Sain vihdoinkin mieheltä luvan!!! Jee!

Ja ennen kuin kukaan alkaa ihmettelemään, että pitääkö ihan lupa kysyä niin kyllä, koska asia vaikuttaa mahdollisesti tulevaisuudessa koko perheeseen.

Mies antoi siis luvan munasolujeni luovutukseen :flower:

 

Ok.

 

Mun sisko kysyi kerran luovuttaisinko omiani, mutta totesin etten pystyisi vaikka lasta heille toivonkin. Pitäisin sitä syntyvää lasta kuitenkin omanani, joten luovutus ei onnistu. Hienoa, että on teitä jotka siihen pystyy! :heart:

 

Jes. Ihanaa, ihanaa! Mulla on sulle sitten sellaisen ihmisen puh.numero, johon kannattaa ottaa yhteyttä.

Fiksu mies, fiksu sinä, me happy. :heart:

 

Hienoa :flower:

 

Joo, ajattelin soittaa klinikalle elokuussa...kun se on vissiin heinäkuun kiinni. Kaveri käy siellä hoidoissa ja ainakaan hoitoja ei tuona aikana hän sieltä saa.

 

:flower: Mäkin oon tuota harkinnut mut en tiedä uskallanko...
Onneksi jotkut viitsii auttaa :flower:

 

Joo, ajattelin soittaa klinikalle elokuussa...kun se on vissiin heinäkuun kiinni. Kaveri käy siellä hoidoissa ja ainakaan hoitoja ei tuona aikana hän sieltä saa.

Ainakin se, missä mä kävin, on tietääkseni heinäkuun aina kiinni. =) Mäkin menin silloin ekan kerran elokuussa heinäkuun tauon jälkeen.

 

Minäkin joskus mietein, onko se kuin rankka prosessi?

 

Ihanaa!

Mä luovuttaisin heti, jos voisin. Siskolla kuitenkin vakava (tosin äärimmäisen harvinainen) sairaus, jota minäkin kannan ja tauti on periytyvä. Joten tuskinpa huolivat tälläistä luovuttajaksi.

 

Joo, ajattelin soittaa klinikalle elokuussa...kun se on vissiin heinäkuun kiinni. Kaveri käy siellä hoidoissa ja ainakaan hoitoja ei tuona aikana hän sieltä saa.

Ainakin se, missä mä kävin, on tietääkseni heinäkuun aina kiinni. =)

Juu, on.

Mistä tulikin mieleen että mä en oo vieläkään muistanu käydä jälkitarkastuksessa...elokuussa viimeeks luovutin :snotty:

 

mutta epilepsia ja lääkitys ilmeisesti estää?

 

mutta epilepsia ja lääkitys ilmeisesti estää?

 

Samoissa mietteissä olen minäkin. Jos nyt me itse saatais se kolmas ja viimeinen lapsi, niin sen jälkeen sitten.
Mies ei vastusta ajatusta.

 

Joo, ajattelin soittaa klinikalle elokuussa...kun se on vissiin heinäkuun kiinni. Kaveri käy siellä hoidoissa ja ainakaan hoitoja ei tuona aikana hän sieltä saa.

Ainakin se, missä mä kävin, on tietääkseni heinäkuun aina kiinni. =)

Juu, on.

Mistä tulikin mieleen että mä en oo vieläkään muistanu käydä jälkitarkastuksessa...elokuussa viimeeks luovutin :snotty:

En mäkään oo käyny jälkitarkastuksessa. Mä luovutin joskus... en edes muista. Sun jälkeen kuitenkin? Pitäiskö meidän mennä yhdessä?

 

:flower: Mäkin oon tuota harkinnut mut en tiedä uskallanko...
Onneksi jotkut viitsii auttaa :flower:

Ei ole ollut mitenkään helppo ratkaisu eikä millään muotoa siis päivänselvä ratkaisu. Olin alunperin totaalivastaan koko luovutusta, mutta hiljalleen asenteeni sitä kohtaan muuttui neutraalimpaan suuntaan.

Pari palstalaista sitten olivat syy sille, että aloin ihan tosissani asiaa pohtimaan. Ja kun sitten totesin että kyseessä on 2 tervepäistä (vaikka toista en olekaan livenä tajunnut) naista joilla on hyvät ja vahvat mielipiteet, niin ei se voi olla vain "idioottien" juttua se luovutus.

Aloin sitten pohtimaan asiaa syvemmin ja lopulta tulin siihen lopputulokseen ettei se ole niin syvällistä kuin miten alunperin olin ajatellut. Alkuun siis pohdin että se lapset ovat MINUN mutta enää en näe asiaa siten.

