollut, kaikki meni just niinkuin pitikin. Aamulla sairaalaan, siellä tippaan, verikoe ja katetrin laittaminen (oli muuten ehkä se inhottavin osuus koko hommassa, kun sen laittoi harjoittelija ja oli aika kovakourainen...). Siitä sitten saliin, pelkäsin sitä puudutusta ihan törkeesti Spinaalipuudutus laitettiin ja sitä huomasin pelänneeni ihan turhaan. Vähemmän tuntui kuin se verikoe tai tipan laittaminen. Puudutus alkoi vaikuttaa tosi nopeasti, eikä noussut liian korkealle (mitä olin myöskin pelännyt). Eipä siinä sektion aikana muuta tuntenut kuin nykimistä. Eikä sekään pahalta tuntunut ollenkaan Vauvan sain syliin jo leikkauspöydälle ja myöhemmin vielä heräämöön. Leikkaussalissa meni ehkä tunnin verran, vähän alta. Heräämössä olin puolisentoista tuntia. Heti, kun jalat alkoi liikkua, kärräsivät osastolle miehen ja vauvan luokse. Mullakin iski tärinät puudutteesta, mutta sain siihen heräämössä lääkettä ja se auttoikin tosi nopeasti.

Millainen haava, tikit ja paraneminen?
-Haava on tehty bikinirajaan, niinkuin nykyään käytäntönä on. Tosi siisti arpi. Mulla oli hakaset, ei niitä perinteisiä tikkejä. Inhottavasti kiristivät aina, kun nousin seisomaan, mutta poistaminen ei tuntunut miltään, vaikka sitä(kin) vähän hermoilin. Liikkuminen oli leikkausta seuraavana päivänä melko kivuliasta (suihkussa alkoi tärisyttää, kun joutui olemaan pystyssä ja jotenkin jännitti koko kroppaa), mutta siitä se helpotti. Jokainen päivä oli edellistä parempi ja liikkuminenkin helpompaa, 2vrk sektion jälkeen pääsin jo ihan hyvin sängystä ylös ja itse suihkuun. Hakaset sain pois tasan viikon päästä leikkauksesta ja silloin liikkuminenkin helpottui huomattavasti. Saunaan sain mennä vuorokausi hakasten poiston jälkeen ja niin muuten meninkin

Millainen vointi oli sairaalassaoloaikana ja sen jälkeen?
Leikkauspäivänä mulla oli pää vähän sekaisin kaikista lääkkeistä, mutta muuten vointi oli tosi hyvä. Eivät uskaltaneet antaa mulle ruokaa ennen iltaa (jotain sosekeittoa ja mehukeittoa sain jo iltapäivällä), vaikka sektio tehtiin heti aamulla. Illalla sain vasta pari leipäpalaa ja kyllä olikin hyvää! Pelkäsivät siis, että tulen huonovointiseksi, kun se on kai aika yleistä sektion jälkeen... Onneksi mulla oli sairaalakassiin evästä pakattuna ja niitä sitten salaa söinkin Olo oli koko ajan hyvä, eikä minkäänlaista pahoinvointia ollut.

Kuinka pitkään olit sairaalassa ja toipilaana?
-Sairaalassa olin kolme yötä. Toipilasaikahan on aika pitkä sektion jälkeen, mutta kun sain hakaset pois, niin jouduin jo muistuttelemaan itselleni, että pitää vielä ottaa rauhallisesti 2,5 viikkoa sektiosta lähdin ekan kerran vaunulenkille. Olisin voinnin puolesta voinut lähteä jo aikaisemmin, mutta oli niin kovat pakkaset, ettei vauvaa voinut viedä ulos. Kroppa kyllä kertoi, kun oli rehkinyt liikaa päivän aikana.

Millaiset kivut olivat (tai miten koviksi ne koit) ja miten ja millä lääkkeillä niitä lievitettiin sairaalassa/kotona?
-Leikkauspäivänä ei ollut kipuja, kun lääkkeitä pumpattiin jatkuvasti. Sairaalassa 1g panadolia ja 600g buranaa aina kerralla. Lisäksi nestemäistä panadolia tipan kautta ja oxynormia muutaman kerran päivässä. Leikkauspäivän ja seuraavan päivän sain tuon satsin. 2vrk sektiosta jätettiin nestemäinen panadol ja oxynorm pois ja pärjäilin 1g panadolia ja 600g buranaa. Olisinkohan ottanut panadol-buranacocktailin kolme kertaa päivässä. Kotona en enää oikein muistanut ottaa särkylääkkeitä. Aamulla otin ja illalla, jos muistin Suosittelivat syömään kotona vielä muutaman päivän panadolia ja buranaa sekaisin, kun se ehkäisee tulehdusta. Kolme kertaa päivässä olisi pitänyt ottaa, mutta en tosiaan oikein muistanut. En kokenut kipuja missään vaiheessa sietämättömiksi. Leikkausta seuraava päivä oli se pahin, mutta en silloinkaan tuskissani ollut. Lähinnä se oli se liikkeelle lähteminen.

