Toggle sidebar

Sairaala ei suostu käynnistämään

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Verenpaineinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

Verenpaineinen

Vieras
Mulla on mennyt raskaus tosi hyvin tähän asti, mutta nyt yhtäkkiä nousi verenpaine pilviin (160/110) ja päätä särkee armottomasti. Pissa on onneksi puhdas, ainakin toistaiseksi. Viikkoja on kohta 39.
Minut määrättiin täydelliseen lepoon loppuraskauden ajaksi ja käyn joka toinen päivä neuvolassa.
Nyt tätä on jatkunut viikon, ja hypin seinille, koska täydellinen lepo vain pahentaa oloani. Harrastin runsaasti monipuolista liikuntaa koko raskauden ajan, ja nyt ei saa edes kävelylle mennä. Noudatan tietenkin ohjeita, mutta seurauksena on paheneva päänsärky ja turvotuksen lisääntyminen. Luulenpa, että jos liikkuisin, ei olisi ainakaan noita turvotuksia.
Ehdotin sairaalassa, että synnytykseni käynnistettäisiin, koska viikkoja on näin paljon, koska lepo pahentaa oloani ja koska haluaisin käynnistyksellä estää raskausmyrkytyksen (jota ei vielä onneksi ole). Lääkäri tyrmäsi toiveeni ja sanoi, että ensin odotetaan, että raskausmyrkytys tulee ja vasta sitten käynnistetään synnytys.
Onko tässä mitään järkeä? Minut halutaan ensin huonoon kuntoon, ja vasta sitten hoidetaan! Eikö olisi parempi synnyttää / leikata heti, ennen kuin tilani pahenee raskausmyrkytykseksi asti?
Onko kellään kokemuksia vastaavasta ja miten lopulta kävi? Alan olla epätoivoinen.
 
Lääkäreillä on joskus aika päättömiä ideoita. Kaveri sai kaksoset, joista toinen oli perätilassa, nii joku neropatti ehdotti, että "synnytä se toinen alakautta ja leikataan sitte tämä, joka on perätilassa...!" Ihan oikeesti!!! Älä anna periksi!
 
Vieras: Voisin käydäkin yksityisellä kysymässä neuvoja, mutta toisaalta jukisessa sairaalassahan ne päättävät, käynnistetäänkö synnytys vai ei. Ehkä yksityiseltä saisi tukea omalle toiveelleni ja toisen mielipiteen, mitä minun pitäisi tehdä.
Mammammaa: Uskomatonta! Miten siinä sitten kävi? Ei kai toista leikattu ja toista synnytetty alakautta - eihän siinä ole mitään järkeä!
Eikö täällä ole kellään omia kokemuksia verenpaineesta ja synnytyksestä?
 
No ei sentään, molemmat leikattiin. Mutta alkaa kyllä rapista se lääkärin kaikkitietävyyden kiiltokuva tuollaisten takia. Nyt samainen kaveri sai toisen, eikä sekään ollut lääkäreiden kanssa ruusuilla tanssimista...
 
Onneksi sinulla on noin paljon viikkoja, joten ei varmaan enää ehdi tulla kova raskausmyrkytys. Mutta jos oireilet, mene päivystyksenä synnytyssairaalaasi ja keskustele asiasta lääkärin kanssa.
 
mulla oli viikkoja 38 ja verenpaineet alko justtolla tavalla sekoilemaan - mitään muita oireita ei ollu. Heti ottivat sisään osastolle ja aloittivat käynnistyksen! Kesti kyllä 4 pv ennenkun lääkkeet tehos, ja sit likka syntykin jo syöksysynnytyksellä... Mutt loppu hyvin, kaikki hyvin.

Nyt pikkukakkosen kohdalla oon ihan paniikissa, ett jos käynnistetään, mutt tottakai siihen varmaan PAKON edessä annankin luvan. Syöksysynnytystä en vaan tahtois enää kokea.

Pysy lujana ja vaadi, ett sun ja vauvan turvallisuus laitetaan etusijalle!
 
Kätilölle: Kävinkin synnytyssairaalan päivystyksessä ja keskustelin lääkärin kanssa - lähetti kotiin.
Hihhih: Olisipa minunkin kohdallani toimittu noin. Hienoa, että teillä meni ensimmäisen kanssa hienosti. Tsemppiä edelleen.
Minä vaan tässä odottelen sitä raskausmyrkytystä, että pääsis synnyttämään tai sektioon! Päätä särkee ja paineet ovat koholla.
En tietysti oikeasti toivo myrkytystä, mutta lääkäri ei suostu muuten käynnistämään, vaikka olo on kurja ja viikot täynnä. Pelkään, että jos tässä vielä odotellaan, jotain sattuu. Ja lapsiparan tilanne pelottaa; tämä on ensimmäinen ja vielä pitkään ja hartaasti toivottu!
 
