Sectio käynnistyksien jälkeen

Takana 2 alateitse synnytystä käynnistettyinä. Niistä on jäänyt niin kamalat traumat etten uskalla enää lasta tehdä "normaalisti".

Vauvakuume kuitenkin vaivaa vaikka nuorempi on vasta 1.4 vuotta ja aloin miettimään section mahdollisuutta synnytystapana. Sekin kuitenkin pelottaa kovasti ja lueskelin täältä jo ko. asiasta topiceja, mutta pakko aloittaa oma jotta saa vastaukset yhdessä paketissa.
(suokaa anteeksi)

kysymyksiä joihin toivoisin vastauksia:

1. Miten nopeasti olet noussut liikkumaan?

2. Onko katetrointi pakollista ja sattuiko se? Milloin se otetaan pois?

3. Kärsitkö leikkaus -pahoinvoinnista?

4. Kuinka pitkään makasit salissa leikeltävänä ja parsittavana ja sen jälkeen heräämössä?

5. Milloin pääsit kotiin ja paljonko kului särkylääkettä?

6. Milloin pystyit olemaan aktiivisuudeltasi (arjessa) normaali?

7. Onko äidin mahdollista saada rauhoittavaa ainakin leikkauksen yhteydessä ellei jo päivää ennen sitä?

8. Onko ketään leikattu P-K keskussairaalassa Joensuussa synnytyspelon takia (sillä siellä ei kuulemma leikellä kuin pakon sanelemana) ja jos minua ei leikattaisi (synnyttäisin siellä), niin onko pakko tehdä alakautta vai onko jokin keino päästä muualle sectioon?

Mikäli joku haluaisi kertoa yksityiskohtaisen sectio-leikkauksensa (edeltävistä päivistä alkaen) minulle, niin voisin antaa vaikka sähköpostiosoitteeni, sillä minulla on sectiostakin sellainen kuva että siinä suurin piirtein kuolee jompikumpi...

 

tietääkö kukaan että saako edes jotain rauhoittavan tynkää?

 

\

Takana 2 alateitse synnytystä käynnistettyinä. Niistä on jäänyt niin kamalat traumat etten uskalla enää lasta tehdä "normaalisti".

Vauvakuume kuitenkin vaivaa vaikka nuorempi on vasta 1.4 vuotta ja aloin miettimään section mahdollisuutta synnytystapana. Sekin kuitenkin pelottaa kovasti ja lueskelin täältä jo ko. asiasta topiceja, mutta pakko aloittaa oma jotta saa vastaukset yhdessä paketissa.
(suokaa anteeksi)

kysymyksiä joihin toivoisin vastauksia:

1. Miten nopeasti olet noussut liikkumaan? 8 tunnin kuluttua

2. Onko katetrointi pakollista ja sattuiko se? Milloin se otetaan pois? On tietääkseni. Katetrointi ei satu.

3. Kärsitkö leikkaus -pahoinvoinnista? Kärsin vapinasta ja lievästä pahoinvoinnista.

4. Kuinka pitkään makasit salissa leikeltävänä ja parsittavana ja sen jälkeen heräämössä? Tunnin ajan

5. Milloin pääsit kotiin ja paljonko kului särkylääkettä? 3 päivän päästä ja muutaman buranan otin kahden ekan päivän aikana.

6. Milloin pystyit olemaan aktiivisuudeltasi (arjessa) normaali? 4 päivän jälkeen.

7. Onko äidin mahdollista saada rauhoittavaa ainakin leikkauksen yhteydessä ellei jo päivää ennen sitä? En tiedä. Parempi olisi olla ilman.

8. Onko ketään leikattu P-K keskussairaalassa Joensuussa synnytyspelon takia (sillä siellä ei kuulemma leikellä kuin pakon sanelemana) ja jos minua ei leikattaisi (synnyttäisin siellä), niin onko pakko tehdä alakautta vai onko jokin keino päästä muualle sectioon?
Naistenklinikka on sectio myönteinen.