Vaikuttiko sektiosta toipuminen vauvan hoitoon, kuinka kauan ja miten? Imetys?
-Vaikutti ensimmäisen vuorokauden ajan. Meidän sairaalassa se vuorokausi ollaan täydellisessä vuodelevossa, joten jo senkin takia sektio vaikutti vauvan hoitoon. Pääasiassa mies ja hoitajat vaihtelivat vaipat ym. Seuraavana päivänä pääsin jo itsekin enemmän osallistumaan ja kotona vauvan hoitaminen kävikin jo ihan helposti Maito nousi mulla samana iltana kuin pääsin sairaalasta (oli muuten kivuliaampaa kuin sektion jälkeiset kivut!). Imetys ei sitten sujunutkaan, mutta en usko sektiolla olleen vaikutusta siihen asiaan.

Virtsaaminen sujui ihan hyvin katetrin poiston jälkeen. Vähän hidasta se ehkä oli aluksi, eikä oikein meinannut olla pissahätääkään, vaikka join litratolkulla vettä. Parissa päivässä pissahätäkin tuli takaisin ja pissalla käyminen muuttui normaaliksi. Vatsa lähti toimimaan samana iltana, kun olin päässyt sairaalasta kotiin. Sitten iskikin ummetus, mitä kesti viikon! Kotikonstein helpotti (illalla pari rautatablettia, niin johan vatsa toimi aamulla!). Sen jälkeen on toiminut kuten ennen sektiotakin. Ummetukseen kannattaa varautua. Se oli ehkä pahempaa kuin mikään muu koko sektiossa.

Mulla ei sektiosta traumoja jäänyt. Kaikki tosiaan meni hyvin ja omasta mielestäni toivuinkin paljon nopeammin, mitä olin etukäteen kuvitellut. Jonkun jo mainitsemia ilmavaivoja mullakin oli sairaalassa, mutta siihenkin kannattaa pyytää sieltä lääkettä, ettei tarvi turhaan kärsiä. Itse en tajunnut heti sitä lääkettä pyytää, onneksi hoitaja ymmärsi suoraan tarjota sitä ja se auttoikin onneksi tosi nopeasti. Muutamat pillerit napsin ilmavaivoihin ja sitten nekin oli taaksejäänyttä elämää. Haava on tosiaan hirmu siisti ollut alusta asti ja arpi on nyt jo uskomattoman vaalea. Sitä on neuvolassa ja jälkitarkastuksessakin ihmetelty 6 viikkoa sektion jälkeen Pieni tunnoton alue on navan ja arven välissä, mutta sitä en koe mitenkään hirveänä asiana. Normaalia elämää aloin elää heti, kun sain lääkäriltä luvan. Se oli 7 viikkoa sektion jälkeen

Yleensä tosiaan sektiot menee hyvin, etenkin suunnitellut sellaiset. Minä voisin synnyttää toisenkin sektiolla, jos siihen tarve olisi. Alatiesynnytyksestä mulla ei kokemusta olekkaan, kun toistaiseksi on vasta tuo yksi lapsi

Se piti vielä sanoa, että pari päivää sektion jälkeen elämä tuntui jo paljon helpommalta kuin loppuraskaudesta. Sängyssä hyvän asennon löytämiseen ei mennyt ikuisuutta, eikä kyljen kääntäminen ollut yhtä kikkailua. Olin myöskin melko kipeä loppuraskaudesta ja sitä kipuilua kesti aika paljon pidempään kuin sektiosta johtuvaa kipuilua, joten senkin takia koin oloni niin hyväksi ja suht kivuttomaksi jo pari päivää sektion jälkeen.

