Pidimme pojan kanssa yhteyttä joulukuusta. Alussa kaikki tuntu ihanalta, näimme illan vietoissa, muualla emme (välimatka). Poika tuli käymään luonani ja kaikki meni hyvin. Pidimme yhteyttä ja näimme edelleen illan vietoissa. Menin pojan luokse viikonlopuksi ja sen jälkeen asiat muuttui. Pojasta tuli etäinen, yhteydenpito väheni jne. Nyt totesin pojalle, että haluan tietää, mitä se aattelee, mitä tuntee ym. Pojan vastaus oli: "Ei meidän välillä ole pidemmälle vievää kipinää." Haastattelin tarkemmin, miksi poika oli mennyt sitten kanssani sänkyyn, miksi oli alkanut noin tuntemaan.... Poika ei tiennytkään enää mistään mitään. Oikeastaan ainut, mitä sain selville oli se, että pojalla ei ollut luonnollinen olo (mutta luonnollinen olo oli kuulemma silloin ku näimme muualla) kun olin hänen luonnaan (ei kyllä ollut minullakaan, mutta laitoin sen sen piikkiin, että minua jännitti ja se oli eka kerta kun olimme yhdessä yötä ym.). Nyt sitten on surkea olo, särkynyt, luokattu jopa hyväksikäytetty. Mistä virtaa tästä eteenpäin? Miten toimia kun näen poikaa? Ja ilmeisesti kannattaa myös luovuttaa eikä kuvitella, että poika olisi säikähtänyt etenemistä ja paennut tms.?