Mikäli joku haluaisi kertoa yksityiskohtaisen sectio-leikkauksensa (edeltävistä päivistä alkaen) minulle, niin voisin antaa vaikka sähköpostiosoitteeni, sillä minulla on sectiostakin sellainen kuva että siinä suurin piirtein kuolee jompikumpi...
Lähetän yksityisviestiä

 

Heräämössä olin kaksi ja puoli tuntia. Mikäli haluat vaihtaa meiliä, niin kirjautuisitko?

 

voi että kuinka ihanaa kun edes joku jaksoi vaivautua vastaamaan vaikka tätäkin asiaa on puitu täällä moneen otteeseen!

KIITOS SINULLE LAALAA :flower:

edelleen ottaisin vastaan HYVIN mielelläni infoa kunkin sectiosta.

tässä sähköpostiosoitteeni: arvaakukaolen @ hotmail.com ,mikäli joku olisi halukas puhumaan sectiosta kanssani, sillä pelko on todella suuri ja toivon että section kokeneen kanssa keskustelu auttaisi minua. pelkopolille varaan kyllä myös aikaa..

 

1. Nousin liikkumaan jo samana päivänä - leikkaus tehtiin aamulla ja ylös istumaan nousin illalla ihanan hoitajan auttamana. Lääkitys oli vielä vahvaa, vähän kuin kännissä olisi istuskellut syömässä..

2. Katetrointi ei satu yhtään, se tehdään paikallispuudutuksessa (mulla ainakin laitettiin sellaista puuduttavaa nestettä alapäähän, niinkuin vedellä olisi alapää päältäpäin pesty. Pois se otetaan mahdollisimman pian, eli heti kun voi itse käydä vessassa. Mulla se pidettiin pitempään, koska minulla oli paha raskausmyrkytys ja pissa piti kerätä taudin kulun seuraamiseksi. Pakollisuudesta en tiedä.

3. Pientä pahanolontunnetta oli spinaalipuudutuksessa, mutta se meni ohi. En oksentanut.

4. Salissa makasin 20 minuuttia ja vauva oli ulkona, sitten puolisen tuntia kun paikat siistittiin ja suljettiin. Heräämössä olin vuorokauden, koska raskausmyrkytyksen takia minua piti tarkkailla tauotta.

5. Kotiin pääsin puolentoista viikon päästä leikkauksesta. Olisin päässyt aiemmin, jos myrkytystä ei olisi ollut. Mutta toisaalta taas sain olla sairaalassa tikkien poistoon asti, säästyin siltäkin lenkiltä... Sain kipulääkettä piikillä suoneen pari päivää. Sen jälkeen särkytabletteja. Kotona pärjäsin jo apteekin normaaleilla kipulääkkeillä.

6. Mulla meni aika kauan, ja luulen sen johtuneen raskausmyrkytyksestä (väsytti älyttömästi). Noin kuukausi. Haava oli ihan siedettävä jo pari viikkoa synnytyksestä.

7. Minä en saanut.

8. Minä olisin halunnut synnyttää alakautta, koska siinä kuitenkin toipuu nopeammin synnytyksestä ja imetys käynnistyy helpommin. Sektiokaan ei ole paha juttu, mutta minä valitsisin alakautta synnyttämisen, jos vain se olisi mahdollista. Mutta kukin tavallaan. Mikä sinua eniten pelottaa alakautta synnyttämisessä?

 

ihanaa kuulla taas yksi kokemus ja juuri niillä tiedoilla mikä minua sectiossa kiinnostaa... kiitos sinullekkin :flower:

Minua pelottaa alatie synnytyksessä se käynnistys.

kaksi olen alakautta tehnyt ja käynnistetysti.. TODELLA käynnistetysti, ja kun kätilöiksikin on sattuneet ne "kiukun raiskaamat" jotka ovat huokaillen ja päätä punoen tokaisseet oksitosiini-tippaa lisätessä ettei sinusta taida äitiä tullakkaan... :'(

voi että kun kiukuttaa koko maailma tämän pelon kanssa kun minusta se alatie synnytys olisi se minun juttu sillä lantiossa on tilaa jne., mutta kehoni ei vaan halua käynnistää synnytystä... *huokaus*

 

No höh... :hug:

On sinulla ollut huono tuuri kätilöiden kanssa!

