V
"vieras"
Vieras
Olen sairastanut jonkinasteista hypokondriaa kahdeksan vuotta eli niin kauan kun olen ollut äiti. Nyt paha vaihe menossa ja olen syksyn aikana pelännyt useita eri sairauksia. Nytkin odotan lääkärin soittoa, että olisiko yhtä oirettani syytä tutkia..
Tämä pelko (lamaannuttamaa eikä sitä varmaan ymmärrä ellei itse ole "luulotautinen". Iltaisin itken itseni uneen ja aamulla kamala ahdistus heti herättyä. Aika kuluu netissä sairauksista lukiessa. Tiedän, EI PITÄISI lukea, mutta pakko mikä pakko
Mies ei jaksa yhtään kuunnella pelkojani eikä lääkäri äitini vastaa tekstiviesteihini, joita pelon kourissa kirjoitan..
Onko ketään samasta vaivasta kärsivää tai onko joku päässyt tästä irti? Miten? Tuntuu, että elämä menee ohi, kun en pysty tälläkään hetkellä ajattelemaan muuta kuin sitä, että miten lapsille käy jos kuolen/vammaannun... ;´´(
Tämä pelko (lamaannuttamaa eikä sitä varmaan ymmärrä ellei itse ole "luulotautinen". Iltaisin itken itseni uneen ja aamulla kamala ahdistus heti herättyä. Aika kuluu netissä sairauksista lukiessa. Tiedän, EI PITÄISI lukea, mutta pakko mikä pakko
Mies ei jaksa yhtään kuunnella pelkojani eikä lääkäri äitini vastaa tekstiviesteihini, joita pelon kourissa kirjoitan..
Onko ketään samasta vaivasta kärsivää tai onko joku päässyt tästä irti? Miten? Tuntuu, että elämä menee ohi, kun en pysty tälläkään hetkellä ajattelemaan muuta kuin sitä, että miten lapsille käy jos kuolen/vammaannun... ;´´(