Samassa pienessä kylässä tai kaupungissa ikänsä asuneet....

Niin, en tiedä miten muotoilisin kysymykseni, mutta kun minä olen tämmöinen muuttolintu, asunut siellä sun täällä, en mistään kotoisin, niin kovasti ihmettelen niitä ihmisiä, jotka ovat koko ikänsä asuneet siinä samassa kaupungissa tai kylässä tai pitäjässä missä ovat syntyneet ja lapsuutensakin asuneet.

Ja tarkoitan nimenomaan pieniä paikkakuntia. En mitään suurkaupunkeja, missä vaihtelua tulee jo siinä, kun muuttaa toiseen lähiöön, siis Tamperetta ja Jyväskylää pienenpiä sekä niitä pieniä kuntia, joissa on asuttu jonkun tienpätkän varrella, ja kumppani löytynyt pellon takaa ja omakotitalo on rakennettu sille samalle tien pätkälle...

Ja sitten tosiaan vielä sitä, kun se elämänkumppani, puoliso, on siitä samalta paikkakunnalta tai kylältä löytynyt -NUORENA- ja sinne on sitten jääty asumaan, vanhempien viereen... Ehkä opikeltu jossain lähikaupungissa ammatti ja kuljettu kotoa käsin tai asuttu mieli ja sielu kituen siellä ja palattu sitten kotinurkille..

Ihmettelen, että eikö oikeasti ole koskaan tehnyt mieli muuttaa, asua muualla?
Nähdä muutakin maailmaa ja toisenlaisia kaupunkeja ihan "sisältä päin"?
En ajattele, että olisitte jääneet paitsi jostaikin, mutta mietin, onko maailma jotenkin pieni? Kun on koko elämä, vaikkapa 50 vuotta, asuttu samassa kylässä?
Puuttuuko rohkeus lähteä? Olla yksin oudolla paikkakunala, ilman ystäviä - jo lapsuudesta asti mukana kulkeneita ystäviä - ilman sukua?
Miksi juuri tällaisilla ihmisillä, miksi juuri te, olette niin valtavan ehdottomia ? Jyrkkiä? Tuomitsette ja paheksutte hyvin helposti semmosta, joka toimii tai ajattelee selkeästi hyvin eri tavalla kuin te? Torjutte uuden ihmisen? Olette etäisiä, torjuvia?
MIksi ette hyväksy ettekä halua tutustua uusiin ihmisiin, niihin jotka muualta muuttaa teidän paikkakunnallenne ? MIksi ette anna lastenne leikkiä tai ystävystyä tämmösen toisaalta muuttaneen perheen lapsen kanssa?

Siksikö, että teillä on jo niin paljon kavereita ja lapsellanne myös? Ne riittää. Ette tarvitse ettekä halua uusia tuttavuuksia elämäänne?


Miksi teette olettamuksia muualta muuttaneesta, jonkun ulkoisen perusteella, esim. se muuttanut käyttäytyy vähän "oudosti", väärin? tai sen lapsi käyttäytyy "väärin", esim. lapsi kiukuttelee ja parkuu ja äiti hermostuu julkisella paikalla - tai vaikka ei hermostuisikaan- ja oletette sen perusteella, että perhe on kamala, lapsia kiusataan kotona, nainen on huono äiti jne, tms., ja lapsi ihan kauhea ja mun lapseni ei sitten tuon kanssa ole.. ja laitatte sitten juorua ja kauhistelua eteenpäin, omien olettamustenne perusteella, vaikka todellisuudessa kyseessä on ihan samanlaiset arvot omaava perhe kuin tekin, mutta ette halua tutustuakaan ?


Nämä ovat siis kysymyksiä, ei pidä lentää persuuksilleen ja hermostua. Olen tätä ihmetellyt, muta en pysty kysymään.. joten siksi kysyn täällä ja siksi harmaana. En ehkä ihan osannut muotoilla kysymyksiäni ja ihmettelyäni, mutta jotain tämän suuntaista olen ihmetellyt..

 

Mä en tee olettamuksia mistään.
Tarkotus oli muuttaa, tulin raskaaksi, halusin kasvattaa lapsen täällä. nyt lapsia 3. Mä en ymmärrä miksi pitäisi muuttaa, jos täällä kaikki on hyvin?

