Toggle sidebar

Saanko olla vähän katkera - meillä tuttavapiirin ainoa haastava vauva!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "sade"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

"sade"

Vieras
Älkää nyt ymmärtäkö väärin - rakastamme poikaamme yli kaiken, hän on ihanan persoonallinen ja temperamenttinen sekä erittäin vilkas, mutta vauvana hän oli vähintään haastava. Hän kärsi refluksitaudista, nukkui ja söi 15-30 minuutin sykleissä, ei nukkunut kuin vieressä... Minä olin aivan poikki. Lisäksi vauva sairasti erilaisia sairauksia 2kk putkeen (tuon refluksin lisäksi), nyt ne ovat onneksi jo mennyttä.

Nyt on sitten tuttavapiiriin syntynyt toinen toistaan rauhallisempia vauvoja, jotka nukkuvat 4 tuntia kerrallaan ja syövät pikaisesti käydäkseen takaisin nukkumaan. Ei tissimaratoneja illalla, ei yösyöttöjä tunnin välein, ei kiirettä kotitöiden teossa tai harmitusta siitä, ettei pääse ollenkaan suihkuun. Kukaan ei ymmärrä mua. Kaikki ovat vaan niin onnellisia, kun on helppo vauva. Ja mäkin olen toisten puolesta. Mutta vähän hiipi katkeruus mieleen ja koen siitä huonoa omaatuntoa.

Tosin mäkin olen onnistunut poikani kanssa. Pidin pääni lääkärissä, että huomasivat refluksin (mua ei alkuun uskottu). Olen onnistunut vähentämään yösyöttöjä niin, että syö enää vain "aamumaidot" klo.5-6 aikaan. Nykyään pojan yhdet päiväunet ovat jo yli tunnin, kahdet muut reilut 30min. Siis nykyään meilläkin on helpohkoa :) Mutta miksi sitten pieni katkeruus nostaa päätään? En pidä tästä.

Kiitos että sain avautua! :flower:
 
Ymmärrän kyllä harmituksesi. Yritä kääntää asia siten, että sä olet selvinnyt niin hyvin haastavan vauvan kanssa, joku toinen ei ehkä olisi :) Yritä olla noteeraamatta sellaisia juttuja, jotka selkeästi ärsyttävät, anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta samantien ulos.
 
Yritänkin olla noteeraamatta. Mutta inhottaa, kun tuttavat tietävät, millainen meidän vauvamme on ollut ja sitten kertovat, että kun "simo-petteri nukkuu aina 4 tuntia, en ymmärrä miten vähemmässä ajassa mitään saisi edes aikaiseksi". Sitten yritän sanoa, että meidän poika nukkui pienenä kerrallaan noin 20 minuuttia ja vielä ollaan hengissä...
 
Meillä vähän samaa oli esikoisen kanssa ( nyt 3 v) vauva-aikaan ilman noita terveysvaivoja, oli vaan vähän räväkämmällä temperamentilla varustettu poika. Mutta hei, vauvat kasvaa ja kehittyy. =) Nyt meillä on rajoja testaava uhmis, mutta siinä välillä vauva-ajoista selvittyä oli pitkään todella helppoa; väitän että osittain temperamentin takia poika oppi aikaisin kävelemään ja puhumaan koska HALUSI liikkua ja tulla ymmärretyksi niin kovasti. Silloin olikin todella aurinkoinen ja ihana poika pitkän aikaa, samalla kun ne kavereiden helpot vauvat kitisi ja vinkui. Pointti on siinä että eri lapsilla eri vaiheet voi olla haastavia, sulla on nyt vaikeeta ja kavereilla ehkä jossain toisessa vaiheessa. Tsemppiä! =)
 
Hymyilet vaan maireasti ja toteat, että niin, toiset sitä vaan tekee asioita tehokkaammin :) Älä jää kiinni siihen hankalaan vauva-aikaan vaan nauti nyt tästä ajasta, kun pääset jo vähän helpommalla, jaksamista edelleen sulle!
 
Meillä oli alussa samanlaista ja mä olin kateellinen ku kaverit lähti vauvojen kanssa kaupungille ja meidän vauva vaan huus ja oksenteli... Onneks ne ajat on ohi! Ymmärrän kyllä sun fiilikset!
 
