P
Parisuhdeongelma
Vieras
Moikka!
Yritän koota tähän nyt ajatukseni johonkin muotoon. Taustatietoja: olen 20v nainen ja avopuolisoni 29v. Olemme seurustelleet 1,5v kaikki on mennyt suhteellisen nopeasti eteenpäin, mikä on ihan ok. Olen raskaana ja yli puolen välin mennään jo. Suhteemme on ollut läheinen, keskustelemme paljon ja seurustelumme on ollut hyvin tiivistä alusta lähtien. Ongelmana on noin vuoden jatkunut ongelma seksin suhteen.
Olen hyvin aktiivinen seksuaalisesti ja haluaisin käyttää seksiin paljon aikaa ja kokeilla erilaisia ja uusia asioita. Mieheni ei halua seksiä niin paljon ja sopiva määrä seksiä on noin 1 krt/ viikko. Tämä ongelma tuli esille aika nopeasti jo alkuseurustelussa, kun huomasin, että teen aloitteen seksin suhteen lähes aina. Tämä asia painoi mieltäni ja puhuimme siitä kuukausien ajan useaan otteeseen. Välillä mieheni ehkä yrittikin tehdä enemmän aloitteita, mutta tilanne ajautui kuitenkin aina takaisin siihen samaan. Olen tullut tämän seurauksena torjutuksi hyvin pitkän aikaa. Tunnen itseni niin "ala-arvoiseksi ja likaiseksi", kun olen yrittänyt flirttailla ja vietellä miestäni seksipuuhiin ja hän on sanonut: "menetkö siitä telkkarin eestä...". Se on satuttanut minua niin paljon ja olen aina purskahtanut itkuun... Sieltä asti on lähtenyt myös se tunne, etten tunne itseäni haluttavaksi, viehättäväksi ja kauniiksi, vaikka sitä olen. Olemme yrittäneet puhua asiasta monta kertaa, liian monta ja on jo pitkän aikaa tuntunut, että emme pääse tästä yhtään minnekään. Olen yrittänyt kysellä ja pyytänyt miestäni miettimään ihan tosissaan, että mistä haluttomuus oikeasti johtuu, koska minusta tuntuu, että takana on hyvin monia syitä, mitä ei voi ehkä niin suoraa nimetäkään. Tuntuu nimittäin ihan älyttömälle, että toisella seisoo ihan kovana peiton alla, kun olemme rupeamassa nukkumaan. Sitten kun kysyn, että haluatko ruveta nukkumaan, niin vastaus on: "Joo, huomenna on tiukka päivä". Seksiä ei hänen mukaan voi harrastaa illalla, kun menee yöunet ja sitten jos ehdotan, että voitaisiin harrastaa seksiä päivälle, se on kuulema epäsoveliasta. Vastausta siihen, että miksi se on epäsoveliasta en saanut. Ajasta ei minusta seksissä ikinä ole kysymys - sille voi aina järjestää aikaa, jos todella haluaa. Ei ole ehkä edes järkevää kertoa tässä nyt kaikkia kiemuroita tähän liittyen... Pointti on, että minua huolestuttaa, että tämä homma vaan leviää käsistä. Se, että tunnen oloni turhautuneeksi, se että vetäydyn, enkä halua koskea toiseen, eikä minua kiinnosta tehdä enää mitään yhdessä ei ole hyvä merkki, ei todellakaan. Ylipäätänsä jo se, että läheisyys (esim. suukottelu, silittely, halailu) on tässä lähiaikoina hiipunut suhteessamme on huono merkki. Olen itse hakenut apua psykologilta tähän asiaan ja soitin ja varasin meille myös yhteisen ajan perheasiain neuvottelukeskukseen. Koen siis, että yritän todella saada tämän asian toimimaan parisuhteessamme. Mieheni mielestä minun pitäisi vaan antaa aikaa. (Vuosi on jo AIKA pitkä aika tämän asian käsittelyyn...) Eilenkin, kun ilmaisin, että minulla on todella paha olla tämän asian kanssa ja se painaa mieltäni. Sain kuulla, että haastan koko ajan riitaa ja syytän sitä kaikesta ja näen vain itseni tässä asiassa... Olen myöskin huomannut, että en osaa arvostaa edes tätä omaa panostani, jota koko ajan annan suhteelleni; minulla on sellainen mielikuva itsestäni, että olen "valittava akka". Mieheni on tällä hetkellä saunomassa kaverinsa luona, mistä ei olla sovittu etukäteen, ja minä täällä yksin kotona hoidan parisuhdetta?! Vaikka voihan se olla, että se hoitaa omia ajatuksiaan siellä "miesten tavalla". Tuntuu vaan välistä, että olen niin yksin raskauteni kanssa ja että toista ei kiinnosta minä, meidän tuleva lapsi ja parisuhde. Tarvitsisin huomiota erityisesti mahalleni ja sille, että siellä on meidän rakas, joka potkii ja ilmaisee itseään.
Uskon, että monessa parisuhteessa esiintyy samankaltaisia ongelmia seksuaalisten halujen suhteen. Olisi ihana saada tukea ja kuulla, että miten olette asian ratkaisseet, jos olette löytäneet ratkaisun ja mikä on helpottanut/ vaikeuttanut tilannetta? Toiminko teidän mielestänne oikein ja mitä teidän mielestänne tässä tilanteessa voisi vielä tehdä? Kiitos kaikille!
