Sanoin lasta äsken paskapääksi

[Huono äiti]

Oli huutanut kolme tuntia putkeen, ei halunnut syödä ja heitti lautasen ruokineen päivineen lattialle. Lapsi on kohta kolmevuotias.

Pyysin anteeksi, ja sanoin, että rakastan häntä.

Tiedän, että lapsia ei tietenkään saisi haukkua. Jotenkin en vain kykene hillitsemään itseäni.

Musta ei vain ole äidiksi. Olen miettinyt, että lähtisin ja jättäisin lapset isälle.

 

["vieras"]

Ite oot paskapää!

 

[Huono äiti]

Enköhän tuon jo tiedä. Kiitos vain muistutuksesta.

 

["sally"]

Äläpäs ny... sattuu sitä meille kaikille joskus tuollaista! Mulla ainakin on sattunu Halaus sinulle ja uskon että olet hyvä äiti

 

["vieras"]

Enköhän tuon jo tiedä. Kiitos vain muistutuksesta.

Ole hyvä!

 

["liinis"]

Niin olen minäkin sanonut, enkä vain yhtä kertaa. Ja toistaiseksi on silti fiksu ja ihana lapsi. Eli traumat eivät liki kymmeneen ikävuoteen mennessä ole tulleet esiin.

Jos sinulla on muuten vaikeuksia kestää arkea kannattaa puhua jollekin. Se ihan oikeasti auttaa. Jos ei muualla niin neuvolassa.

 

[Huono äiti]

Ihan lohduttavaa kuulla, että muillekin on käynyt näin. Ei ole ihan ensimmäisiä puistokeskustelujen aiheita tämä lasten mollaaminen.

 

[joo+o]

[QUOTE="vieras";28403062]Ite oot paskapää![/QUOTE]

tämän kirjoittaja taitaa olla itse jotekin vajaa

minäkin olen haukkunut lastani, uhkaillut lahjonut ja kiristänyt ja joka kerta pyytänyt anteeksi ja pyörinyt tunnontuskissa, mutta hengissä vielä ollaan ;D

ehkä se olisi enemmän epänormaalia jollei äiti voisi näyttää omaa tempperamenttiään edes joskus vaan joutuisi sen tukahduttamaan?

 

[moekoe]

Mä kirosin ekaa kertaa tänään muksun edessä. Keitti ihan totaalisesti (pitkä juttu) ja huusin sitten niin lujaa kuin musta lähtee (eli melkoisenn lujaa, kuului varmaan ympäri kylää) että "on se nyt s**tana kun ei mitään saa tehdä ajatuksella loppuun saakka..." Oli yhteisärähdys sekä miehelle, muksulle sekä veljen esiteineille. Toi 4,5v otti onkeensa heti. *uusi sana, jei* |O