sectio pelko!

["Apua"]

Edessä siis elektiivinen sectio ja pelottaa aivan kamalasti! Ennen kuin kukaan tulee sanomaan että miksi olet sen valinnut niin korjattakoon että ei en ole valinnut vaan terveydellisistä syistä tehdään.

Uni ei varmasti tule silmään tänään sen verran koko puudutus sekä leikkaus pelottaa :/ Lisäksi kammoksun jo ajatusta että kuinka kauan joudun olemaan sairaalassa? Ensimmäisestä lapsosesta oli 4 pv. Toivoisin nopeaa kotiutumista.

 

[Toinen "Apua" myös..]

Joo, mulla on sama pelko. Eli siis valitettavasti en voi sua auttaa, mutta tukea ja sympatiaa löytyy!
Millon sulla olisi aika synnytykseen?

Muakin pelottaa tuo puudutus sun muut. En kehtaa oikein tästä puhua kun tuntuu että mut leimataan heti vaan niin itserkkääksi täällä supermammojen maailimassa! :/
En vaan millään haluaisi olla "hereillä" ton tapahtuman aikaan, kun mun mahalaukku vejellään auki. Pelottaa kauhiasti, nyyh.. :'(

:'(
:'(

 

[sectioäiti]

Suunniteltu sectio on oiken hyvä tapa synnyttää. Näin se menee:
puet sairaalavaatteet ja sinulle laitetaan katetri ja kanyyli tiputusta varten. Sut viedään leikkaussaliin. Sinut kytketään erilaisiin laitteisiin ja saat myös happiviikset. Sitten sinulle laitetaan puudutus selkään ja makuulle. Sitten leikkausaluetta pestään ja odotetaan että puudutus on kunnossa. Kun puudutus on valmis leikkaus alkaa. Kestää hetken kun leikkaavat vatsapeitteiden läpi, sit painelevat sun mahaa ja sitten ihana vauvasi jo nostetaan maailmaan! Saat nähdä vauvasi ennen pesua ja punnitusta. Jos isä on mukana hän saa mennä vauvan mukaan. Sinut ommellaan ja viedään sitten heräämöön. Jos olet hyvässä kunnossa vauvaa tuodaan sulle jo heräämöön, muuten isä saa hoitaa kunnes pääset osastolle.
Leikkauspäivän ole vuoteenomainen, mutta jo seuraavana päivänä sinut autetaan pystyyn ja vessaan. Alussa haavaa aristaa ja sun pitää liikkua varoen. Muutaman päivän kuluttua olet jo niin hyvässä kunnossa että kävelykin onnistuu melko hyvin ja voit nostaa vauvasi varovaisesti. Sinun ja vauvan kunnosta riippuen pääset kotiin 4-5 päivän jälkeen. Itse olen ollut sen 4 päivää synnärillä.
Minulle on tehty 3 sectiota ja kaikki ovat menneet tosi hyvin eikä pahempia kipuja ole ollut. Tottakai iso leikkaus aina jännittää, mutta ajattele sitä lopputulosta - ihana vauvasi . Ihmeen nopeasti pääset kuitenkin jaloillesi eikä se jälkikipu ole niin paha ettei siitä selviäisi. Se kipu on hallittavissa liikkumalla varoen ja lääkkeitä saa ja pitää ottaa tarpeen mukaan.

 

["vieras"]

Tsemppiä matkaan

Mun oma kokemus oli, että puudutuksen laitto oli tosi helppo homma, tuskin huomasin, ja itse leikkauskin oli aika leppoisa elämys ja minun olotilastani välitettiin kovin (jossain vaiheessa paleli vähän ja toisessa hetkessä kuvotti, mutta molemmat hoidettiin tehokkaasti heti kun mainitsin). Itseä ei muu jäänyt harmittamaan kun leikkauksen jälkeinen erossaolo lapsesta, ja seuraavalla kerralla aionkin pyytää, että haluaisin nähdä lapsen kunnolla ja ehkä koskeakin ennen kuin hänet viedään pois, viime kerralla kätilöllä oli kiire (vaikka siis lapsella tai minulla ei ollut mitään hätää). Joissain sairaaloissahan lapsen voi saada jopa syliin siinä vaiheessa. Ai niin, ja seuraavalla kerralla haluan, että minullekin kerrotaan että vauva on nyt otettu mahasta, ettei sitä tarvitse erikseen kysellä ja arvailla

Keskiviikkona oli leikkaus, sairaalasta kotiuduin hyvävointisena lauantaina (olin ensisynnyttäjä), vaikka aikaisempien leikkausten takia sektio oli tosi vaikea ja leikkuupintaa mahassa oli selvästi tavallista enemmän. Oltaisiin päästy jo perjantaina, mutta sirona syntyneen ja painoaan menettävän lapsen painoa haluttiin seurata vuorokausi lisää. Etukäteen pelottelivat 5-7 vuorokaudella.

