Sanokaa nyt onko tää normaalia vai ei? (tosta tytöstä)

Tuli viikonloppuna kotiin: oli kaksi viikkoa isänsä luona ja mummolassakin oli pyörähtänyt serkkunsa kanssa yötä. Kivaa oli ollut ja kaikki oli mennyt hyvin: oli ratsastettu, leikitty, pelattu, jne. Tässä pari yötä annoin nukkua mummin vieressä täällä mun äidin luona, mutta nyt koska a) laitoin molemmat nukkumaan täällä tänään yksin ja b) mun äiti pääsee vasta aamuyöstä töistä, halunnee nukkua aamulla pidempään, marssitin tytön meidän sänkyyn, siitä ei protesteja vielä tullut. Mutta: äiti, rapsuta selkää. Mulla oli kädet jumissa pikkuveikan alla ja ympärillä, joten sanoin että en nyt rapsuta, aletaan nukkumaan vaan ja nähdään kauniita unia. Tyttö alkoi nyyhkimään (en oikein tiedä, itkikö oikeasti vai teeskentelikö, luulen että jälkimmäistä ) äiti, sä et ikinä tee niin! Miksi isomummu ja mummi aina tekee, mutta sä et koskaan! Mä haluan mummin! Mummin kanssa on paljon kivempaa kun sun kanssa!
Tässä jokunen viikko sitten ennen iskälle lähtöähän se ilmoitti muuttavansa mummille ja huusi mulle ett "Pääsette sitten tekin musta eroon!!" (siis ikää vajaa 6 vuotta) ja nyt tää on ollut sieltä iskältä tulosta asti tätä: äiti, miksi sä et? Äiti, mä haluun!! Ja ikävä kyllä: kun tyttö pyrkii ruikuttamisellaan saamaan lisähuomioo (olettaisin), mitä enemmän ruikuttaa, sitä vastenmielisemmäksi mä alan taas kokea sylissä pidon ja halailun ja kaiken normaalin, mitä äidin kuuluu tehdä. Mä en vaan pysty ottamaan sitä syliin, mä en kestä sitä että syyllistää mua koko ajan ja ruikuttaa ja on hankala. Ja mun pitäisi siis etenkin nyt kyetä ottamaan vastaan tämä kaikki: justhan se oli kaksi viikkoa pois, ja mä nautin (todella nautin) olosta yksin vauvan kanssa. Mutta en mä jaksa.

Ottakaa nyt selvää. Onko toi normaalia käytöstä, 6 vuotiaalta? Mitä se haluaa multa? Miten mä pakotan itseni toimimaan niin että se saisi enemmän aikaa mun kanssa, lähellä oloa? Tää yhteisolo alko taas tosi huonosti.
 
Minttu
Minä olin tuollainen. =) Nautin suunnattomasti siitä, kun mummulla oli aikaa rapsuttaa ja paijata minua, äidillä/isällä kun aina oli kiire. Ja tottakai muutos on varmasti tytölle kova, kun on saanut olla huomion keskipisteenä pari viikkoa ja sitten joutuu yllättäen luopumaan jo saavutetuista eduista.
 
Meillä meni kans pitkään tuollalailla. Halusi pois yms käyttäytyi vastaavanlailla. Puhuttiin ja selviteltiin ja sovittiin,että huonollakäytöksellä ei saa huomiota ja jos käyttäytyy tuhmasti ni iän mukaan minuutteja istutaan jäähyllä.On jo rauhoittunu, mutta sitli välillä tuntuu että ei jaksa... huomiota haettiin noin ainakin meillä ja haetaan edelleen. Rauhoittui kun alotti koulun. Nyt on 9v ja vieläkin tulee tota kukaan ei rakasta mua... yms.sillon vaan otetaan syliin ja halitaan ja jutellaan vaikka itellä tekis kuin pahaa eikä haluais.
 
aika surulliselta kuulostaa. :ashamed:

Miksi et osaa ottaa lasta syliin, johan se lapsinkin aistii että et oikeasti halua eikä tunne itseään halutuksi. Haluaa huomiota ja sinä kiellät sen. Kun nyyhki niin otitko kainaloon ja kysit mikä on vialla?
 
