Sanokaa joku jotain lohduttavaa minulle

[mureellinen]

Suuri suru vaikeavammisen lapseni puolesta, hän on rakas, mutta hänen hoitonsa on erittäin raskasta ja uuvuttavaa kaikkinensa. Hän ei osaa käydä vessassa ja siitä mm. aiheutuu valtaisat ongelmat, joita on yritetty ratkoa ties milläkin tavalla ja opettaa häntä...hänellä on kuntouusta ja meillä on kyllä tukiverkkoa jne, mutta silti tämä on joskus ylipääsemättömän raskasta. Kyseeessä siis vaikea vamma, reilu erilaisuus, ei siis mikään "pikkuhäikkä" (vaikka en missään nimessä vähättele muiden ongelmia). Onneksi meillä on myös kaksi aivan tervettä lasta, mutta suru siitä, että luultavasti tulee aika, etten voi lastani enää hoitaa kotona.

 

["vieras"]

Muistatko kun televisiosta tuli se ohjelma vammaisista jotka asuivat palvelutalossa. Siellä oli mm. Salkkareiden Roosa. he olivat onnellisia ja toistensa ystäviä. Joten ei se laitoshoito aina ole mikään paha juttu. Voimia.

 

["amma"]

vaikutat olevan uupunut, onko sinun mahdollisuus saada lomaa lapsen hoidosta joksikin aikaa?

 

["vieras"]

Terveetkin lapset jossakin vaiheessa lentävät pesästään. Se on hyvä jossakin vaiheessa vähän irrottautua, kun kaikkia hyviä hoitopaikkoja on tarjolla. Muistat ottaa sitä omaa aikaa. Lapsi ehkä nauttiikiin siitä, että pääsee välillä muiden vammaisten seuraan. Heillä monesti sama kieli.