Nyt kun aihe S E K S I on avattu
Tapaus Katri Sorsa ja seksi postauksen myötä, voidaan jatkaa hieman erilaisella teemalla asiaan liittyen. Nimittäin,
seksi synnytyksen jälkeen. Miten pian? Millä tavalla? Kuinka usein?
Ihan ensimmäiseksi voin kertoa oman tarinani. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen pelkäsin ekaa kertaa ihan hulluna. Siis oikeasti niin paljon, että asiaa tuli vain lykättyä ja lykättyä eteenpäin, kunnes 8 viikkoa synnytyksestä ja litran liukuvoiteen jälkeen uskalsin ehdottaa miehelleni seksiä. Se eka kerta oli kamala. En aio valehdella, minuun sattui ihan törkeesti.
Olin yksinkertaisesti hormooneista johtuen niin kuiva, että jouduin käymään yksityisellä gynekologilla hakemassa reseptilääkkeen alapäähäni.
Sen jälkeen pidimme taas vähintään parin viikon tauon, kunnes halusin kokeilla taas ja pikkuhiljaa se ei tuntunutkaan enää niin pahalta. Seksihaluja minulla ei pahemmin ollut, mutta se ei estänyt minua harrastamasta seksiä mieheni kanssa.
Raskauden aikana halut hieman lisääntyivät ja sekstailtua tuli vielä viikolla 41:kin. Synnytyksen jälkeen taas olin päättänyt, että jälkitarkastuksen jälkeen voidaan miettiä asiaa. Kohtutulehdusepäilyn sekä mahdollisesti jälkeläisen jäännöksen vuoksi minua kuitenkin tutkittiin jo viikko synnytyksen jälkeen sekä pari kertaa sen jälkeenkin ja kynnys ajatella seksiä madaltui koko ajan.
Eka tutkimus sattui toki, kun tikit olivat tuoreita, mutta viimeisin ei tuntunut enää missään. Siitä sain rohkeuttua ajatella, ettei seksikään voi enää sattua.
Viikko ennen jälkitarkastusta mieli seksiä kohtaan muuttui ja halusin varovasti kokeilla.
Eli 5 viikkoa synnytyksestä. Olin yllättynyt, kun kipuja ei ollut lainkaan ja se tuntui jopa hyvältä.
Kuvittelin, että siitä se meidän seksielämä taas herää henkiin. Väärin. Siitä alkoikin H A L U T T O M U U S.
Mua ei kiinnota seksi pätkän vertaa,
nada, ei yhtään! Mun puolesta koko homman voisi unohtaa kokonaan. En kiihotu, en tunne halua seksiin, en tunne oikeastaan mitään. En voi sietää, jos mieheni koskee rintojani, sillä ne ovat tällä hetkellä täysin Alexin. Täysimetän poikaa enkä halua, että niihin koskee kukaan muu.
Täysimetys taitaakin olla se syy, miksei minua haluta yhtään.
Hormoonit. Jos neuvolassa minua varoitettiin ettei imetys ole täysin turvallisin ehkäisykeino niin olisi pitänyt vastata, että meidän kohdalla se kyllä ehkäisee 100%.
Minua itseäni harmittaa tämä haluttomuus aivan jumalattomasti. Haluaisin haluta, pidän miestäni haluttavana mutta kun en vaan yksinkertaisesti pysty.
Onneksi kumppanille voi tuottaa mielihyvää muullakin tavalla kuin yhdynnällä ja miehelläni on täysi oikeus haluta minua vaikkei minulla olekaan haluja.
Tein eräässä Facebook ryhmässä kyselyn siitä, miten pian synnytyksestä he ovat harrastaneet seksiä ensimmäisen kerran. Tulos ei sinänsä yllättänyt minua, sillä suurin osa oli "heiluttanut peittoa" noin 3-7 viikkoa synnytyksestä. Tässä muutama poiminta vastauksista:
"3 viikkoa sektiosta".
"Esikoisesta 3vk, nyt tais olla joku 7vk... ei huvittanu aiemmin."
"Esikoisesta 1.5vk ja täst tokasta 2kk ���� ei vaan enää kiinnosta kokos seksi ja sillon ku molemmat nukkuu nii mieluummin teen jotain hyödyllistä"
"Varmaan 4-5vkoa synnytyksestä, muutama kerta senkin jälkeen. Itseä ei vaan huvita tai haluta yhtään!! ".
"vaihtelevasti (viiden jälkee) esikoisesta en muista tokasta meni 1/2vuotta, kolmannesta varmaa vielä kauemmin, nelosesta myös kuukausia. ja viides nyt reilu kk...ja ei oikee huvita".
Meidän imettävien pitäisi nyt vaan muistaa, että meidän miehillämme on edelleen haluja, he eivät saa samanlaista mielihyvää ja läheisyyden tunnetta vauvasta kuten me. Vaikkei itseään haluta, niin ei se vie meiltä kauheasti aikaa pitää oma mies tyytyväisenä. Oli se sitten pikapano suihkussa, suihinotto tai handjob, niin uskokaa mua, miehenne kyllä arvostavat sitä ja tulevat hyyvin iloisiksi saadessaan
happy endin

Kommenttikenttä on nyt teidän: milloin, miten ja kuinka usein? Jos oman nimimerkin alla tuntuu liian henkilökohtaiselta vastata niin pyöräytä anonyymi merkki eteen!
ps. kiitos kaikille Katri-postaukseen kommentin jättäneille. En aio vastata niihin, koska kirjoitin kaikki ajatukseni postaukseen. Toivon, että Katri saa perheineen nyt tarvitsemansa rauhan ja nettikiusaaminen loppuu.
pps. miksi kirjoitin niin henkilökohtaiseista aiheesta? Koska tiedän, etten olen tämän asian kanssa yksin, meitä on paljon ja tämänkään ei pitäisi olla tabu. Ja sitäpaitsi seksi on maailman luonollisin asia.