Auttaisiko sinun kohdallasi esimerkiksi vyöhyketerapia? Olen täältä netistä lukenut mielenkiinnolla, miten sitäkin on käytetty synnytyksen käynnistelyyn.

Minulla käynnisteltiin tableteilla kaksi päivää. Molempina päivinä supisteli säännöllisesti 5 min. välein ja kippeesti koko päivän, mutta mitään edistystä ei tapahtunut. Ja kohdunsuukin oli niin pirtanan ylhäällä, että kätilöiden sisätutkimukset olivat melko kipeitä...

Minun kohdallani kätilöt olivat tosi ihania. He sanoivat, etten millään jaksaisi kahden päivän käynnistelyn jälkeen alateitse synnytystä. Olihan se myrkytys siinä tietty merkittävä riski jo, ja sektioon jouduinkin sitten päivystyksenä, kun oma elimistö alkoi pettää.

Ajattelin tässä itseni kohdalla koittaa (sitten joskus) jotain tällaisia vaihtoehtoisia hoitoja kohdun kypsyttelyyn. Ettei tarvitsisi sektioon asti mennä. Vaikkei se kokemuksena ollutkaan mitenkään huono.

Voihan se olla, että sinun kohdallasi se sektio olisi parempi vaihtoehto, jos käynnistelyä jouduttaisiin tekemään kovin kauan. Se pitää aina muistaa, että pääasiahan aina on, että lapsi saataisiin terveenä ja hengissä maailmaan!

 

Voin kertoa kokemukseni työntekijän kannalta sektioista.
Meillä äidit tuodaan saliin ja puudutetaan (spinaalipuudutus). Ennen leikkausta ei saa rauhoittavaa. Jos olo tuntuu vaikealta voi unettavaa ja rauhoittavaa lääkettä antaa sitten, kun lapsi on saatu turvallisesti ulkoilmoille. Isä tai tukihenkilö saa tulla äidin tueksi ja pääsee heti hoitamaan lasta. Yleensä leikkaussalissa olo kestää n. 15min- 1,5tuntiin. Leikkaus sinäänsä ei kestä kokeneelta tekijältä kuin n. 20 min.
Katetri laitetaan vasta sitten kun puudutus on laitettu jossain paikoissa laitetaan jo ennen puudutusta. Kun rakko on tyhjä on näkyväisyys leikkauksessa parempi. Katetri otetaan pois osastolla joko leikkauspäivänä tai seuraavana. Puudutus kestää muutaman tunnin. Kun jalat toimivat pääsee takaisin osastolle. Vauva pääsee heräämöön ensimmäiselle syönnille heti kun äiti niin haluaa.
Jotkut äidit tulevat huonovointiseksi kun lapsi on saatu kohdusta, mutta pahaanoloon on hyvät lääkkeet.
Hoitajat toteuttavat äidin toiveita mahdollisuuksien mukaan. Jos tukihenkilöä ei ole voi hoitaja pitää äitiä kädestä tai silittää päätä. Musiikkia on mahdollisuus kuunnella. Olo pyritään tekemään mahdollisimman mukavaksi.

 

Itku tässä tuli lukiessa teidän ihanien ja kannustavien vastaajien auttamisen tahdosta, SUURI kiitos teille :heart:

Jotenkin tuntuue ttä nyt saattaisi uskaltaa synnyttää alakautta, mutta toisaalta taas jos se on sitä samaa kuin kahdella edellisellä niin minä on DEAD, nimittäin se käynnistysrääkki vie minulta voimat ja niitä kun pitäisi olla siihen synnytykseenkin... varsinkin kun meitin muksut ei ole olleet mitään pieniä!