 

Jaksoin lukea kirjoituksesi siihen asti, kun aloit tuomita itse näitä samoilla paikoilla asuneita jyrkiksi ja tuomitseviksi, siihen loppu mielenkiinto.
Asun naapuripaikkakunnalla, kuin missä olen syntynyt, siis alle 20km syntymäkodista. Olen naimisissa sen miehen kanssa, jonka tapasin 17v ja nyt olen jo päälle 30v. En ole ahdasmielinen yms. mut johtuneekohan siitä että asuin välillä muualla useamman vuoden. Tunnen kuitenkin sellaisia, jotka sopivat kuvaan tuohon tuomitsemiseen yms. asti. Meitä on moneksi ja ei pitäisi sortua tässäkään asiassa liikaa yleistämiseen. On niitä tiukkapipoja ja nipoja pikkupaikoissa (niinkuin muuten muuallakin) ihan riittämiin, vaan se on kuitenkin vaan osa väestöstä.

 

Olisko tämä nyt hiukan yleistämistä.Koko ikäni olen asunut 20km sisällä ja mieskin on täältä samalta pieneltä paikalta ja joo kotoa kuljin ammattiaopiskelemassa.Osuu ja uppoo minuun kuin nappi ohtaan,mutta tietääkseni en arvostele ketään tai valikoi lapsille kavereita sen perusteella ovatko miten kaukaa maailmalta tänne muuttaneet

 

Minäkn olen muutellut ympäri Suomea läänistä toiseen. Olen asunut useassa pienessä kunnassa sekä kaupungeissa. Tunnistan kyllä ihmistyypin, mutta minusta näitä ap:n kuvailemia ihmisiä asuu aivan jokaisella paikkakunnalla. Pienillä paikkakunnilla tulokkaita seurataan kenties pidemmän aikaa kuin isommilla. Isommilla paikkakunnilla on helpompi hukkua massaan niin hyvässä kuin pahassa. Nyt olen viihtynyt pk-seudulla jo viitisentoista vuotta. Viihdyn täällä.

 

olen asunut samalla paikkakunnalla koko ikäni, 2.v opiskelin turussa ja se riitti! palasin ilomielin takas, mies on samasta pikkukaupungista. kaverit edelleen samoja lapsuudesta tai yläaste ajoilta ja uusia tulee jatkuvasti. Olen onnellinen, täällä on kaikki mitä tarvitsen. tuttuudesta tulee turvallinen olo. tiedän lähes kaikki lapseni luokkalaisten vanhemmat, suurimmanosan jo nuoruudestani. ja se on minusta hyvä asia. en näe mitään pahaa tässä, jos on pienet ympyrät

 

No ehkä ne oli kärjistyksiä, mutta en osannut sanoa sitä fiksummin mitä ajattelin ja mitä ajan takaa.
Lähinnä se ihmetetyttää, että miksi nämä / miksi te, jotka olette koko ikänne asuneet syntymäpitäjässänne, ette huoli joukkoonne ja ystäväksenne tai edes kaveriksenne muualta muuttanutta?Miksi ette anna lastenne leikkiä muualta muuttaneen kanssa?

Siksikö, että on niitä kavereita ennestäänkin niin paljon?
Siksikö, että se maailma on niin erilainen? On "maailmanmatkaaja" ja "aboriginaali"?

En puhu omasta puolestani, vaan monet tässä pitäjässä ovat sanoneet samaa. Että on tosi vaikea tutustua, ettei edes lasta huolita joukkoon ja kaveriksi, ja ne joihin on tutustunut ja enemmän jutellut, ovat olleet muualta muuttaneita, eivät paikkakunnan "alkuperäisasukkaita".
En tarkoita että välttämättä pitäisi saada just heistä / teistä kaveria, mutta minä vain ihmettelen ja toivoisin vastauksia, miksi sekaan ei kelpaa se junan tuoma?

 

olen asunut samalla paikkakunnalla koko ikäni, 2.v opiskelin turussa ja se riitti! palasin ilomielin takas, mies on samasta pikkukaupungista. kaverit edelleen samoja lapsuudesta tai yläaste ajoilta ja uusia tulee jatkuvasti. Olen onnellinen, täällä on kaikki mitä tarvitsen. tuttuudesta tulee turvallinen olo. tiedän lähes kaikki lapseni luokkalaisten vanhemmat, suurimmanosan jo nuoruudestani. ja se on minusta hyvä asia. en näe mitään pahaa tässä, jos on pienet ympyrät

Miksi et huoli junan tuomaa muuttolintua joukkoosi? - en asu turun suunnalla, mutta kuitenkin..