Mulla
Normaaliahan tuo on. Lapsesi haluaa tietää onko hänellä vielä paikka sylissäsi, sydämessäsi ja perheessänne. Sinun on vaan pakko ottaa hänet mukaan puuhiin ja viettää myös kahden kesken aikaa lapsesi kanssa, jotta hän saa taas varmuuden siitä, että merkitsee sinulle yhtä paljon kuin uusi tulokas. Kärsivällisyyttä vaan paljon! Voimia!
 
clivia
Normaalia tuo on,sillä on ollut sua ikävä ja se purkautuu just noin,kerjäämällä syliä ja hyvänäpitoa.Mä ymmärrän hyvin ettet sä jaksa,mäkään en jaksa.Mun lapset lähtee huomenna isälleen kahdeksi viikoksi ja mä olen kiitollinen kun pääsen niistä eroon.Mun sairauksiin ei ole löytynyt sopivaa lääkitystä,mä olen jatkuvasti tosi väsynyt ja uupunut ja pahoinvoiva.Mulla alkoi työt ja teen pitkiä päiviä,kakarat hyppii silmille minkä ehtii.Mä todella nautin ettei mun tarvi nähdä niitä kahteen viikkoon.Mä en jaksa,en vaan jaksa.
 
sipsi
Kokeilee rajojaan ja paikkaansa, veikkaisin... Itse antaisin tuossa tilanteessa lapselle vaan tuplasti enemmän huomiota... Olisiko huolissaan asemastaan, eikös teille ole pikkainenkin tulossa? Kun mun oman lapsen kiukkuilu meinaa joskus rikkoa mun ärsytyskynnyksen, yritän ajatella "rakasta minua silloin kun vähiten sitä ansaitsen, sillä silloin sitä eniten tarvitsen"... Aika kierrehän se mielestäni on, jos lapsi pyytää lisää huomiota, ja sillä vaan saa äidin ärsyyntymään.
 
joten normaalia käytöstä mun mielestä, poikani ovat samanlaisia mutta rauhoittuvat siitä kyllä
se miten sä pakotat itses toimimaan että saisi enemmän aikaa sun kanssa, niin ajattele, sinä kannoit häntä kohdussasi, synnytit, hoivasit, muista se rakkaus mitä sulla on lasta kohtaan, älä ajattele niitä negatiivisiä juttuja, lapset on lapsia, 6v tarvitsee huomiota myöskin. ajattele sitä rakkautta lastasi kohtaan, sen pitäisi auttaa sua olemaan hänen kanssaan vähän enemmän.
Mun esikoinen on kolmatta päivää poissa, mun keskimmäinen 3v on kotona, tajusin että olen pitäny häntä isona poikana jo vaikka hän tarvitseekin mun huomiotani, kävi vaan ärsyttää kun poika sanoo koko ajan äiti , äiti, äiti äiti, sitten tajusin että sehän on vasta lapsi, tarvitsee yhtälailla huomiota kun tää vauvani tässä...oon pitäny häntä liian isona... :'(
 
Kuullostaa ihan tutulta ja jokapäiväiseltä.Meillä kanssa 6v tyttö.
vietän kyllä paljon aikaa tytön kanssa ja rapsuttelen millon selästä ja millon korvasta,joten huomionhakuinen tuskin meillä on.Mutta käytös on tota samaa kuin teillä,kuuluiskos kuitenkin tohon ikään ja omien rajojen hakemista???
 
Kuulostaa tutulle, niin tutulle... :hug:

Meidän neiti täyttää lokakuussa 6. Ja välillä enemmän, välillä vähemmän muistaa mainita "et tykkää minusta yhtä paljon kuin pikkuveljestä", "äiti aina sinä pikkuveljelle teet sitä ja tätä, et koskaan minulle", kitinää on joka asiasta ylipäätään...

Ja aina se on ollut tuota huomion jatkuvaa hakemista ,e i johdu siitä että pikkuveli saisi enemmän huomiota, koska ikäeroa on 3,5v ja aina ollut samaa *huoh*...mikään huomio ei vaan riitä. Sitten itketään krokotiilin kyyneliä kun äiti ei koskaan huomaa tarpeeksi :|
 
ihmisen ikävä
voi hyvänen aika , etkö oikeesti äitinä rakasta tyttösi... sä olet sen äiti ja hän haluaa läheisyyttä, rakkautta, hellyyttä,huomiota.

nyt kannattaa vakavasti miettiä onko tytön oikea paikka isällään vai sulla?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Williviini:
aika surulliselta kuulostaa. :ashamed:

Miksi et osaa ottaa lasta syliin, johan se lapsinkin aistii että et oikeasti halua eikä tunne itseään halutuksi. Haluaa huomiota ja sinä kiellät sen. Kun nyyhki niin otitko kainaloon ja kysit mikä on vialla?
Mä pidän sitä kyllä sylissä, mutta sitt kun nää kohtaukset on päällä mä en kykene siihen. Nousee muuri. Tuntuu että ainoa mitä kykenen tuntemaan on lievä inho koko lasta kohtaan ja sitä kohtaan, miten käyttäytyy mulle. Ja tiedän, mun pitäisi olla tässä aikuinen.

