vauvan vanhemmat
Hei... Onko keillään muilla pienen vauvan vanhemmilla ollut sellaista ongelmaa että seksi ei oikein tunnu miltään... on jotenkin tylsää jne.. Tai kyllä se tuolla alapäässä tuntuu, mutta vika on enemmänkin korvien välissä! Ei ole sellaista himokasta oloa, eikä intohimoa toista kohtaan!
Olen alkanut muistella ja epäillä, että onko minulla ja miehellä ollut alkuaikoinakaan sellaista palavaa intohimoa sängyssä!? Yhteen aikaan halusin miestäni niin vietävästi, mutta koska minusta on tuntunut ettei hän halua minua (vetoaa väsymykseen yms), on omatkin halut jotenkin vähentyneet ja seksin aikanakin mietin, että teeskenteleekö se mies nyt että on muka intoa piukassa, vaikka oikeesti se ehkä ajattelee että tulis nyt jo tuo akka että itsekin sais...
Seksiä on harvoin, ei edes kerran viikossa. Kurjaa, koska mieheltä en saa paljoakaan sitä muutakaan hellyyttä tai huomiota. Minä sitä seksiä enemmän haluan kuin mies.. Jotenkin hirvittää, että onko loppuelämä nyt tätä, näin latteaa fiilistä...? Tuntuu etten ole koskaan saanut kokeakaan sellaista "satumaista" huumaavan upeaa seksiä ja rakkautta mistä on joskus haaveillut...
Monet savovat että kyllä parisuhteessa tulee aikoja jolloin menee sängyssä vähän huonommin, mutta tuntuu ettei se tästä parantuakaan voi. Tunnen että mies on kyllästynyt vanhaan tuttuun ja ei se häntä voi ainakaan enempää alkaa kiinnostaa kuin mitä nyttenkään
Tuntuu siltä etten vaan sytytä häntä enää.
Kamalaa kun meillä on alle vuoden ikäinen tyttö, ja nyt olen alkanut pohtia sellaistakin että jospa mies ei olekaan minulle "SE OIKEA", jospa meidän kemiat ei jotenkin kohtaa...jospa meitä ei olekaan luotu toisillemme? Onko sellaista ainoaa oikeaa edes olemassa...?!! Surullisena välillä mietin että jotakin toista naista mies varmaan haluaisi enemmän ja rakastaisi ja arvostaisi enemmän... Minä kyllä rakastan miestäni hirmuisesti ja Tahtoisin loppuelämän viettää hänen kanssaan, mutta... Haaveilen ja muistelen jatkuvasti seurustelumme alkuaikaa, jolloin olin miehelleni sentään jotain, ja hän oli minusta innostunut ja halusi minua... kumpa saisi sen tunteen takaisin!! Taitaa olla mahdotonta...
Olen alkanut muistella ja epäillä, että onko minulla ja miehellä ollut alkuaikoinakaan sellaista palavaa intohimoa sängyssä!? Yhteen aikaan halusin miestäni niin vietävästi, mutta koska minusta on tuntunut ettei hän halua minua (vetoaa väsymykseen yms), on omatkin halut jotenkin vähentyneet ja seksin aikanakin mietin, että teeskenteleekö se mies nyt että on muka intoa piukassa, vaikka oikeesti se ehkä ajattelee että tulis nyt jo tuo akka että itsekin sais...
Seksiä on harvoin, ei edes kerran viikossa. Kurjaa, koska mieheltä en saa paljoakaan sitä muutakaan hellyyttä tai huomiota. Minä sitä seksiä enemmän haluan kuin mies.. Jotenkin hirvittää, että onko loppuelämä nyt tätä, näin latteaa fiilistä...? Tuntuu etten ole koskaan saanut kokeakaan sellaista "satumaista" huumaavan upeaa seksiä ja rakkautta mistä on joskus haaveillut...
Monet savovat että kyllä parisuhteessa tulee aikoja jolloin menee sängyssä vähän huonommin, mutta tuntuu ettei se tästä parantuakaan voi. Tunnen että mies on kyllästynyt vanhaan tuttuun ja ei se häntä voi ainakaan enempää alkaa kiinnostaa kuin mitä nyttenkään
Tuntuu siltä etten vaan sytytä häntä enää. Kamalaa kun meillä on alle vuoden ikäinen tyttö, ja nyt olen alkanut pohtia sellaistakin että jospa mies ei olekaan minulle "SE OIKEA", jospa meidän kemiat ei jotenkin kohtaa...jospa meitä ei olekaan luotu toisillemme? Onko sellaista ainoaa oikeaa edes olemassa...?!! Surullisena välillä mietin että jotakin toista naista mies varmaan haluaisi enemmän ja rakastaisi ja arvostaisi enemmän... Minä kyllä rakastan miestäni hirmuisesti ja Tahtoisin loppuelämän viettää hänen kanssaan, mutta... Haaveilen ja muistelen jatkuvasti seurustelumme alkuaikaa, jolloin olin miehelleni sentään jotain, ja hän oli minusta innostunut ja halusi minua... kumpa saisi sen tunteen takaisin!! Taitaa olla mahdotonta...