Sanokaa,että selviän tästä viikonlopusta!!

Ex-mies otti ensimmäistä kertaa pojan mukaansa koko viikonlopuksi ja tiedän,että jossain vaiheessa minulle iskee mieletön ahdistus!!
Yritän koko ajan suunnitelle kaikenlaista fiksua tekemistä,etten lähtisi mihinkään baariin ikävissäni tötöilemään,mutta kun meinaa itku tulla jo nyt!!
Muut eronneet,miten selvisitte ensimmäisitä yksinäisistä viikonlopuista??
 
hirveitä ne oli,mutta selvisin :)
keksin kans kaikkee tekemistä ja reissuja ja usein kyllä meni baarissa törttöilemiseks :ashamed: kotona ei pystyny olee ku poru tuli kun näki jonkun pojan tavaran tai tyhjän sängyn ja kun lähti ulos niin poru kurkussa sai kulkee kun koko ajan muka näky onnellisia perheitä ja pieniä lapsia joka paikassa :/

mutta kyllä se ajan kanssa helpottaa :hug:
 
vieras
Vaikka ei se alkuun kyllä mukavaa ole. Kun menee aikaa, ja pahin ahdistus helpottaa, opettele ajattelemaan itseäsi :)

Se oli mulla tosi vaikeeta, ja nytkin kun poitsu oli melkein koko viikon isällään lomaa viettämässä, vasta oikeestaan toiseks viimesenä iltana aloin nauttiin yksin olosta. Mutta, niinkuin sanoin, aikaa se vie. Tai ainakin mulla vei... Nyt on jo ihan mukaav :)

Nyt pyhitän iskä viikonloppuja lapsettomille kavereille, joita muuten tulis tosi harvoin nähtyä ja teen sellasia juttuja, joita ei tulis pojan kans tehtyä. On aika vaikeeta opetella olemaan yksin ja hiljaisessa kodissa...
 
Mullakin orpo viikonloppu, lapset mummolassa koko viikonlopun kun itse joudun olemaan töissä viikonlopun...Siinä se aika meneekin...
Yleensä kun lapset olleet isällään oon perjantait saunonut ja ollut omassa rauhassa/kavereita nähnyt ja lauantaina sitten viihteelle...En oo kovin kauaa itsekään ollut yh, kaipa tähän tottuu joskus...
 

Yhteistyössä