Sanotaan että aika auttaa, mutta kun ei auta...

[surkimus]

Sydänsuruista nyt kyse ja sattuu niin perkeleesti. Meillä on yhteinen lapsi ja äijä on toisen oma. Ei tapaa edes lastaan. Oon kokeillut masennuslääkkeet, rauhottavat, terapian. Ei auta. Mun sisukset menee ympäri jo pelkästä ajatuksesta, puhumattakaan kun törmään häneen silloin tällöin.

Tulee talvi, talvi vaihtuu kevääksi, kevät kesäksi, kesä syksyksi, syksy taas talveksi, tulee seuraava kevät ja kesä... Tätä mun elämä on. Suru vaan jatkuu. Paska.

 

[Non compos mentis]

Noh, muutat jonnekin muualle. Aloitat alusta. Lopeta yhteydenpito siihen turvenuijaan.

 

[mami-87-poika-06]

aika kauheeta! mut hei sulla on se ihana lapsi joka on hänen <3 <3 muista se! vaikka se nyt ei haluaisi pitää teihin yhteyttä..se sattuu Tiedä! Mutta kyllä hän varmasti teitä ajattelee pakosti ja jopa katuu joskus paskamaista olemusta!!Toivottavasti! Yritä nyt hyvä nainen nostaa viehkeyttäsi ja hommaa teille uusi perhe vaikka <3 muista sulla on se ihana lapsi <3