Nyt pelkään eniten sitä että en saisi lupausta sectiosta mikäli kehoni ei ala käynnistämään synnytystä itse vko:lle 40 mennessä.. sekin lupaus nimittäin auttaisi minua ja paljon!

Pitää varat nyt heti ensi viikolla aika pelkopolille ja puhua omakohtaisesta sectiolupauksesta vaikka tiedän että joensuussa sitä päätöstä saa vaikka olisi synnytyksen estävä geneettinen syy siihen :/

 

Minäkin luin sectiokokemuksia kiinnostuneena, olen yrittänyt löytää niitä netistä ja vauvalehdistä, mutta yllättävän vähän olen löytänyt. Olen itse synnyttänyt esikoiseni normaalisti ja myös käynnistettynä, mutta kokemukseni oli pääosin positiivinen - olin odottanut paljon pahempaa. Tekihän se kipeätä, mutta sain ilokaasua ja epiduraalin, jotka auttoivat melko hyvin. Pahinta oli ponnistusvaihe, joka kesti 15 min. Kun äitini kuuli että synnytys käynnistetään, hän sanoi puhelimessa rohkaisevasti synnytyssalissa olevalle miehelleni, että käynnistys on todella kamala juttu.

Odotan nyt pikkukakkosta rv. 38+0 ja perätilan takia olen menossa suunniteltuun sectioon 39+2. Olisin halunnut synnyttää normaalisti, mutta perätilasynnytyksen kanssa en halunnut ruveta urheilemaan, kun vauvelin kooksi arvioitiin 3,7 kg jo rv. 37+2. Nyt olen kiinnostunut kaikesta mahdollisesta sectiotiedosta, jota jo näistäkin viesteistä mukavasti sai. Minua huolestuttaa ehkä eniten imetyksen aloittaminen, meneekö maidon nousemiseen section jälkeen paljonkin pidempi aika kuin alakautta synnyttäessä? Minulla meni esikoisen kanssa jo 5 päivää ja imettäminen oli todella kivuliasta, melkein pidän sitä pahempana kuin itse synnyttämistä...

Kertokaa siis ihmeessä lisää kokemuksianne ja tietojanne sectiosta, ne varmasti kiinnostavat monia muitakin, vaikka aihetta lienee tällä palstalla puitu useaan otteeseen jo aiemmin.

 

\

Takana 2 alateitse synnytystä käynnistettyinä. Niistä on jäänyt niin kamalat traumat etten uskalla enää lasta tehdä "normaalisti".

Vauvakuume kuitenkin vaivaa vaikka nuorempi on vasta 1.4 vuotta ja aloin miettimään section mahdollisuutta synnytystapana. Sekin kuitenkin pelottaa kovasti ja lueskelin täältä jo ko. asiasta topiceja, mutta pakko aloittaa oma jotta saa vastaukset yhdessä paketissa.
(suokaa anteeksi)

kysymyksiä joihin toivoisin vastauksia:

1. Miten nopeasti olet noussut liikkumaan?

2. Onko katetrointi pakollista ja sattuiko se? Milloin se otetaan pois?

3. Kärsitkö leikkaus -pahoinvoinnista?

4. Kuinka pitkään makasit salissa leikeltävänä ja parsittavana ja sen jälkeen heräämössä?

5. Milloin pääsit kotiin ja paljonko kului särkylääkettä?

6. Milloin pystyit olemaan aktiivisuudeltasi (arjessa) normaali?

7. Onko äidin mahdollista saada rauhoittavaa ainakin leikkauksen yhteydessä ellei jo päivää ennen sitä?

8. Onko ketään leikattu P-K keskussairaalassa Joensuussa synnytyspelon takia (sillä siellä ei kuulemma leikellä kuin pakon sanelemana) ja jos minua ei leikattaisi (synnyttäisin siellä), niin onko pakko tehdä alakautta vai onko jokin keino päästä muualle sectioon?