 

Vanha ketju, mutta ajattelin silti kirjoittaa jos joku muukin etsii täältä vastauksia. Minulle tehtii kiireellinen sektio 1/2013 Naistenklinikalla. Kyseessä oli yliaikaisuuden vuoksi käynnistetty synnytys ja kiireellseen sektioon päädyttiin vauvan uhkaavan hapenpuutteen vuoksi. Olin itse aivan poikki, koska olin jo "synnyttänyt" yli vuorokauden. Kiireistä oli tuona yönä ja henkilökuntaa joutui kesken kaiken toiseen saliin hätätilanteen takia. Meille hälytettiin kotoaan uusi anestesialääkäri. Puudutus alkoi näiden viiveiden vuoksi lakata kesken toimenpiteen. Kohtu repesi, mutta ilman kunnon kivunlievitystä ei vuotoa saatu alkuun hallintaan ja ehdin vuotaa paljon. Tämän vuoksi olin pitkään, viikkoja, erittäin väsynyt ja puuskutin pienestäkin rasituksesta. Tyttö syntyi hyvävointisena. Olin niin heikkona että hyvä kun jaksoin katsoa että siinä se nyt on. En olisi voinut kuvitellakkaan piteleväni lasta. Isä lähti vauvan kanssa ja minä jäin leikkuriin - seuraavaksi tulikin musta aukko, eli taju lähti. Heräsin heräämössä kaameassa horkassa täristen ja uskomattoman janoisena.
Virtsaumpi tuli jo ennen sektiota alatiesynnytyksen yrityksen aikana, jolloin katetroitiin kertakatetroinnilla. Leikkaukseen laitettiin kestokatetri. Virtsa lähti tulemaan seuraavana päivänä kun katetri poistettiin. Virtsaaminen kirveli viikon ajan ja luulin että on pissatulehdus. Näyte oli kuitenkin puhdas. Kipulääkettä käytin 2 viikkoa. Ummetuslääkkeitä käytin viikon. Viikon ajan tarvitsin tukea istuessa ja seisomaan noustessa (myös vessassa, niinkuin mikäkin mummeli). Pystyin alavatsan kipujen vuoksi imettämään vain makuulta ja nännit haavautuivat pahasti. Tikit oli viikon, haava parani hyvin. 2 vko sektiosta lähdin ulos kävelemään vaunujen kanssa ja tein kevyitä kotitöitä. 3 vko synnytyksestä imuroin varovasti. Kuukauden kuluttua elinkin jo lähes normaalisti.
Jotta ei kuulosta liian negatiiviselta, niin jo 1 vrk sektiosta olin jalkeilla ja hoidin lastani itse. Maitoa tuli heti alkuun vähän ja kunnolla lähti nousemaan 3 vrk kohdalla eli ihan hyvin lähti.

 

Kaikista inhottavinta mitä sectioäiti voi kohdata että ystäviltäään ei saa tukea, kun olet synnyttänyt sectiolla ja ystävät alakautta niin he eivät pidä sectioäitiä synnyttäneenä. Totuus on että vauva syntyy sillä tavalla koska silloin yleensä on tarkoitus pelastaa vauvan henki, myös äidillä voi olla isoja riskejä alatiesynnytyksessä. Suomessa sectiopäätöksiä ei tehdä kevyin perustein ja hyvin harvoin siihen saa vaikuttaa äiti itse. Olin oman section jälkeen ihan rauniona enkä saanut keneltäkään tukea, mieskään ei osannut tukea. Ainoastaan vauva ja sen hoito piti minut järjissäni.

 

Kaikista inhottavinta mitä sectioäiti voi kohdata että ystäviltäään ei saa tukea, kun olet synnyttänyt sectiolla ja ystävät alakautta niin he eivät pidä sectioäitiä synnyttäneenä. Totuus on että vauva syntyy sillä tavalla koska silloin yleensä on tarkoitus pelastaa vauvan henki, myös äidillä voi olla isoja riskejä alatiesynnytyksessä. Suomessa sectiopäätöksiä ei tehdä kevyin perustein ja hyvin harvoin siihen saa vaikuttaa äiti itse. Olin oman section jälkeen ihan rauniona enkä saanut keneltäkään tukea, mieskään ei osannut tukea. Ainoastaan vauva ja sen hoito piti minut järjissäni.