 

Jaksoin lukea kirjoituksesi siihen asti, kun aloit tuomita itse näitä samoilla paikoilla asuneita jyrkiksi ja tuomitseviksi, siihen loppu mielenkiinto.

Kuten myös.

Itse asun pari kilsaa lapsuudenkodistani, mutta olen asunut myös kauempana, ulkomaillakin.

Tuohon, että muualta tulevia kyylätään ja ihmetellään, en kyllä ole koskaan missään törmännyt

 

Niin, en tiedä miten muotoilisin kysymykseni, mutta kun minä olen tämmöinen muuttolintu, asunut siellä sun täällä, en mistään kotoisin, niin kovasti ihmettelen niitä ihmisiä, jotka ovat koko ikänsä asuneet siinä samassa kaupungissa tai kylässä tai pitäjässä missä ovat syntyneet ja lapsuutensakin asuneet.

Ja tarkoitan nimenomaan pieniä paikkakuntia. En mitään suurkaupunkeja, missä vaihtelua tulee jo siinä, kun muuttaa toiseen lähiöön, siis Tamperetta ja Jyväskylää pienenpiä sekä niitä pieniä kuntia, joissa on asuttu jonkun tienpätkän varrella, ja kumppani löytynyt pellon takaa ja omakotitalo on rakennettu sille samalle tien pätkälle...

Ja sitten tosiaan vielä sitä, kun se elämänkumppani, puoliso, on siitä samalta paikkakunnalta tai kylältä löytynyt -NUORENA- ja sinne on sitten jääty asumaan, vanhempien viereen... Ehkä opikeltu jossain lähikaupungissa ammatti ja kuljettu kotoa käsin tai asuttu mieli ja sielu kituen siellä ja palattu sitten kotinurkille..

Ihmettelen, että eikö oikeasti ole koskaan tehnyt mieli muuttaa, asua muualla?
Nähdä muutakin maailmaa ja toisenlaisia kaupunkeja ihan "sisältä päin"?
En ajattele, että olisitte jääneet paitsi jostaikin, mutta mietin, onko maailma jotenkin pieni? Kun on koko elämä, vaikkapa 50 vuotta, asuttu samassa kylässä?
Puuttuuko rohkeus lähteä? Olla yksin oudolla paikkakunala, ilman ystäviä - jo lapsuudesta asti mukana kulkeneita ystäviä - ilman sukua?
Miksi juuri tällaisilla ihmisillä, miksi juuri te, olette niin valtavan ehdottomia ? Jyrkkiä? Tuomitsette ja paheksutte hyvin helposti semmosta, joka toimii tai ajattelee selkeästi hyvin eri tavalla kuin te? Torjutte uuden ihmisen? Olette etäisiä, torjuvia?
MIksi ette hyväksy ettekä halua tutustua uusiin ihmisiin, niihin jotka muualta muuttaa teidän paikkakunnallenne ? MIksi ette anna lastenne leikkiä tai ystävystyä tämmösen toisaalta muuttaneen perheen lapsen kanssa?

Siksikö, että teillä on jo niin paljon kavereita ja lapsellanne myös? Ne riittää. Ette tarvitse ettekä halua uusia tuttavuuksia elämäänne?


Miksi teette olettamuksia muualta muuttaneesta, jonkun ulkoisen perusteella, esim. se muuttanut käyttäytyy vähän "oudosti", väärin? tai sen lapsi käyttäytyy "väärin", esim. lapsi kiukuttelee ja parkuu ja äiti hermostuu julkisella paikalla - tai vaikka ei hermostuisikaan- ja oletette sen perusteella, että perhe on kamala, lapsia kiusataan kotona, nainen on huono äiti jne, tms., ja lapsi ihan kauhea ja mun lapseni ei sitten tuon kanssa ole.. ja laitatte sitten juorua ja kauhistelua eteenpäin, omien olettamustenne perusteella, vaikka todellisuudessa kyseessä on ihan samanlaiset arvot omaava perhe kuin tekin, mutta ette halua tutustuakaan ?


Nämä ovat siis kysymyksiä, ei pidä lentää persuuksilleen ja hermostua. Olen tätä ihmetellyt, muta en pysty kysymään.. joten siksi kysyn täällä ja siksi harmaana. En ehkä ihan osannut muotoilla kysymyksiäni ja ihmettelyäni, mutta jotain tämän suuntaista olen ihmetellyt..