Meillä on vähän sama tilanne. Verenpaineet olleet koholla reippaasti pari viikkoa. Lääkäri ei vaan täälläkään suostu käynistämään. Nyt viikkoja 39+6 Hänen mielestään on parempi, että vauva syntyy luonollisesti, jos ei tule raskausmyrkytystä. Levossa pitäisi olla lääkärin mukaan kokoajan. No, mulla se ei onnistu kun on ennestään 4 lasta. Kahdelle eri lääkärille olen jo puhunut. Eipä auta, ei. Nyt vielä lisää stressiä se, et joudun juoksemaan neuvolassa joka toinen päivä mittauksissa. Alkaa todella rassaamaan, kun vielä tiedän että jos eivät käynistä niin yliaikaiseksi menee aika varmasti. Kaikki muut lapsetkin syntyneet lopulta käynistettyinä rv. 42 jälkeen. Joten ajatus vielä parista viikosta tässä olossa ei oiken innosta. Huomenna taas menen vaatimalla vaatimaan lääkäriltä toisenlaista päätöstä. Sanoisinko, että kyllä on kummallista toimintaa. Sama sairaala nimittäin käynisti tuttavan synnytyksen rv. 37+5 unettomuuden takia!!!
 
Mulla oli edellisen raskauden aikana hepatoosi joka tosin saatiin kuriin raskauden loppuun asti kestävällä lääkityksellä.Itse toivoin käynnistystä mutta sairaalan lääkärit olivat sitä mieltä että vielä odotellaan.Meidän ihanan neuvolatädin kanssa juteltuani hän oli sitä mieltä että mun kannattaa pyytää sitä käynnistystä henkisen pahan olon takia ja se kirjotti lähetteen äitipolille.Sieltä ne otti mut sisään synnyttämättömien osastolle ja sielä viikon maattuani suotuivat käynnistämään rv 37 henkisen väsymyksen vuoksi.

Kannattaa siis neuvolan kautta yrittää.Muttaa siihen kannattaa varautua että vaikka käynnistettäisinkiin niin ei välttämättä käynnisty heti.Mulla käynnisteltiin viikon ennenkuin tyttö syntyi.
 
mulla oli loppu ajasta verenpaine 170/120 ja oli aika äitipolille, kun neuvolan täti oli jo huolissaan, niinkin kovasta verenpaineesta! Kätilöt ja lääkärit olivat polilla sitä mieltä, että loppuajasta ihan normaalia, että painen nousee ja ei ole vielä syytä huolestua ja lääkkeitä ei vielä tarvita, vaan sitä lepoa, mutta se päänsärky on kyllä tosi inhottavaa ja edes särkylääke ei tahdo auttaa! Mulla tuntu viimeset 2 viikkoa kun olis ollu kireä vanne päässä! Ja pissa oli koko ajna puhdas eikä ollu sokeria! Ei ollu mitään syytä käynnistää synnytystä, kun vauvalla oli kaikki hyvin! koita jaksaa! :hug:
 
Pakko on asiaan kommentoida. Ja yleensäkin tähän ihmisten mielipiteeseen käynnistyksestä. Jotenkin ehkä unohtuu se tosiasia että käynnistys on aina riski. Niitä tabletteja ei anneta vain siksi, että äiti niin haluaa. Toki on tilanteita jolloin käynnistys on hyväkin vaihtoehto ja pakollinen. MUtta monessa tilanteessa lääkärit toivovat että synnytys käynnistyisi luonnonmukaisesti -mikä olisi aina parempi vaihtoehto. Sinun tilanteessani kysymys on vasta onneksi verenpaineen noususta. Toksemiassa kuitenkin katsotaan myös pissaa ja labra-arvoja. Jos lääkärit arvelisivat tilanteesi sikiölle ja itsellesi vaaralliseksi, niin varmasti käynnistäisivät. Ymmärrtäkö mitä tarkoitan? Täällä vain niin monesti arvostellaan hoitohenkilökuntaa, joskus aiheestakin mutta joskus turhaan. Kun ei aina osata katsoa asioita kokonaisuutena, eikä maallikon siihen tarvitsekaan.
Äidit ovat kuitenkin yleensä raskauden loppupuolella niin kypsyneitä oloonsa, pelkäävät lapsen puolesta ym. Ainoa ajatus on että saisi synnyttää ja kaikki sujuisi hyvin... Itse olen maannut sairaalassa toksemikkona, pelännyt ja toivonut kaiken vain olevan ohi... Ja itse myös hoidan raskaana olevia ammatissani joten ymmärrystä riittää molemmille.
Toivon vain että ymmärrätte että käynnistys ei ole aina helppoa ja turvallista. Siksi sitä ei kaikille aina automaattisesti anneta.
Koitahan jaksaa vielä hetki. Ja jos olo käy sietämättömäksi niin ilman muuta vain sairaalaan. Sä et saa tuntea että sua ei kuunnella eikä ymmärretä.