Hei, toinen apua, soita äitiyspolille ja kysy mahdollisuuksia esilääkitykseen/rauhoittavaan lääkkeeseen leikkauksen aikana! Ensimmäisellä taitaa olla jo vähän myöhäistä, onko leikkaus siis jo huomenna? Kysy paikan päällä. Vauva jonkin verran rajoittaa, mitä tahansa ei voida antaa, ettei se mene lapseen, mutta kysyä kannattaa. Ja itselläni oli leikkauksessa sellainen euforinen, erittäin seesteinen ja hetkittäin jopa hilpeä olo (oli hassua seurata miehen levottomuutta niissä omissa fiiliksissään), joka ilmeisesti oli puudutuksen sivuvaikutus. Kysyinkin, että onko mulle annettu jotain rauhoittavaa, kun tuntuu tältä. Ei oltu Toivotaan teille samaa!

 

["nanna"]

Tuo sairaalassa olo aika vaihtelee näköjään sairaaloittain.. Täällä on käytäntönä että kolmantena päivänä sektiosta pääsee kotiin jos ei ihmeempiä ole. Pojasta en enää muista miten meni kun siitä muutama vuosi aikaa, mutta tyttö syntyi sektiolla lauantai-iltana ja tiistaina aamupäivällä päästiin kotiin.

 

["Apua"]

Kiitos vastauksista! Leikkaus on tosissaan huomenna ja esikoinen on syntynyt hätäsectiolla :/ Sairaalasta saaduissa papereissa lukee ettei esilääkitystä voi antaa vauvan takia Pyrin ajattelemaan juurikin tuota että sieltä saa sen parhaimman palkinnon ja mies on mukana tukemassa että kaikki menee ihan hyvin.

Aikaisemman section jälkeen sain järkyttävän baby bluessin ja toivoisinkin kotiutumista jo sunnuntaina. Morfiinia kuulemma annetaa joko leikkasta ennen tai sen jälkeen tässä tietenkin toivon että ennen sitä jolloin oma pää saattaa olla sekaisin leikkauksen ajan eikä niin skarppina kiinnittäisi huomiota tapahtumiin.

Kätilö kertoi että minulla on mahdollisuus saada vauva rinnan päälle hetkeksi ennen kuin isä, kätilö ja vauva lähtevät osastolle. Suuri harmi on tietenkin myös siitä että ensimmäiset tunnit menevät taas minulta ohi kuten esikoisen kohdalla.

 

["Apua"]

Toinen apua: Tiedän miltä tuntuu kun ei oikein kehtaa kenellekkään puhua asiasta. Vastauksia joita minulle on ystävät, sukulaiset yms sanoneet ovat mm. itseppä olet tien valinnut ja ethän sinä edes synnytä vaan sinut leikataan. Välillä tulee tunne kuin puhuisivat tyhmälle ihmiselle.

 

[sectioäiti]

Muista että hätäsectio on aivan erilainen kuin suunniteltu. Sunnitellun section ilmapiiri on rento ja iloinen ja kaikki tapahtuu ajan kanssa. Siellä ei kiirehditä vaan hoidetaan kaikki rauhallisesti. Kätilö on sun vieressä ja kertoo koko ajan mitä tapahtuu seuraavaksi, kysyy sun vointia ja pitää vaikka kädestä jos jännittää. Kannattaa kertoa heti jos on kylmä, tarvitset lisää happea tai on jotakin muuta mitä toivot. Itse et näe toimenpidettä kun edessä on verho etkä tunnekaan mitään muuta kuin että maha heiluu vähän kun painelevat sitä.
Selkäpuudutteen laittamin ei satu ja se on nopeasti hoidettu eikä siinä mene edes pitkä aika puudutteen laittamisesta kuin vauva on jo ulkona .

 

["vieras"]

[QUOTE="Apua";28384683]Kiitos vastauksista! Leikkaus on tosissaan huomenna ja esikoinen on syntynyt hätäsectiolla :/ Sairaalasta saaduissa papereissa lukee ettei esilääkitystä voi antaa vauvan takia Pyrin ajattelemaan juurikin tuota että sieltä saa sen parhaimman palkinnon ja mies on mukana tukemassa että kaikki menee ihan hyvin.

Aikaisemman section jälkeen sain järkyttävän baby bluessin ja toivoisinkin kotiutumista jo sunnuntaina. Morfiinia kuulemma annetaa joko leikkasta ennen tai sen jälkeen tässä tietenkin toivon että ennen sitä jolloin oma pää saattaa olla sekaisin leikkauksen ajan eikä niin skarppina kiinnittäisi huomiota tapahtumiin.

Kätilö kertoi että minulla on mahdollisuus saada vauva rinnan päälle hetkeksi ennen kuin isä, kätilö ja vauva lähtevät osastolle. Suuri harmi on tietenkin myös siitä että ensimmäiset tunnit menevät taas minulta ohi kuten esikoisen kohdalla.[/QUOTE]

Ihanaa, jos saat vauva rinnalle!

Jos sulla on takana hätäsektiokokemus, niin muista, että elektiivinen on tunnelmaltaan aivan erilainen, ja fyysinen toipuminenkin voi olla paljon helpompaa. Hätäsektio voi olla hyvinkin traumaattinen kokemus, ihan jo pelkästään kaiken sen huolen vuoksi, joten sulla on varmasti haastavammat lähtökohdat lähteä uudelle kierrokselle. Toivottavasti saat puolisolta ja henkilökunnalta kaipaamasi tuen!

 

[Tír na nÓg]

Minun kokemukseni sektiosta:

Kun tuli kutsu saliin puolen päivän aikaan, käytävällä tentattiin parin hoitajan ja lääkärin toimesta paperit läpi, salissa omat vaatteet pussiin ja tilalle leikkauskaapu.
Nukkumatti jutteli mukavia ja sitten sainkin raatata lastenhoitajien kanssa. Laittoivat kanyylin, juttelivat lisää ja anestesialääkäri hoiti puudutuksen. Se oli sitten hetkessä makuulle, katetrointi, mies pääsi saliin, testailtiin missä puudutteen raja menee. Luulin että vielä odotellaan niin vauva olikin jo ulkona.

Lapsi oli isänsä kanssa sen aikaa kun minut ommeltiin, heti heräämössä käsivarsi tuettiin ja vauva autettiin rinnalle, missä hän sitten olikin koko ajan kun siirrettiin osastolle heräämöstä ja sielläkin jatkoi kainalossa oleskelua.

7h leikkauksesta tunto palasi jalkoihin ja illalla kävelin jokusen askeleen sängyn vierellä. Seuraavana aamuna katetri otettiin pois, eivät olisi vielä tahtoneet mutta vaadin. Kipulääkkeitä sain niukasti ja jemmailin niitä puuterirasiaan kun välillä unohtivat tuoda (tätä en sitten suosittele ja Suomessa kait pidetään kipupumpussa leikkauksen jälkeen).

Lapsi oli alusta asti vierihoidossa ja täysimetyksessä, kävin joka päivä aamuisin suihkussa (leikkaushaavan huuhtelu tärkeää vaikka se on tosi ällön näköinen ja miettii miltä se tuntuu, on ihan tunnoton), koitin vointini mukaan olla jalkeilla, kävellä käytävällä ja olla omatoiminen. Viidentenä päivänä kotiin ja samana aamuna myös maito nousi sellaisella kohinalla että tuli kiire saada sähköpumppua käyttöön.

Kotosalla huomasin että selkälihakset oli ihan onnettomassa kunnossa ja suorastaan oksetti seisoa suorassa. Nauraessa pelkäsin että haava repeää ja suolet valahtaa lattialle (turha pelko). Pari viikkoa kotiutumisesta käytiin jo pidemmällä vaunulenkillä maastopolulla ja pääsin suht normaaliin arkeen kiinni (moppailut, imuroinnit ja raskaat ostoskassit jätin muiden huoleksi).

Seuraavaa synnytystä alustavasti kävin puhumassa sektiopelostani pelkopolilla, lähinnä mietitytti mitkä ovat niitä tekijöitä jotka lisäävät riskiä joutua uuteen sektioon.