Mua alkoi ärsyttämään sun kirjoituksesi... kuitenkin suomi on niin pieni maa ja pienet kaupungit että en voi muuta kuin ihmetellä että olet vain suomen rajojen sisällä pysytellyt - miljoona kaupungeissa asunut

 

Siksi koska ovat asuneet samalla paikkakunnalla ikänsä, koska ovat juurtuneet sinne eivätkä muualle uskalla mennä, koska eivät saisi uusia tuttavia, koska ovat niin ahdasmielisiä asuttuaan ikänsa samassa perslävessä!

 

Asuin 19 vuotta kotipaikkakunnalla sen jälkeen 4 vuotta naapuri pitäjässä, 1 vuoden Jyväskylässä, 1 vuoden Helsingissä ja 2 vuotta Porissa nykyään asun taas kotipaikkakunnalla. Ja mä en oo koskaan rajoittanut ystäpiiriä vain tuttuihin turvallisiin. En minä edes tiedä vastaantulijasta että onko hän nyt paikkakuntalainen vai ei. Lapset saavat leikkiä kenen kanssa tahtovat. Uusia tuttavuuksia vain harvemmin tapaa kun on muodostunut omat rutiinit, harrustuksineen kaikkineen.

 

olen asunut samalla paikkakunnalla koko ikäni, 2.v opiskelin turussa ja se riitti! palasin ilomielin takas, mies on samasta pikkukaupungista. kaverit edelleen samoja lapsuudesta tai yläaste ajoilta ja uusia tulee jatkuvasti. Olen onnellinen, täällä on kaikki mitä tarvitsen. tuttuudesta tulee turvallinen olo. tiedän lähes kaikki lapseni luokkalaisten vanhemmat, suurimmanosan jo nuoruudestani. ja se on minusta hyvä asia. en näe mitään pahaa tässä, jos on pienet ympyrät

Miksi et huoli junan tuomaa muuttolintua joukkoosi? - en asu turun suunnalla, mutta kuitenkin..

kyllä huolin, miksi en huolisi. onhan joka tuppukylässä joku joka on muuttanut muualta. ja tossa kirjoitin että uusia tulee kokoajan, on just esim.perhekerhoissa uusia ystäviä tullut paljon, ja monen ikäistä. en missään nimessä jättäisi uutta tuttavuutta tekemättä, ja vaikka tuntisin jonkun äidin nuoruudestani ja olisi ollut ns. villikko en ajattelisi että sen lapset ovat samanlaisia. en ole mielestäni ennakkoluuloinen

 

Niin, en tiedä miten muotoilisin kysymykseni, mutta kun minä olen tämmöinen muuttolintu, asunut siellä sun täällä, en mistään kotoisin, niin kovasti ihmettelen niitä ihmisiä, jotka ovat koko ikänsä asuneet siinä samassa kaupungissa tai kylässä tai pitäjässä missä ovat syntyneet ja lapsuutensakin asuneet.

Ja tarkoitan nimenomaan pieniä paikkakuntia. En mitään suurkaupunkeja, missä vaihtelua tulee jo siinä, kun muuttaa toiseen lähiöön, siis Tamperetta ja Jyväskylää pienenpiä sekä niitä pieniä kuntia, joissa on asuttu jonkun tienpätkän varrella, ja kumppani löytynyt pellon takaa ja omakotitalo on rakennettu sille samalle tien pätkälle...

Ja sitten tosiaan vielä sitä, kun se elämänkumppani, puoliso, on siitä samalta paikkakunnalta tai kylältä löytynyt -NUORENA- ja sinne on sitten jääty asumaan, vanhempien viereen... Ehkä opikeltu jossain lähikaupungissa ammatti ja kuljettu kotoa käsin tai asuttu mieli ja sielu kituen siellä ja palattu sitten kotinurkille..

Ihmettelen, että eikö oikeasti ole koskaan tehnyt mieli muuttaa, asua muualla?
Nähdä muutakin maailmaa ja toisenlaisia kaupunkeja ihan "sisältä päin"?
En ajattele, että olisitte jääneet paitsi jostaikin, mutta mietin, onko maailma jotenkin pieni? Kun on koko elämä, vaikkapa 50 vuotta, asuttu samassa kylässä?
Puuttuuko rohkeus lähteä? Olla yksin oudolla paikkakunala, ilman ystäviä - jo lapsuudesta asti mukana kulkeneita ystäviä - ilman sukua?
Miksi juuri tällaisilla ihmisillä, miksi juuri te, olette niin valtavan ehdottomia ? Jyrkkiä? Tuomitsette ja paheksutte hyvin helposti semmosta, joka toimii tai ajattelee selkeästi hyvin eri tavalla kuin te? Torjutte uuden ihmisen? Olette etäisiä, torjuvia?
MIksi ette hyväksy ettekä halua tutustua uusiin ihmisiin, niihin jotka muualta muuttaa teidän paikkakunnallenne ? MIksi ette anna lastenne leikkiä tai ystävystyä tämmösen toisaalta muuttaneen perheen lapsen kanssa?

