sainpa hävetä ajatuksiani

["joskus"]

Opinpa tässä päivänä eräänä jälleen kerran olla heti tuomitsematta ihmisiä. Metroon nimittäin kiirehti nainen, joka kantoi ainakin 5-vuotiasta poikaa. Itsekseni mietin, että voi jestas sentään, kas kun ei oikein rattaisiin ollut lasta laittanut. Ulkoisesti poika oli aivan "normali", oikeastaan varsin kaunis lapsi.

Kun äiti ja lapsi olivat päässeet metroon sisälle, tajusin lapsen ääntelystä, että nyt minun sietää hävetä ajatuksiani. Lapsi oli selvästi kehitysvammainen. Jäimme pois samalla pysäkillä ja lapsi jäi istumaan laiturille eikä suostunut kävelemään mihinkään. Silloin jo toivoin äidin puolesta, että voi kun hänellä olisi rattaat mukana.

Miksi halusin jakaa tämän kanssanne? No siksi, että itse helposti tuomitsen ainakin ajatuksissani toisten (varsinkin äitien) kummallista käytöstä. Sain oivan oppitunnin siitä, että kaikki ei aina ole sitä, miltä päällepäin näyttää.

 

["Kenguru"]

No, välillä sitä ajattelee kummallisia juttuja. Itse havahduin tänään siihen, kun olin ärsyyntynyt somaliperheen uusista kalliista lastenrattaista (että ilmaiseksi ovat kuitenkin saaneet; oli sisäinen veikkaukseni). Aloin perään miettimään, että mitä ihmettä se mulle ensiksikään kuuluu, ja toisekseen, miksi en soisi heillekin kaikkea hyvää?! Oikein mietin, että sekö mulle tois onnen että työntelisivät lastaan vanhoissa kirskuvissa rattaissa...Shame on me!