Mikäli joku haluaisi kertoa yksityiskohtaisen sectio-leikkauksensa (edeltävistä päivistä alkaen) minulle, niin voisin antaa vaikka sähköpostiosoitteeni, sillä minulla on sectiostakin sellainen kuva että siinä suurin piirtein kuolee jompikumpi...

1.nousin liikkeille seuraavana aamuna, kun leikattu oli edellispäivänä klo 15. ja siitä heti suihkuun.
2.mut katetroitiin, ei tuntunu miltään ja ei kai oo pakollista.
3. jonkun verran yökötti leikkauksen jälkeen, mutta mitään ei tullu.
4. en tiedä tarkalleen kauanko makasin leikeltävänä ja parsittavana heräämössä, mutta koko illan olin ihan tokkurassa. en muista vauvasta mitään, hätinä sen kumpi tuli.
5. kotiin pääsin viikon päästä leikkauksesta ja särkylääkettä en kotona ottanu enää ollenkaan. Sairaalassa parina ekana päivänä. (tähän kaveri, joka synnytti alateitse totes, että paranin nopiempaa kuin hän)
6. Isyysloman ajan otin tarkoituksella ihan rauhallisesti, mutta kun mies meni töihin, niin arki alkoi.
7. tähän en osaa vastata, mun leikkaus oli hätä sellainen, niin voipi olla eri asia. Äkkiä vaan uneen akka ja vauveli ulos
8. ei ole leikattu siellä

 

Hei!
Täälläkin yksi,joka mielenkiinnolla on seurannu tätä aihetta. Itselläni oli synnytyspelko ja kävin säännöllisesti raskauden aikana keskustelemassa kätilön kanssa,kaikesta. Synnytys käynnistettiin vesien mentyä edellispäivänä ja kroppa ei vaan tahtonut olla valmis. Siinä sitten päivä vierähti ja kätilö jo ehdotti leikkaamista vaan lääkäri ei suostunut. Hän oli päättänyt,että pieni lapsi ja saa luvan syntyä nyt! Paikat ei olleet auki vaan lapsi piti puskea maailmaan,kaikki kivunlievitykset oli kokeiltu ja sain synnyttää sitten ilman mitään kun ei niitä enää voinut lisätä. Paha mieli jäi ja jälkeen päin on käyty keskusteluja synnytyksestä ja sen kulusta. Haluisin kyllä vielä joskus toisenkin lapsen, jos saisin, mutta sellaista synnytystä en kyllä haluaisi.
Oikein puistatti että joku on joutunut kahteen kertaan kokemaan sellaista. Toivottavasti saat kolmannen lapsesi onnellisemmin maailmaan. Mukavaa kevättä!

 

Itse olin yliopistokeskussairaalassa erikoismaksuluokan potilaana, mikä tarkoittaa sitä että tiesin kuka lääkäri minut leikkaa (oli yksityispuolella sovittu ennakkoon).
Sain esilääkkeen tipan kautta suoneen juuri ennen vars leikkaamisen aloittamista.
Toimenpide kesti alle puoli tuntia, en voinut pahoin. Muistan tapahtuman, tosin esilääkeestä tuli hieman pökkeröinen (mutta ihana)olo.
Katetrointi tehtiin saman aamuna ennen leikkausta, ei sattunut mutta hieman epämiellyttävää oli. Katetri poistettiin seuraavana päivänä. Ylös pakotettiin nousemaan samana iltana ja itkun kanssa hoitajan avustamana sain itseni kammettua ylös. Kivut oli melkoisen kovat, epiduraalikatetriin meni maximilääkitys pari-kolme päivää, lisäksi aloitettiin rinnalla suun kautta otettava kipulääkitys.
Kipua lisäsi se että suoleni ei lähtenytkään toimimaan (ns. paralyyttinen ileus) ja ilmaa kertyi suoleen valtavasti aiheuttaen kipua. jouduin sen takia olemaan pidempään nestemäisellä ruoalla ja ottamman erinäisiä suolen toimintaa vikastuttavia lääkkeitä.
Imetys käynnistyi hitaanlaisesti (lisämaitoa vauva sai tosin koko imetysajan), vasta kotiinlähtöpäivänä.
Sairaalasta kotiuduin kuudentena päivänä.
haava oli todella kipeä kotonakin, nostamiset ja kävelykin (tosin parani koko ajan)oli hankalaa n. kuukauden ajan. Kipulääkkeenä käytin kotona Panadolia (muutaman panacodin kahtena ekana päivänä).
Kaikenkaikkiaan positiivinen vaikkakin toipumiseltaan hidas kokemus! Leikkausta en osannut pelätä lainkaan, minulle se oli "helpotus". Tsemppiä sinulle, toivottavasti kaikki menee hyvin, kumman synnytystavan sitten valitsetkaan!!
=)