Siksikö, että teillä on jo niin paljon kavereita ja lapsellanne myös? Ne riittää. Ette tarvitse ettekä halua uusia tuttavuuksia elämäänne?


Miksi teette olettamuksia muualta muuttaneesta, jonkun ulkoisen perusteella, esim. se muuttanut käyttäytyy vähän "oudosti", väärin? tai sen lapsi käyttäytyy "väärin", esim. lapsi kiukuttelee ja parkuu ja äiti hermostuu julkisella paikalla - tai vaikka ei hermostuisikaan- ja oletette sen perusteella, että perhe on kamala, lapsia kiusataan kotona, nainen on huono äiti jne, tms., ja lapsi ihan kauhea ja mun lapseni ei sitten tuon kanssa ole.. ja laitatte sitten juorua ja kauhistelua eteenpäin, omien olettamustenne perusteella, vaikka todellisuudessa kyseessä on ihan samanlaiset arvot omaava perhe kuin tekin, mutta ette halua tutustuakaan ?


Nämä ovat siis kysymyksiä, ei pidä lentää persuuksilleen ja hermostua. Olen tätä ihmetellyt, muta en pysty kysymään.. joten siksi kysyn täällä ja siksi harmaana. En ehkä ihan osannut muotoilla kysymyksiäni ja ihmettelyäni, mutta jotain tämän suuntaista olen ihmetellyt..

Mua alkoi ärsyttämään sun kirjoituksesi... kuitenkin suomi on niin pieni maa ja pienet kaupungit että en voi muuta kuin ihmetellä että olet vain suomen rajojen sisällä pysytellyt - miljoona kaupungeissa asunut

Olet ilmeisesti koko ikäsi omalla pikkupaikkakunnallasi asunut, kun noin seinille hypit. ja ainakin sisälukutaito puuttuu.

Missä minä sanon että olisin asunut ulkomailla ja miljoonakaupungeissa?? NÄytä mulle se kohta!! KIITOS.
Missä minä ylipäätään sanon, minkä kokoisessa kaupungissa olen asunut? NÄytä se kohta!

 

Miksi ap olet noin hyökkäävä?? Ja aikamoista yleistystä teet! Minä olen asunut lähes koko ikäni samalla paikkakunnalla ja mieskin on samalta paikkakunnalta. Ainoastaan opiskeluajan olen asunut kaupungissa. Minä surkimus!

En mielestäni sovi yhteenkään väittämääsi ja en todellakaan kuvittele, etteikö elämää olisi muuallakin, mutta ihan käytännön syistä olemme tänne jääneet. Työpaikka on nimittäin täällä. Ja tosiaan plussana päälle ystävät (no ei niitä lapsuuden aikaisia ystäviä juurikaan ole, mutta olen ihmetykseksesi tutustunut muihin ja jopa meidän piskuiselle paikkakunnalle muuattaneisiin ihmisiin ja HUOM olen JOPA ystävystynyt heidän kanssa!!) ja sukulaiset ovat lähellä. Apua mm. lastenhoito asioissa ym.

Ja sinä useasti muuttaneena, et luultavasti ehdi tutustua siihen yhteisöllisyyteen, mitä varsinkin pienissä paikoissa on. Ja huomaathan, että suomalaiset ovat yleensäkin jähmeää kansaa, että ihan heti ei vieraan kanssa ystävystytä, mutta ajan kanssa kyllä. Ihmissuhteiden eteen täytyy tehdä töitä. Mitä sinä olet tehnyt sen eteen, että sopeutuisit paikkakunnalle?

Ja ihan tiedoksi, että vaikka olen asunut koko ikäni samalla paikkakunnalla, se ei ole estänyt minua ja perhettäni matkustamasta ja katsomasta maailmaa laajemmaltikin. Olemme matkustelleet ja tulemme matkustamaan ympäri maailmaa, jo ihan työmmekin puolesta.