Olen huomannut saman jutun. Muut äidit tuppaavat katsomaan kieroon jos kertoo käyneensä sektion läpi. Aina se sektio ei ole oma valinta, kuten ei minun kohdallani. Eikä sektio tee kenestäkään sen vähemmän synnyttänyttä kuin jos olisi synnyttänyt alakautta. Sektion läpikäynyt on aika usein reilusti kipeämpi kuin alakautta synnyttänyt ja tukea voisi tarvita kieroon katsomisen sijasta. Itse en missään tapauksessa olisi halunnut sektioon joutua vaikka kaikki hyvin menikin, mutta tässä asiassa lapsen turvallinen syntymä oli se tärkein juttu eikä minun tahtomiseni. Kuitenkin yritin 18h synnyttää alateitse joista ensimmäiset 7cm luomuna, joten voinen sanoa minun synnytyksestä puuttuneen ainoastaan ponnistusvaiheen Turhaan sektiota peikkona pidetään, mutta turhaan sitä ei pidä lähteä tekemään ja onneksi sitä ei heppoisin perustein kenellekään tehdä! Vaikka oma sektio menikin hyvin ja toipumisen helppous ylitti odotukseni niin en voi suositella ellei ole pakko. +3kk sektiosta ja kyllä toi arpi on nyt vähän alkanut satunnaisesti aristamaan. Vaan eipä taida tuosta sotatantereesta ilman "sotavammoja" selvitä, oli synnytystapa sitten mikä tahansa...

 

Olen kokenut siis kummankin synnytystavan ja onhan se niin että kumpikaan ei toistaan sulje. Pääasiahan on että vauva syntyy ja on elossa ja terve. Ja mielellään myös äiti kunnossa.

 

Minulle tehdään suunniteltu sektio parin viikon päästä. Ensimäistä lasta olen tekemässä.
Syynä sektioon vahva synnytyspelko (jota en ala selittelemään sen syvemmin tähän).
Mutta hyvä on siis lukea teidän kokemuksia. Lisää vaan jos löytyy

 

Taidan olla aika onnekas, kun minua ei ole sektion takia katsottu kieroon. Hyvä ystäväni synnytti alakautta pari kuukautta oman sektioni jälkeen, eikä hänkään nosta itseään mitenkään jalustalle sen takia, että synnytti alakautta ja minä sektiolla Mies ja sukulaisetkin hössöttivät paljon enemmän kuin minä itse, kun omasta mielestäni olisin voinut ja jaksanut tehdä yhtä jos toista, mutta muiden mielestä olin toipilas, enkä olisi saanut tehdä mitään muuta kuin hoitaa vauvaa

Hunajapupulle tsempit tulevaan sektioon! Hyvin se menee

 

Mullakaan ei lähipiiri ole millään lailla kyseenalaistanut sitä olenko synnyttänyt vai en. Itse sitäkin enemmän. Kaksi sektiota takana, toinen kiireellisenä 35 tunnin yrittämisen jälkeen ja epäilynä ahdas lantio. Lapsi ei vaan mahtunut laskeutumaan edes imukupin tasolle. Toinen oli sitten samasta syystä suunniteltu. Sekään ei mennyt niin kuin elokuvissa. Arpikudosta oli niin runsaasti, ettei lapsi meinannut mahtua ulos ja vatsalihaksia jouduttiin leikkaamaan tavallista enemmän sekä runnomaan oikein kunnolla lasta ulos, tuntui kuin olisi junan alle jäänyt. Terveen lapsen syntymän jälkeen olikin sitten aikamoinen työ kursia sitä arpikudosta kokoon ja tuli jotain vuotoakin, jonka takia jätettiin dreeni n. vuorokaudeksi. Sulkeminen kesti niin kauan, että puudutus alkoi kadota. Sain kipulääkettä ja jotain huumaavaa. Ja ihana anestesiahoitaja piti kädestä, kun aloin olla aika peloissani... harmi vaan, kun vuoro vaihtui kesken operaation. Lääkärikin joutui perumaan henk.koht. menonsa puhelimella, se sentään meni niin kuin elokuvissa!
Joka tapauksessa kummastakin selvittiin. Kivut oli jälkimmäisen jälkeen pahemmat, luonollisesti, kun oli ronkittukin enemmän. Parin ekan viikon kipujen jälkeen toipuminen oli kuitenkin jopa nopeampaa kuin ekan jälkeen. Paitsi henkisesti. Nykyäänkin, kun joku kaveri saa vauvan, käyn mielessäni läpi niitä pettymyksen tunteita, kun en muka itse pysty synnyttämään. Vaikka ihan yhtä lailla sektio on synnyttämistä! Mutta minkä tunteilleen mahtaa......

Ja tämän tarkoituksena ei ollut mitenkään pelotella, lähinnä omaksi terapiaksi tätä kirjoittelin.