Lyyli
Me olemme olleet jo todella pitkään yhdessä. Alusta saakka mies on puhunut palturia milloin kenellekin. Alkuun valehtelua oli vain humalassa, mutta nyt on sitten alkanut noita höpöjuttuja tulla ihan selvinpäinkin. Ei hän minulle valehtele, mutta vieraille ja jopa tutuille.
Itseäni hävettää suunnattomasti noissa tilanteissa. Ei kaikki nyt kauheita valheita ole, mutta aivan älyttömiä liiottteluja asioista.
Tässä pari viikkoa sitten taas mies valehteli yhdelle vähemmän tutulle perheelle. Kun sitten toisen pariskunnan nainen minulta kysyi asiaan liittyen, vastasin vain hänelle, etten kyllä tiedä asiasta mitään. Oli kyllä kummastuneen näköinen, sillä mieheni esitti asian, niinkuin minäkin olisin siinä ollut mukana. Kuitenkin tiedän, ettei asia ollut niinkuin hän sanoi.
Kotona sitten mieheltä kysyin, onko asia todella niin kuin hän kertoi ja mies sanoi, että kyllä se on. Ei vaan ole minulle koskaan ennen sellaisesta kertonut.
Olen joskus aiemminkin häneltä tivannut totuutta, kun hän on kännipäissään tutuille valehdellut ihan päin naamaa. Silloin hän sanoi, ettei sillä ole mitään väliä, mitä hän tuttavilleen ja työkavereilleen puhuu, ei ne voi hänen elämästään tietää.
Ei tuo nuorempana minua niinkään häirinnyt, mutta kun tässä ikää tulee ja muistikin mokoma heikkenee, niin saan varmaan hävetä monet kerrat, kun hän puhuu ihan mitä sattuu. Eikä hän nytkään muista, mitä on aikoinaan valehdellut.
Mikä aikuisen miehen saa noin liioittelemaan ja suorastaan valehtelemaan ja vielä kuvittelemaan, ettei kukaan tajua? Hävettää, mitä mahtavatkaan tuttavat minusta ajatella, kun tuollaisen kanssa elämäni olen elänyt tähän saakka.
Itseäni hävettää suunnattomasti noissa tilanteissa. Ei kaikki nyt kauheita valheita ole, mutta aivan älyttömiä liiottteluja asioista.
Tässä pari viikkoa sitten taas mies valehteli yhdelle vähemmän tutulle perheelle. Kun sitten toisen pariskunnan nainen minulta kysyi asiaan liittyen, vastasin vain hänelle, etten kyllä tiedä asiasta mitään. Oli kyllä kummastuneen näköinen, sillä mieheni esitti asian, niinkuin minäkin olisin siinä ollut mukana. Kuitenkin tiedän, ettei asia ollut niinkuin hän sanoi.
Kotona sitten mieheltä kysyin, onko asia todella niin kuin hän kertoi ja mies sanoi, että kyllä se on. Ei vaan ole minulle koskaan ennen sellaisesta kertonut.
Olen joskus aiemminkin häneltä tivannut totuutta, kun hän on kännipäissään tutuille valehdellut ihan päin naamaa. Silloin hän sanoi, ettei sillä ole mitään väliä, mitä hän tuttavilleen ja työkavereilleen puhuu, ei ne voi hänen elämästään tietää.
Ei tuo nuorempana minua niinkään häirinnyt, mutta kun tässä ikää tulee ja muistikin mokoma heikkenee, niin saan varmaan hävetä monet kerrat, kun hän puhuu ihan mitä sattuu. Eikä hän nytkään muista, mitä on aikoinaan valehdellut.
Mikä aikuisen miehen saa noin liioittelemaan ja suorastaan valehtelemaan ja vielä kuvittelemaan, ettei kukaan tajua? Hävettää, mitä mahtavatkaan tuttavat minusta ajatella, kun tuollaisen kanssa elämäni olen elänyt tähän saakka.