Selitin tänään jo aiemmin, että se on vähän mummien ja mummojen juttu: rapsutella ja paijata, kun vanhemmilla on usein muutakin tekemistä, laittaa ruokaa, hoitaa pienempiä sisaruksia, kotia, jne. Tajusi kyllä, ja puhuttiin vielä kuinka äitiäkin on mummu paijannut kun äiti oli lapsi, äidin äiti (mummi) taas juuri ei, kun oli silloin niin paljon muuta meneillään. Mutta sitten taas, illalla sama kitinä.

Mä puhuin jo neuvolassa: kuuluu ikään. Voishan sitä kokeilla jotain yhteistä kerhoa. Mutt sinne ei kyllä saa sitten ottaa nuorempaa mukaan. Vaikka kerran viikossa.

Ei mulla ole mahdollisuutta kerran viikossa tiettyyn aikaan olla tietyssä paikassa vain toisen lapsen kanssa: mun mies tekee reissutöitä. Se yhteinen aika on otettava silloin, kun mies hoitaa kuopusta kotona.
 
Innis
Samaa mieltä oon kuin monet muutkin täällä. Tyttö oikeasti kaipaa nyt huomiotasi, kahdenkeskistä aikaa kanssasi. Hän saattaa kokea, että häntä ei rakasteta ja tarvita yhtä paljon kuin vauvaa. Oli myös varmastikin onnellinen ja tyytyväinen, kun sai isovanhempien jakamattoman huomion ja haluaisi sitä välillä myös kotonakin:)
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja clivia:
Normaalia tuo on,sillä on ollut sua ikävä ja se purkautuu just noin,kerjäämällä syliä ja hyvänäpitoa.Mä ymmärrän hyvin ettet sä jaksa,mäkään en jaksa.Mun lapset lähtee huomenna isälleen kahdeksi viikoksi ja mä olen kiitollinen kun pääsen niistä eroon.Mun sairauksiin ei ole löytynyt sopivaa lääkitystä,mä olen jatkuvasti tosi väsynyt ja uupunut ja pahoinvoiva.Mulla alkoi työt ja teen pitkiä päiviä,kakarat hyppii silmille minkä ehtii.Mä todella nautin ettei mun tarvi nähdä niitä kahteen viikkoon.Mä en jaksa,en vaan jaksa.
Mikä sairaus sulla on, jos saa udella?
 
Alkuperäinen kirjoittaja miuku:
mä en tajua minkä takia sä pusket lisää lapsia, kun et osaa edellistenkään kans olla
Mulla on nyt pikkusen erilaiset lähtökohdat tähän perhe-elämään nyt, kuin silloin saadessani tytön: meillä on ollut alusta asti vaikeaa, eikä vähiten siksi että mun ja tytön isän suhde oli niin helvetin hankala. Mulla ei ollut missään vaiheessa aikaa luoda mitään äiti-lapsi suhdetta, kun koko ajan yritin vaan pitää perhettä pystyssä. Äiti-lapsi suhteen aika tuli vasta myöhemmin, mutta kyllähän se vaurio syntyi jo siinä, kun juuria ei ollut luotu.
 
:)
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Selitin tänään jo aiemmin, että se on vähän mummien ja mummojen juttu: rapsutella ja paijata, kun vanhemmilla on usein muutakin tekemistä, laittaa ruokaa, hoitaa pienempiä sisaruksia, kotia, jne. Tajusi kyllä, ja puhuttiin vielä kuinka äitiäkin on mummu paijannut kun äiti oli lapsi, äidin äiti (mummi) taas juuri ei, kun oli silloin niin paljon muuta meneillään. Mutta sitten taas, illalla sama kitinä.
Eiiii....surullista :(

Minulla on toistaiseksi vielä enemmän lapsia kuin sinulla ja on joka päivä aikaa (opiskeluiden ja töiden lomassa) rapsutella, paijailla, pusutella ja silitellä ihan jokaista lastani. Ajan puute on vain tekosyy.

Olisikohan sinun syytä varata itsellesi varata aika jonnekin ammattiauttajalle, jonka kanssa voisit purkaa tunteitasi pientä tytärtäsi kohtaan? Kenties ne syyt ovat paljon syvemmällä...?
 
Maamikki
Mun mielestä on ihanaa tehdä juttuja esikoisen kanssa (poika 5v) kun kuopus ei oo viemässä mun huomiota. Uimassa on tosi kivaa yhdessä tai kauppareissuilla tai pyöräilemässä. Yritä nyt herran tähden keksiä kahden keskistä tekemistä sulle ja tytölle.
 

Yhteistyössä