P
piankahdenäiti
Vieras
...meille tulee toinen tyttö! Muita lapsia ei siis ole. Olin jotenkin jo kovasti tahtomattani toivonut poikaa ja ihan pienen hetken ajan ultrassa tunsin harmitusta kun tyttöuutinen kuultiin. Olen siis nyt tietenkin äärettömän onnellinen ja kiitollinen tuosta pienestä tytöstä, joka tuolla mahassa kasvaa, en halua, että sitä kukaan epäilee. Ja tulen rakastamaan häntä aivan valtavasti kuten tuota esikoistakin. Mutta mieltäni vaivaa nyt se, että jätämmekö lapset tähän vai vieläkö sitten jossain vaiheessa yritämme kolmatta. Jos tämä toinen lapsi olisi ollut poika, niin luultavasti lapset olisivat olleet tässä. Kolme on ehdoton maksimi määrä meille. Mutta pelkään, että jos emme sitä kolmatta yritä niin, mietin koko loppu elämäni kahden tytön äitinä, että jospa se kolmas olisi sittenkin ollut se poika. Olen aina vain haaveillut, että minulta löytyy lapsista molempaa sukupuolta. Ja sekään ei maailmanloppu minulle olisi vaikka se kolmaskin olisi tyttö. Niin se olisi sitten tarkoitettu, mutta eipä ainakaan enää vaivaisi, että olisiko se ollut se poika.
Tiedän, että kukaan ei voi tämmöistä asiaa kenenkään puolesta päättää, mutta toivon, että jos jotain keskustelua saisin tästä aikaiseksi, mahdollisesti sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat joskus pohtineet jotain tälläistä.
Moni varmasti lukee ja käsittää tämän mun kirjoituksen aivan väärin ja tulee sanomaan, että ei minun pitäisi lapsia edes saadakkaan tai jotain muuta vastaavaa, mutta otan sen riskin...
Tiedän, että kukaan ei voi tämmöistä asiaa kenenkään puolesta päättää, mutta toivon, että jos jotain keskustelua saisin tästä aikaiseksi, mahdollisesti sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat joskus pohtineet jotain tälläistä.
Moni varmasti lukee ja käsittää tämän mun kirjoituksen aivan väärin ja tulee sanomaan, että ei minun pitäisi lapsia edes saadakkaan tai jotain muuta vastaavaa, mutta otan sen riskin...