Se iski kuin 10000 volttia,mutta milloin se päättyy ?

Meidän niin sopuisalle ja kiltille tyttärelle 2v ja 8kk tuli se kauan odotettu ja pelätty uhmaikä
Nyt se on menoa eikä nykitystä, kaikki pitäisi vielä tapahtua nyt ja äkkiä hänen mielen mukaansa. Jos ei niin kamala huuto ja itku..maahan mennään makuulleen oli paikka koti tai jalkakäytävä.
Koko ajan karjuu ja komentelee muita perheenjäseniä ( tässä kohden täytyy myös äidin mennä itseensä :ashamed: . Olen itsekin aika kova kitarisojani tuulettamaan ).
Välillä halutaan jäätelöä ja välillä mandariinia ,kohta pitäisi laittaa urut pauhaamaan Ti-Ti nallea.
Kohtaus menee aina kuin pyörremyrsky ohitse ja sitten ollaan taas niin =) !
Tuntuu kuin minikokoinen murrosikäinen olisi muuttanut meille asumaan,kuinka kauan tämä autuus kestää ?
Tarkoitus olisi lähteä kahdestaan pitemmälle lomamatkalle junalla..odotan ,sitä kauhulla ! Rimpuilevalla lapsella on karhun voimat..!Pitääkö nyt jo hankkia tummat aurinkolasit matkalle mukaan...
neidille kasvaa luja oma tahto ja vanhemmille pitkä pinna,kun poru siitä nousee,kun periksi ei kaikkea anneta.
Ymmärrän kyllä väsyneitä vanhempia,jotka luovuttavat ja antavat lapselle periksi paremmin.
Olisipa joulupukki älynnyt tuoda meille kuulosuojaimet tai korvatulpat =)

 

meillä on jo kestänyt aika kauan ja tuntuu että pahenee vaan päivä päivältä ja neiti nyt 3v4kk

 

Minkä ikäisenä teillä alkoi tämä uhmaikä ? Tuntuu hurjalta..tänäänkin lyötiin ulkona maaten,kun suksia ei saatu "oikein jalkaan" ja "oikeaan suuntaan" :headwall:
pikku neidin mielestä ..se oli semmoista !
Luin,että kun tästä iästä pääsee niin tulee entistä yhteistyökykyisempi lapsi =) . Eläkäämme tässä toivossa !

 

Meillä tyttö 2.5 ja aivan kun varhaisteini. Huutaa, komentaa jnejne. Myös poika (1,5vee) alkaa ottaa isosiskosta mallia \|O
Ja mitäs teki naapurit....ilmoittivat lastensuojeluviranomaisille että meillä pahoinpidellään lapsia ymym. Että näin!! Tänään käytiin poliisille tekemässä tutkintapyyntö.
Mutta arvatkaa olenko uskaltanu komentaa näitä meijän riiviöitä...EN..nyt ne hyppii silmille kokoajan!

Voimia uhmaikäisten vanhemmille!!

Ps. Niin jos junamatka "pelottaa" lapsen kanssa, niin mene yöjunalla, makuuvaunussa =) =)

 

Meidän esikoisella alkoi UHMAikä puolivuotiaana ja sitä podetaan yhä (nyt ikää 4,5v). Eikä se varmaan koskaan lopu.

Keskimmäisellä (2,5v) sitä vastoin on ihan selvä ikään liittyvä uhma. "Kohtaukset" on todella lyhytkestoisia ja eri kaliiberia kuin isosiskollaan muinoin.

Kuopus omaa vasta "suloista" kovaa tahtoa ja paljon ääntä suuttuessaan, mutta tuntuu toistaiseksi herranenkeliltä.

Että kyllä ovat erilaisia nämä sisaruksetkin keskenänsä.

Ei muuta kuin voimia, sympatiaa ja pitkää pinnaa!

 

Taitaapi olla myös lapsen omasta luonteesta paljon "uhmis" kiinni. Meidän 5,5 vuotias on niin vallaton neiti, että olemme jo miettineet perheneuvolaan yhteudenottoa, kun keinot eivät enää riitä. Uhma alkoi 2 vuotiaana ja on hiljokseen pahentunut siitä. Toivottavasti vielä jonain päivänä hellittää. Paha on myös lapsen olla...ja tahdon kovasti yrittää kaikista kielloistani ja komentamisistani huolimatta ymmärtää lastani.

Itse olin melkoinen leikki-iässä ja vielä pahempi mukkuna, joten äitiinsä kai tullut neitokainen...

pitkää pinnaa....sitä se vaatii...

 

Ai se kuitenki joskus päättyy =) Mukava kuulla, että ei kestä ikuisesti ehkä..luulisin..

Meillä tyttö reilut 3,5 vuotias ja uhmaa on ollut vähän aina.. Vauvana oli jo sellanen, että kamalan kiltti muuten ja rauhallinenkin, mutta jos se sapuska ei ollus suussa just sillo ku halus niin kauhee kiljunta päällä.

Epäonnistumisia tuntuu ettei kestä yhtään. Kaikki uusi kuten esim. hiihto pitäs osata automaattisesti ei puhettakaan kärsivällisyydestä.

Pieni murkkuikänen on tosiaan talossa: eräänä päivänä suuttui, tepasteli hyvin tomerasti yläkertaan, paiskasi oven perässään kiinni ja kun menin vähän ajan kuluttua perässä stereot oli melko kovalla ja neiti istui kampauspöytänsä ääressä ja laittoi huulipunaa. Piti hetki miettiä, että oliko kyseessä 3- vai 13-vuotias (vaikka kampauspöytä ja huulipuna olivatkin vielä minikokoa..)

Jaksakaamme kaikki omien pikku uhmistemme kanssa, osaavat ne olla sulosiakin.