Se iski taas, vauvakuume!

[Naarasleijona]

Tää on jo oikeesti ihan kamalaa... ja samalla ihanaa! Kolmannen poikamme syntymän jälkeen sain elää kaksi vuotta ilman vauvakuumetta ja nyt se sitten iski, kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Miehellekkään en oo arvannu vielä mitään sanoa, muutenkin hirvittää et mikä sen kanta olis, haluuko se enää lapsia?! Sukulaiset jo tiedetään, pahimpana mieheni vanhemman, jotka oli jo toisesta sitä mieltä, et se on liikaa, kolmannesta puhumattakaan, niin mites sitten tää neljäs?

Tähän vaivaan vaan ei taida olla lääkettä keksitty...

 

[Millenia]

No niillä jäkättävillä sukulaisillahan ei ole mitään väliä jos vaan mies puuhaan lähtee. Sille kai se on vähän niinkuin pakko sanoa asiasta jos meinaa että se jonnekin etenee .

 

[Naarasleijona]

No juu, en tietenkään mieheltä salaa meinaa mitään alkaa tehdä Oon vaan vielä itekkin niin pää pyörällä koko kuumeesta... Kuopuksen syntymän jälkeen kun tosiaan kaks vuotta tuntui siltä, että ei mulle lapsia enää kiitos, kunnes se viikko kaks sitten iski.

 

[KiiajaVille]

Sukulaisten mielipiteet joutaa romukoppaan.
Tietysti se jännittää.. meidänkin "pitäisi" vauva uutisista kertoa ensviikolla, jännitäähän se mutta täytyy samalla miettiä että tämä on meidän elämää.

Tietysti kun mielessä on vieläkin anopin (tahaton) kommenti kun kakkosta aloin odottamaan "nyt jo" ja toinen ääripää oman äitini kommenti samaan aikaan "jo oli aikakin"

Nyt tulossa neljäs...

 

[syli täynnä kultaa]

Mä olen kanssa toivoton vauvakuumeilija. :snotty: Meillä jo 5 lasta, ja vieläkin jossain vaiheessa vauvan haluan. :heart: Että täällä ainakaan ei sitä lääkettä ole ikuiseen(ko?) kuumeiluun löydetty.

Me saatiin neljännen raskauden aikana kuulla kaikista eniten loukkaavia kommentteja. Vitosesta kun ilmoitettiin, oltiin varauduttu paljon pahempaan. Mites sitten se mahdollinen kuudes... No, ihan vielä ei tarvitse sellaista miettiä.