Yritän koota tähän nyt ajatukseni johonkin muotoon. Taustatietoja: olen 20v nainen ja avopuolisoni 29v. Olemme seurustelleet 1,5v kaikki on mennyt suhteellisen nopeasti eteenpäin, mikä on ihan ok. Olen raskaana ja yli puolen välin mennään jo. Suhteemme on ollut läheinen, keskustelemme paljon ja seurustelumme on ollut hyvin tiivistä alusta lähtien. Ongelmana on noin vuoden jatkunut ongelma seksin suhteen.
Olen hyvin aktiivinen seksuaalisesti ja haluaisin käyttää seksiin paljon aikaa ja kokeilla erilaisia ja uusia asioita. Mieheni ei halua seksiä niin paljon ja sopiva määrä seksiä on noin 1 krt/ viikko. Tämä ongelma tuli esille aika nopeasti jo alkuseurustelussa, kun huomasin, että teen aloitteen seksin suhteen lähes aina. Tämä asia painoi mieltäni ja puhuimme siitä kuukausien ajan useaan otteeseen. Välillä mieheni ehkä yrittikin tehdä enemmän aloitteita, mutta tilanne ajautui kuitenkin aina takaisin siihen samaan. Olen tullut tämän seurauksena torjutuksi hyvin pitkän aikaa. Tunnen itseni niin "ala-arvoiseksi ja likaiseksi", kun olen yrittänyt flirttailla ja vietellä miestäni seksipuuhiin ja hän on sanonut: "menetkö siitä telkkarin eestä...". Se on satuttanut minua niin paljon ja olen aina purskahtanut itkuun... Sieltä asti on lähtenyt myös se tunne, etten tunne itseäni haluttavaksi, viehättäväksi ja kauniiksi, vaikka sitä olen. Olemme yrittäneet puhua asiasta monta kertaa, liian monta ja on jo pitkän aikaa tuntunut, että emme pääse tästä yhtään minnekään. Olen yrittänyt kysellä ja pyytänyt miestäni miettimään ihan tosissaan, että mistä haluttomuus oikeasti johtuu, koska minusta tuntuu, että takana on hyvin monia syitä, mitä ei voi ehkä niin suoraa nimetäkään. Tuntuu nimittäin ihan älyttömälle, että toisella seisoo ihan kovana peiton alla, kun olemme rupeamassa nukkumaan. Sitten kun kysyn, että haluatko ruveta nukkumaan, niin vastaus on: "Joo, huomenna on tiukka päivä". Seksiä ei hänen mukaan voi harrastaa illalla, kun menee yöunet ja sitten jos ehdotan, että voitaisiin harrastaa seksiä päivälle, se on kuulema epäsoveliasta. Vastausta siihen, että miksi se on epäsoveliasta en saanut. Ajasta ei minusta seksissä ikinä ole kysymys - sille voi aina järjestää aikaa, jos todella haluaa. Ei ole ehkä edes järkevää kertoa tässä nyt kaikkia kiemuroita tähän liittyen... Pointti on, että minua huolestuttaa, että tämä homma vaan leviää käsistä. Se, että tunnen oloni turhautuneeksi, se että vetäydyn, enkä halua koskea toiseen, eikä minua kiinnosta tehdä enää mitään yhdessä ei ole hyvä merkki, ei todellakaan. Ylipäätänsä jo se, että läheisyys (esim. suukottelu, silittely, halailu) on tässä lähiaikoina hiipunut suhteessamme on huono merkki. Olen itse hakenut apua psykologilta tähän asiaan ja soitin ja varasin meille myös yhteisen ajan perheasiain neuvottelukeskukseen. Koen siis, että yritän todella saada tämän asian toimimaan parisuhteessamme. Mieheni mielestä minun pitäisi vaan antaa aikaa. (Vuosi on jo AIKA pitkä aika tämän asian käsittelyyn...) Eilenkin, kun ilmaisin, että minulla on todella paha olla tämän asian kanssa ja se painaa mieltäni. Sain kuulla, että haastan koko ajan riitaa ja syytän sitä kaikesta ja näen vain itseni tässä asiassa... Olen myöskin huomannut, että en osaa arvostaa edes tätä omaa panostani, jota koko ajan annan suhteelleni; minulla on sellainen mielikuva itsestäni, että olen "valittava akka". Mieheni on tällä hetkellä saunomassa kaverinsa luona, mistä ei olla sovittu etukäteen, ja minä täällä yksin kotona hoidan parisuhdetta?! Vaikka voihan se olla, että se hoitaa omia ajatuksiaan siellä "miesten tavalla". Tuntuu vaan välistä, että olen niin yksin raskauteni kanssa ja että toista ei kiinnosta minä, meidän tuleva lapsi ja parisuhde. Tarvitsisin huomiota erityisesti mahalleni ja sille, että siellä on meidän rakas, joka potkii ja ilmaisee itseään.
Uskon, että monessa parisuhteessa esiintyy samankaltaisia ongelmia seksuaalisten halujen suhteen. Olisi ihana saada tukea ja kuulla, että miten olette asian ratkaisseet, jos olette löytäneet ratkaisun ja mikä on helpottanut/ vaikeuttanut tilannetta? Toiminko teidän mielestänne oikein ja mitä teidän mielestänne tässä tilanteessa voisi vielä tehdä? Kiitos kaikille!