 

en voi sanoa muuta kuin että onneksi maailmassa on yhä ihaniakin ihmisiä!

lisää vaan sectio kokemuksia. uskon että tästä topicista hyötyy moni ja vaikka sanotaan että tieto lisää tuskaa niin kun ajattelee asian näin päin että sectiosta kirjoittaneiden on oltava hengissä yhä niin ei sectiossa ainakaan kaikki voi kuolla!! (vitsi vetäistynä omasta pelostani)

 

\

Takana 2 alateitse synnytystä käynnistettyinä. Niistä on jäänyt niin kamalat traumat etten uskalla enää lasta tehdä "normaalisti".

Vauvakuume kuitenkin vaivaa vaikka nuorempi on vasta 1.4 vuotta ja aloin miettimään section mahdollisuutta synnytystapana. Sekin kuitenkin pelottaa kovasti ja lueskelin täältä jo ko. asiasta topiceja, mutta pakko aloittaa oma jotta saa vastaukset yhdessä paketissa.
(suokaa anteeksi)

kysymyksiä joihin toivoisin vastauksia:

1. Miten nopeasti olet noussut liikkumaan?seuraavana päivänä

2. Onko katetrointi pakollista ja sattuiko se? Milloin se otetaan pois?katetrointi on välttämätön epiduraalin takia,katetrointi ei sattunut, tuntui hiukan epämiellyttävältä mutta oli sekunnissa ohi.

3. Kärsitkö leikkaus -pahoinvoinnista?ennen leikkauksen aloittamista kun puudutteet oli jo annettu, tuntui hetken pahalta.

4. Kuinka pitkään makasit salissa leikeltävänä ja parsittavana ja sen jälkeen heräämössä?vauva syntyi 10 minuutissa, parsinta kesti 30min ja heräämössä olin 2h

5. Milloin pääsit kotiin ja paljonko kului särkylääkettä?kotiin pääsin viidentenä päivänä, söin viikon panacodia

6. Milloin pystyit olemaan aktiivisuudeltasi (arjessa) normaali?2 viikkoa leikkauksesta

7. Onko äidin mahdollista saada rauhoittavaa ainakin leikkauksen yhteydessä ellei jo päivää ennen sitä?en tiedä

8. Onko ketään leikattu P-K keskussairaalassa Joensuussa synnytyspelon takia (sillä siellä ei kuulemma leikellä kuin pakon sanelemana) ja jos minua ei leikattaisi (synnyttäisin siellä), niin onko pakko tehdä alakautta vai onko jokin keino päästä muualle sectioon?en tiedä, mutta itse valitsisin mieluummin alakauttasynnytyksen jos se vain olisi mahdollista

Mikäli joku haluaisi kertoa yksityiskohtaisen sectio-leikkauksensa (edeltävistä päivistä alkaen) minulle, niin voisin antaa vaikka sähköpostiosoitteeni, sillä minulla on sectiostakin sellainen kuva että siinä suurin piirtein kuolee jompikumpi...liioiteltua toi kuolemanvaara , toki riski on aina olemassa mutta niin on myös alakauttasynnytyksessä.

sektio kokemuksena oli kaikinpuolin miellytävä mutta kivulias toipuminen.