M
Mäh
Vieras
Saatteko te 2 vuotiaanne tottelemaan ilman lapsen pakoon lähtemistä, vastaan hangoittelua, kiljumista, vaikerrusta, vääntelyä tms? Kun mä luulin lapsettomana, että kaikki nämä "hankalat" muksut ovat syntyneet vanhempien epäjohdonmukaisen ja muuten väärän kohtelun tuloksena, ja että jos itse olen aurinkoinen ja hyväntahtoinen lapselleni, hänkin on helppo lapsi ja tekee aina (lähes) niin kuin pyydetään.
Mutta nyt tajuan, että ei todellakaan. Saan joka päivä vääntää potalle menosta, vaipan laitosta, pukemisesta ja ihan kaikesta. Inhoan sitä! Rakastan poikaani, mutta vihaan kun hän ei ymmärrä mitä äiti koittaa sanoa (hän ei itse puhu vielä kuin noin 10 sanaa) ja tunnen, vääristyneesti, ettei hän rakasta minua, vaikka olen rasittavuuteen asti hänelle tärkeä. Eli minusta on rasittavaa, kun äiti äiti äiti kuuluu koko ajan, kun haluaisin tehdä jotain omaa hommaa.
Mutta nyt tajuan, että ei todellakaan. Saan joka päivä vääntää potalle menosta, vaipan laitosta, pukemisesta ja ihan kaikesta. Inhoan sitä! Rakastan poikaani, mutta vihaan kun hän ei ymmärrä mitä äiti koittaa sanoa (hän ei itse puhu vielä kuin noin 10 sanaa) ja tunnen, vääristyneesti, ettei hän rakasta minua, vaikka olen rasittavuuteen asti hänelle tärkeä. Eli minusta on rasittavaa, kun äiti äiti äiti kuuluu koko ajan, kun haluaisin tehdä jotain omaa hommaa.