Katkera ei ole nyt kyllä varmastikkaan ihan sitä mitä tarkoitat :) Meillä oli kans ihan saakelin hankalaa esikoisen kanssa, kaikki sanoi, että helpottaa 3kk iässä ja loppuu yöheräämiset yms. Mutta ei. Tyttö valvotti minua yös läpeensä vielä vähän enne kuin täytti 3!! Olin poikki ja kateellinen muiden helpommalle arjelle ja jouduin jäämään kahden kuukauden sairaslomalle väsymyksen takia heti, kun tyttö alkoi nukkumaan yönsä. Olin poikki, mutta mietin edelleen, miten tyttö jaksoi sitä valvomista ja itkemistä ja kipuilua korvien yms. kroonisten vaivojensa takia. Sinulla on oikeus olla väsynyt, älä kiellä sitä itseltäsi. Kukaan, jolla ei ole ollut vastaavaa, ei varmatikkaan sinua ymmärrä, yrittää kyllä voivat. Mutta tietenkin sitä aina vauvahuuruissa ollaan hieman itsekkäitä, eikä tulla ajatelleeksi muita välttämättä niin paljoa, kuin ennen lasta.
Me uskallettiin tehdä toinen rakasmuksu vuoden hyvien yöunien jälkeen ja tämä on ollut nyt sitä helppoa vauva-arkea, ihan päinvastaista!
Muista aina miettiä juuri noita omia onnistumisiasi. Sinä olet rakastanut ja hoitanut lastasi jatkuvasti, olet onnistunut miljoonassa asiassa. Teillä varmasti arki helpottuu koko ajan ja toivotaan, että sairastamiset on pian takana päin ja refluksitauti saataisiin pysymään kurissa.
Muista antaa aikaa itsellesi, jos lapsesi on kroonisesti kipeä, ei ole väärin laittaa häntä joskus hoitoon, jokainen meistä jaksaa olla parempi äiti, kun on saanut pienen hetken itselleen, käyt vaikka päiväseltään leffassa, jos mahdollista. Hoida itseäsi pienillä asioilla, kyllä se siitä pikkuhiljaa.
Voimia sinulle ja ihanaa alkavaa kesää :)
 
Tiedän tunteen... kaveri iloisesti puhelimessa papattaa miten kävi juuri vauvan kanssa hammaslääkärissä ja nukkui koko ajan, ja ettei ymmärrä mikä siinä vauvan kanssa liikkumisesta tekee niin vaikeaa - samalla kun mä yritän olla nukahtamatta puhelimeen parin tunnin yöunien jälkeen ja yritän päättää käyttäisinkö vauvan 10 min päikkärit vessassa käymiseen vai syömiseen.

Kärjistin joo :D mutta meidän vauva-aika oli tuota, koliikkilapsi oli kyseessä. En osaa lohduttaa muutoin kuin että jossain vaiheessa se helpottaa, eikä sen jälkeen uhmat yms tunnu olleenkaan niin pahalta kuin mitä näillä helpompien lasten äideillä. :D
 
Kiitos vastauksista! :) Kaikki luin, mutta en oikein nyt ehdi vastaamaan, kun näköjään täällä vaaditaan ruokaa huutamalla kurkku suorana. Huoh :) Kiitos tsempityksistä! Mäkin toivon teille kaikille hyvää jatkoa, onneksi huomasin taas ettemme olekaan tämä asian kanssa yksin :) Ja muuten, oon mä aika velho, kun miehelle on aina ruoka pöydässä valmiina kun tulee töistä ;)
 
Kai sitä saa olla, ainakin hetkellisesti, mutta ei siihen tunteeseen kannata jäädä makaamaan.
Nimenomaan ajattele et sä oot selvinny paljon raskaammasta vauva-ajasta kunnialla!=)
Mut tunnistan sen ajatuksen et surettaa kun vauva-aika ei menny helposti ja muilla menee, eikä kaikki tajua edes sitä arvostaa.
Meillä yksi lapsista oli siis yli vuoden aivan koko aikaista (osin koneellista) seurantaa vaativa vauva ja me ei tosiaan käyty edes kaupassa koko perheellä vuoteen, ei kylässä, ei mummolassa ei ulkona, ei missään. Vieraitakaan ei paljoa jaksanu ja muutkin lapset piti hoitaa. Kyllä silloin satunnaisesti meinas pälli levitä kun joku ystävä alkoi valittaa kuinka on raskasta kun ei pääse kun 2krt/vko yksinään salille ja vaan kerran kuussa mummolaan saa lapset hoitoon tms.