 
mulla kävi näin, verenpaineet olivat 160/110 , sairaalaan viikonlopun yli seurannassa ja lääkityksellä. Maanantaina kotiin verenpaine lääkkeitten kanssa. Eivät edes ajatelleet käynnistystä kun heidän mukaan viikkoja oli niin vähän 37+2.
 
Voisiko joku kertoa mistä riskejä käynnistykseen sisältyy ? Mulla on käynnistys (yliaikaisuuden vuoksi) pian edessä (todennäköisesti). Vauvalla on kaikki hyvin ja kohdunsuu on jo pehmeä ja vähän avautunut, mutta olisko joidenkin riskien vuoksi viisaampaa sinnitellä vielä eli pyytää käynnistyksen siirtämistä.
 
Arvasin että joku säikähtää mun puhettta yliaikaisuuden riskeistä... En halunnut pelotella. Halusin vain tuoda asiaan toisenlaistakin näkökulmaan.
Lähinnä käynnistykseen liittyy riskejä jotka liittyvät kohdun supisteluun. Lääkkeidenhän tarkoituksena on saada kohtu supistumaan ja synnytys käynnistymään. Jokainen keho reagoi kuitenkin lääkkeisiin eri tavalla. Joskus kohtu voi yltyä supistelemaan liikaa, mikä saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa kohdun repeämiseen ym. Käynnistyksessä etenkin ennen laskettua aikaa vauva saattaa häkeltyä moisesta supistelusta ja osoittaa huonovointisuuttaan.
Pääasiassa käynnistyksethän sujuvat hyvin ilman suuria komplikaatioita. Vauvan vointia seurataan tarkoin sekä äidin. Ja lääkemääriä ei lisätä jos supistustoimintaa ilmenee eli tällä vältetään juuri kohdun yliaktiivisuus. Ongelmia saattaa yleensä syntyä ennenaikaisissa käynnistyksissä ym. Siinä kuitenkin soditaan aina kehon omaa toimintaa vastaan... Jos omaa supistustoimintaa on ja kohdunsuulla tapahtunut edistystä jo ennen käynnistystä yleensä tilanne on hyvä käynnistämistä varten.

Eli älä nyt liikaa ala stressaamaan mun puheista. Tiedostat kuitenkin riskit. Ja sulla on puhe kuitenkin jo yliaikaisuudesta joten tilanne hieman eri. Mutta pelottaahan se aina. Itse kätilönä kuitenkin hoidan käynnistyspotilaita ennemmin ylihuolellisesti ja pyrin kuuntelemaan äidin omia tuntemuksia. Uskon että näin toimii jokainen kätilö.Tsemiä sulle!
 

Voisiko joku kertoa mistä riskejä käynnistykseen sisältyy ? Mulla on käynnistys (yliaikaisuuden vuoksi) pian edessä (todennäköisesti). Vauvalla on kaikki hyvin ja kohdunsuu on jo pehmeä ja vähän avautunut, mutta olisko joidenkin riskien vuoksi viisaampaa sinnitellä vielä eli pyytää käynnistyksen siirtämistä.

Mulla kävi käynnistyksen yhteydessä niin, että supistukset tulivat niin rajuina, että vauva joutui "ahdinkoon",ja sydänäänet eivät olleet ihan sitä mitä piti ja lopulta minulle tehtiin kiireellinen sektio.
 
Ja käynnistykseen on oikeastaan ihan turha edes lähteä, ellei paikat ala olemaan edes jonkin verran kypsät. Sitä ei nimittäin sitten voi peruuttaa ja jos ei mitään tapahdu, edessä on sektio. Ja käynnistys useasti tosiaan aiheuttaa melko rajun synnytyksen ja se on vaaraksi sekä äidille että lapselle että supistukset ovat todella rajuja. Käynnistyksen kokeneena voin kertoa että ei ollut herkkua, avautumisvaihe kesti 4h eikä puhettakaan misttän pikkuhiljaa tulevista supistuksista vaan ekasta lähti ilman pihalle keuhkoista ja tipuin jaloiltani kun oli niin raju. Ponnistusvaihe kesti 2min ja oli oikeastaan pidättelyvaihe kun muksulla oli napanuora pariin kertaan kaulan ympäri.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa