Saisiko 2v:sta jotenkin kitkettyä tuon vinkumisen pois?

[Vieras]

Vai onko tämä joku vaihe mikä menee sitten aikanaan ohi? Tytteli on oikein iloinen ja nauravainen useinmiten, mutta annas olla jos joku asia ei mene hänen mielen mukaan, saadaan hirveät huutoraivarit ja sitten vingutaan ja vikistään tätä "epäoikeudenmukaisuutta" pitkän aikaan. Joskus on sellaisia päiviä että mitään ei tehdä ilman tätä vinkunaa, välillä ei taida tietää itsekään mikä harmittaa, voi marista yksin leikkiessäänkin. Eihän tämä muuten haittaisi, mutta vinkuu sitten myös nukkuessaan, joudun monta kertaa yössä rauhoittelemaan. Eikä meinaa sitten oikein rauhoittua, kun ei edes herää siihen omaan vikinäänsä. Sanokaa pliis että tämä menee ohi...

 

[vieras]

Ehei, se pahenee vain! 5-vuotiaalla ainakin on vinkumista todella usein havattavissa.

 

[NPOK]

oletko koskaan lukenut lastenkasvatuskirjoja? suosittelen tähän vaiheeseen esim jari sinkkosen kirjaa: mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun. näin oppii ymmärtämään lapsen käyttäytymisen syitä ja seurauksia ja sitä kautta itse toimimaan hermostumatta (enimmäkseen).

 

[NPOK]

Ehei, se pahenee vain! 5-vuotiaalla ainakin on vinkumista todella usein havattavissa.

suosittelen sinullekin lukemista. voimia.

 

[ap]

Meillä kohta 6v poika ja pahenee koko ajan toi vinkuminen..:/

 

[-]

anteeks vahingossa kirjotin tohon ap vaik ei pitäny!!!

 

[sama vieras]

Ehei, se pahenee vain! 5-vuotiaalla ainakin on vinkumista todella usein havattavissa.

suosittelen sinullekin lukemista. voimia.

Luettu on Ei se silti lapsen käytöstä muuta vaikka ymmärtäisinkin sitä paremmin. Kirjojen avulla ymmärrän että aikuisen tehtävä vain on kestää sitä marinaa ja vinkumista antamatta periksi.

 

[ap]

Oon kieltämättä harkinnut jonkun kasvatusoppaan lukemista. Onko vielä muita hyviä kun noi Sinkkosen kirjat? Olen jo oppinut miten saan noi raivokohtaukset hallintaan mutta toi vinkuminen...

 

[NPOK]

Oon kieltämättä harkinnut jonkun kasvatusoppaan lukemista. Onko vielä muita hyviä kun noi Sinkkosen kirjat? Olen jo oppinut miten saan noi raivokohtaukset hallintaan mutta toi vinkuminen...

lapsihan matkii aikuisia, joten jos itte marisee ja valittaa, niin lapsi oppii sen jo noin nuorena. aikuisen tehtävä on kahittää itseään vanhempana eikä kestää suinkaan lapselta "mitä vain". ei meidän lapset vingu eikä marise, mutta tiedän kyllä mitä tarkoitat, olen ko. käytöstä nähnyt ja monesti näen sen saman vanhempien asenteessa yhteiskuntaa tai elämää kohtaan, valitettavasti.

 

[Saraldo]

No meillä ei kyllä vanhemmat vingu ja valita koko ajan, mutta lapsi on tehnyt sitä niin kauan kuin muistan. Joten ap, voi kestää kauankin... meidän on nyt nelivuotias ja vinkuminen vaan pahenee. Kun kynä tippuu, vingutaan. Kun sukka on huonosti, vingutaan. Mä ymmärrän, jos oikeasti loukkaa itsensä, että silloin itketään. Mutta se vinkuminen on ihan eri asia. Ja yleensä tyttö itsekin sanoo, että vauvat vinkuu, kun ne ei osaa vielä puhua. Ja hetken kuluttua vinkuu taas itse... :headwall:

 

[Ap]

Oon kieltämättä harkinnut jonkun kasvatusoppaan lukemista. Onko vielä muita hyviä kun noi Sinkkosen kirjat? Olen jo oppinut miten saan noi raivokohtaukset hallintaan mutta toi vinkuminen...

lapsihan matkii aikuisia, joten jos itte marisee ja valittaa, niin lapsi oppii sen jo noin nuorena. aikuisen tehtävä on kahittää itseään vanhempana eikä kestää suinkaan lapselta "mitä vain". ei meidän lapset vingu eikä marise, mutta tiedän kyllä mitä tarkoitat, olen ko. käytöstä nähnyt ja monesti näen sen saman vanhempien asenteessa yhteiskuntaa tai elämää kohtaan, valitettavasti.

No tuota en nyt ihan purematta niele En ainakaan myönnä että marisisin ja itkeskelisin täällä kaiket päivät. Mallioppimisen kyllä olen huomannut monessa muussa asiassa, että kyllä välillä täytyy katsoa peiliin. Tyttö on kaksonen eikä kaksossisarus ole samanlainen vinkuja.

 

[sama vieras]

Oon kieltämättä harkinnut jonkun kasvatusoppaan lukemista. Onko vielä muita hyviä kun noi Sinkkosen kirjat? Olen jo oppinut miten saan noi raivokohtaukset hallintaan mutta toi vinkuminen...

lapsihan matkii aikuisia, joten jos itte marisee ja valittaa, niin lapsi oppii sen jo noin nuorena. aikuisen tehtävä on kahittää itseään vanhempana eikä kestää suinkaan lapselta "mitä vain". ei meidän lapset vingu eikä marise, mutta tiedän kyllä mitä tarkoitat, olen ko. käytöstä nähnyt ja monesti näen sen saman vanhempien asenteessa yhteiskuntaa tai elämää kohtaan, valitettavasti.

Hahhah! Ja lapsethan eivät harrastaisi itkupotkuraivareitakaan elleivät oppisi sellaisenkin käyttäytymisen aikuisilta Ei herranjestas!

 

[HoitoonVaan]

No meillä 1,5 v saa huutoraivareita ja ei kai se tästä parane. Se mikä on raivostuttavaa on ettei äiti sais käydä ikinä vessassa :kieh: Poika saa aina huutoraivarit ja huutaa täyttä kurkkua "kakkkaaakakkkaaakakkkaaa" vaikka on itse juuri käynyt pöntöllä... :kieh: :kieh:

 

[Greippi]

Se menee ohi joskus vuosien päästä. Olen itse lukenut kaikki Sinkkosen kirjat ja monia muitakin kasvatusoppaita eikä sieltä kyllä löydy keinoja tuon vinkumisen pois kitkemiseen. Sitä esiintyy kaikissa perheissä, määrä vain vaihtelee ikäkauden ja ajankohdan mukaan ; )

 

[TavisÄiti]

Meil myös hermoheikki täällä. Pahimpia tilanteita on ne ku poitsu tahaltee rikkoo tavaroita ja purkaa osiin ja kun ne siinä menee rikki niin sitä se poika kun ei tajua ettei niitä saa enää korjattua ja sitte lentää lentää kyllä lelut pitkin seiniä kun ei toimi enää. Mutta ei silti usko että ei saa rikkoo kun ei niit saa korjattuu... Kurjaa... oon jo 80% leluista ja kirjoista ottanu jemmaa kun poitsu rikkoo kaikki. |O