Sain tänään tietää odottavani kolmosia :-(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :-(((
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

:-(((

Vieras
Niin paljon kuin näitä lapsia haluaisinkin, niin minun on pakko tehdä abortti, vaikka tiedän että tulen katumaan sitä koko loppuelämäni ajan, mutta minulla ja miehelläni ei kertakaikkiaan ole varaa enää kolmeen uuteen lapseen. Ei vain ole millään mahdollista hankkia esimerkiksi uusi koti ja uusi auto, jotka olisi pakko hankkia jos meille tulisi kolmoset. Meillä kun on ennestäänkin jo viisi alle 10-vuotiasta lasta, mutta ehkäisy petti ja ajattelimme miehen kanssa, että kai meillä on varaa ja voimia vielä yhdelle lapselle, mutta ei todellakaan kolmelle. Sitäpaitsi kolmoset syntyvät tietääkseni aina keskosina enkä minä halua todellakaan synnyttää kolmea keskoslasta, sillä isoveljeni syntyi vuonna 1969 keskosena ja vammautui sen takia niin pahasti, että on ollut koko ikänsä täysin muiden hoidon varassa oleva cp-vammainen, kuuromykkä ja vaikeasti kehitysvammainen epilepsiapotilas.
 
Haluaisin nyt ihan ensimmäisenä sanoa, että abortti ei ole murha. Olen itsekin joutunut yhden abortin tekemään, koska en halunnut yksinhuoltajaksi. Minulla olisi ollut varaa pitää lapsi. Voimavaroja tuskin.

Tässäpä taas jollekin pätijälle ja nolifelle vähän aihetta länkytykselle (anna mennä).

Mikäli päädytte oikeasti tekemään abortin, ei ole tarvetta katua. Ei tarvitse katua, vaikka joku netin keskustelupalstalla väittäisi murhaajaksi tai jotakin muuta paskaa. Katumus on toki normaalitunne abortin jälkeen, mutta on hyvä antaa itselleen anteeksi.

Abortti tehdään aina hyvistä syistä (ei itsekeskeisistä syistä, kuten joku netin keskustelupalstalla varmasti tulee väittämään). Jos ette voi, että pysty tai halua kolmea lasta enempää, ei teidän tarvitse. EI ole pakko. Eikä velvollisuuden tunne tai syyllisyys ole motiivi.

Mutta mikäli päätyisitte pitämään, ne kaikki kolme tai osan (en edes tiennyt osa-abortin olevan mahdollista?!) olen aika varma, että asiat järjestyisi, tavalla tai toisella. Aborttia ei varmastikaan kannata tehdä sen takia, että pelkää.
 
Suomessa on läjäpäin aikuisia, jotka kuollakseen tahtoisivat lapsia, mutta eivät saa. Sitten on tuollaisia itsekkäitä paskoja, jotka eivät voi antaa lapsiaan adoptioon niille, jotka lapsia todella kipeästi haluaisivat vaan ennemmin tappavat sikiöt.
 
Kumman kanssa sitten on helpompi elää: abortin vai sen, että on antanut lapset adoptioon? Itse jos pitäisi noista kahdesta päättää, antaisin ennemmin adoptioon kuin tappaisin.
 
Suomessa on läjäpäin aikuisia, jotka kuollakseen tahtoisivat lapsia, mutta eivät saa. Sitten on tuollaisia itsekkäitä paskoja, jotka eivät voi antaa lapsiaan adoptioon niille, jotka lapsia todella kipeästi haluaisivat vaan ennemmin tappavat sikiöt.

Miksi tuota adoptiota pidetään jotenkin autuaana ratkaisuna? entä se adoptioon annetun lapsen tunteet? Traumat joita adoptioon annettu lapsi saa voivat siirtyä sukupolvien yli ja niitä adoption taakkoja kannetaan aina.

Itse en näe mitään hyvää adoptiossa, kiitos siitä kuuluu äitini äidille joka äitini antoi aikanaan adoptioon. Äitini hylkäyksen pelko ja muut traumat ovat kestäneet näihin päiviin eikä niistä pääse eroon ikinä. Näillä on ollut myös suuri vaikututs omaan & sisareteni lapsuuteen ja aikuiselämään.
 
Millä raskausviikolla olet? Voi olla, että yksi tai kaksi sikiötä menehtyy ihan omia aikojaan. Kaveri odotti alussa kaksosia ja oli jopa helpottunut, kun näin kävi.
 

Yhteistyössä