Mut en olis omaa sairasta lastani vaihtanu ystävän terveeseen, joten ajattelin et tää on meidän elämää, en vertaa vaan nautin niistä hyvistä asioista mitä meillä on. Ja meidän lapsi on nykyään terve, joten nuo vauva-ajan vaikeudet alkaa ihanasti unohtua ja tuntumaan aika vähäisiltä. Eli niitä hyviä muistoja vauva-ajasta alkaa muistaa ajan myötä eikä enää tuttavien helpot vauvat herätä edes pientä kateutta!
 
Meillä kanssa refluksivauva ja kateus on tuttu tunne... kun siskolla on samaan aikaan maailman helpoin vauva, syö ja nukkuu vaan. Meidän ei syö, ei nuku, ei kakkaa. Huutaa jaksaa ja oksentaa. Mekään ei käydä missään. Täytyy vaan ajatella, että tämä on nyt tää vaihe elämästä.
 
Mulla oli ihan samat fiilikset esikoisen kanssa. Toinen olikin paljon helpompi (ei kuitenkaan mikään unelmanukkuja), ja se helpotti katkeruutta. Esikoinen on muuten nyt 7v ja on edelleen haastava, koska vaatii todella paljon huomiota ja on vilkas.
 
Kiitos vielä vastauksista! Huomattavasti jo helpottaa! :) Niin tuttu tunne, että käyttääkö se "ylimääräinen" 10 minuuttia syömiseen vai vessassa käyntiin :D Unohdin yhden hyvän jutun kertoakin - minä kauhistelin tuota jokailtaista nukuttamisrallia niin kaveri tokaisi mulle: "Meillä ei nukuteta. Viedään vain sänkyyn ja sinne nukahtaa." Mietin mielessäni, että tervetuloa kuuntelemaan tätä huutoa. Ei nimittäin ole koskaan nukahtanut yksin. Koskaan. Nykyään tosin nukuttamiseen menee vain pari minuuttia (olemme miehen kanssa edistyneet!) mutta kuitenkin :)
 
Ymmärrän sua ap NIIN hyvin! Ihan kuin mun näppikseltä tuo aloituksesi. Meillä ei kärsitty koliikista, mutta esikoinen valvotti muusta syystä ihan jatkuvasti. Oli se kauheaa aikaa... siis lapsi oli ja on erittäin, erittäin rakas, mutta se väsymys oli aivan hirvittävää. Otti niin aivoon kun ystäväni valitti vauvastaan, että ei jaksa tehdä mitään kun vauva nukkuu vain kolme tuntia aina putkeen ja herää sitten syömään ja nukkuu sitten taas kolme tuntia. Voi hirveetä, meillä nukuttiin ensimmäinen kolmen tunnin pätkä lähempänä yhtä vuotta...

Mutta saatiin mekin sitten se helppo vauva; kuopus nukkui kuin pieni porsas :D Ja osasin kyllä olla kiitollinen siitä!
 
[QUOTE="sade";26217520]Olen vaan niin väsynyt välillä. Onko kellään muulla mitään vastaavaa?[/QUOTE]

Juu on. Se alati parkuva,oksentava, huonosti nukkuva jne käärö on jo 4v ja tuntu kyllä siltä että kaikilla muilla on kiltti ja 3-4h nukkuva vauva joka syö välillä ja nukkuu taas. nukahtaa itse jne...Kovin kommentoija on saanut nyt itse todella haastavan vauvan reflukseineen jne ja joutunu toteamaan että vauvat eivät toimi kirjan mukaan eikä vanhemmista riipu kaikki mitä vauva tekee tai ei tee. Kuten nukahda kiltisti itse jne...Kyl mie rehellisesti sanoen oon ollu kateellinenkin ja eka vuos on ihan mustaa muistoa. Sitä vaan jotenkin rämpi eteenpäin.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa