K
Kanaemo
Vieras
Tilanne on tämä.
Olen ollut eräässä työpaikassa nyt töissä reilun vuoden. Paikka on osoittautunut varsin ahdistavaksi kaikin puolin. Minun ei anneta tehdä oikein mitään (koska vanhempi kolleegani kokee minut uhkaksi), työilmapiiri on muutenkin persiistä jne. Ahdistus on ollut välillä niin kovaa, että olen saanut työterveyslääkäriltä sairaslomaa pari viikkoa. Työn kestää, jos ns. puree hammasta eikä ajattele liikoja. Olen siis koko ajan etsinyt uutta työpaikkaa, mutta joko ei ole sopivaa osunut kohdalle tai en ole valittu. Palkka on nykyisessä työssä minulle riittävä ja nyt raha onkin ollut melkein se ainut syy jäädä pysyä tuolla eikä lähteä "johonkin".
Parisuhde on kuitenkin kunnossa ja muutenkin asiat on elämässä siinä pisteessä, että lapsikin voisi olla tervetullut. Nyt vaan pallottelen joka päivä tämän asian kanssa:
Jäänkö nykyiseen kitkuttamaan niin pitkäksi aikaa, että tulen (siis jos tulen) raskaaksi ja sitten viimeistään äitiyslomalla voin miettiä elämälle uutta suuntaa työrintamalla ja saisin "hengähtää", tämähän takaisi ilmeisesti sen suuremman äitiyspäivärahan (vai mikä se nyt oli). Lainaa on sen verran, että ihan minimillä ei nyt voida kituuttaa.
vai lähdenkö vaikka sitten "vain johonkin" uuteen työpaikkaan, ei ehkä niin mieleiseen, mutta ehkä ei niin hermoja raastavaan ja siirrän lapsihaaveet eteenpäin?
Kun osaisi luottaa, että elämä kantaa...
Olen ollut eräässä työpaikassa nyt töissä reilun vuoden. Paikka on osoittautunut varsin ahdistavaksi kaikin puolin. Minun ei anneta tehdä oikein mitään (koska vanhempi kolleegani kokee minut uhkaksi), työilmapiiri on muutenkin persiistä jne. Ahdistus on ollut välillä niin kovaa, että olen saanut työterveyslääkäriltä sairaslomaa pari viikkoa. Työn kestää, jos ns. puree hammasta eikä ajattele liikoja. Olen siis koko ajan etsinyt uutta työpaikkaa, mutta joko ei ole sopivaa osunut kohdalle tai en ole valittu. Palkka on nykyisessä työssä minulle riittävä ja nyt raha onkin ollut melkein se ainut syy jäädä pysyä tuolla eikä lähteä "johonkin".
Parisuhde on kuitenkin kunnossa ja muutenkin asiat on elämässä siinä pisteessä, että lapsikin voisi olla tervetullut. Nyt vaan pallottelen joka päivä tämän asian kanssa:
Jäänkö nykyiseen kitkuttamaan niin pitkäksi aikaa, että tulen (siis jos tulen) raskaaksi ja sitten viimeistään äitiyslomalla voin miettiä elämälle uutta suuntaa työrintamalla ja saisin "hengähtää", tämähän takaisi ilmeisesti sen suuremman äitiyspäivärahan (vai mikä se nyt oli). Lainaa on sen verran, että ihan minimillä ei nyt voida kituuttaa.
vai lähdenkö vaikka sitten "vain johonkin" uuteen työpaikkaan, ei ehkä niin mieleiseen, mutta ehkä ei niin hermoja raastavaan ja siirrän lapsihaaveet eteenpäin?
Kun osaisi luottaa, että elämä kantaa...