Ystävän lapsettomuus on myös tuonut asiaan vähän toisenlaista näkökulmaa ja päätös luovutuksesta valmistui kolmosen odotuksen loppumetreillä. Ja nyt mieskin siis on asian kanssa sujut

 

Samoissa mietteissä olen minäkin. Jos nyt me itse saatais se kolmas ja viimeinen lapsi, niin sen jälkeen sitten.
Mies ei vastusta ajatusta.

Näin mäkin meinasin...tosin nyt haluan stten kuitenkin vielä yhden lapsen
:saint:

Ajattelin luovuttaa nyt kahdesti ja sitten otan kierukan...kun on aika tehdä meidän perheeseen se viimeinen lapsi, niin sitä ennen luovutan sitten vielä uudestaan. Siis jos kaikki menee hyvin jne

 

Joo, ajattelin soittaa klinikalle elokuussa...kun se on vissiin heinäkuun kiinni. Kaveri käy siellä hoidoissa ja ainakaan hoitoja ei tuona aikana hän sieltä saa.

Ainakin se, missä mä kävin, on tietääkseni heinäkuun aina kiinni. =)

Juu, on.

Mistä tulikin mieleen että mä en oo vieläkään muistanu käydä jälkitarkastuksessa...elokuussa viimeeks luovutin :snotty:

En mäkään oo käyny jälkitarkastuksessa. Mä luovutin joskus... en edes muista. Sun jälkeen kuitenkin? Pitäiskö meidän mennä yhdessä?

No oottakaa nyt alkuvuoteen, niin mäkin tulen mukaan

 

En mäkään oo käyny jälkitarkastuksessa. Mä luovutin joskus... en edes muista. Sun jälkeen kuitenkin? Pitäiskö meidän mennä yhdessä?

Mennään kimpassa
Vois huomenna soitella sinne ja varata aikaa.

 

En mäkään oo käyny jälkitarkastuksessa. Mä luovutin joskus... en edes muista. Sun jälkeen kuitenkin? Pitäiskö meidän mennä yhdessä?

Mennään kimpassa
Vois huomenna soitella sinne ja varata aikaa.

Joo. Se vois olla hauskaa. :heart:

 

Mulla on ristiriitaisia tunteita mitä tulee hedelmöityshoitoihin..
Mä kannatan ennemmin adoptiota, mutta tiedän että prosessi on hankala. Toisekseen maapallo on jo ylikansoitettu, joten omalta osaltani en luultavasti enää millään muotoa aio osallistua lisäkansoitukseen. B)

 

Mulla on ristiriitaisia tunteita mitä tulee hedelmöityshoitoihin..
Mä kannatan ennemmin adoptiota, mutta tiedän että prosessi on hankala. Toisekseen maapallo on jo ylikansoitettu, joten omalta osaltani en luultavasti enää millään muotoa aio osallistua lisäkansoitukseen. B)

Adoptioprosessi tosiaankin on hankala, vaatii rahaa, eikä onnistu kaikilta.

Ymmärtääkseni esim. minä en olisi soveltuva adoptiovanhemmaksi, vaikka biologisten lasten vanhemmaksi olen kyllä täysin pätevä

En voi väittää poteneeni lapsettomuutta, mutta koin ajoittan että olemme sekundäärisesti lapsettomia (kakkonen ei ottanut millään tullakseen) ja se oli yksi elämäni vaikeimmista ajanjaksoista. Kun tuohon ynnää ystäväni lapsettomuuden, niin jotenkin "pehmenin" ajatuksieni kanssa, koskien munasolujen luovutusta.

Jos omalta osaltani voin auttaa jotakuta naista äidiksi, niin teen sen enemmän, kuin mielelläni.

 

Mulla on ristiriitaisia tunteita mitä tulee hedelmöityshoitoihin..
Mä kannatan ennemmin adoptiota, mutta tiedän että prosessi on hankala. Toisekseen maapallo on jo ylikansoitettu, joten omalta osaltani en luultavasti enää millään muotoa aio osallistua lisäkansoitukseen. B)

Jos adoptio olis mahdollinen siinä mittakaavassa kuin hedelmöityshoidot, niin olisin kanssasi samaa mieltä. Niin ei kuitenkaan ole, vain pienellä osalla vanhemmaksi haluavista on mahdollisuus adoptioon, hedelmöityshoitoihin taas pääsee paljon suurempi osa lasta haluavista.

 

Mites se menikään, onko se lapsi oikeutettu tietämään kuka on luovuttaja ja onko hän sitten perijänäkin? En muista miten nää meni.

 

Mites se menikään, onko se lapsi oikeutettu tietämään kuka on luovuttaja ja onko hän sitten perijänäkin? En muista miten nää meni.

On oikeutettu tietämään, eli saa muistaakseni 18v täytettyään tietoni, mikäli vanhemmat hänelle kertovat että hän on saanut alkunsa luovutetusta solusta. Perimisoikeutta ei ole minuun, vaan se on hänen vanhempiinsa.