Saanko mä olla pahoillani?

[Liian lapsellinen - 85]

Kun mies on ihan intona veljensä tyttöystävään.
Mä olen oikeasti kateellinen ja hermostunut, jopa kieltänyt miestä käymästä siellä veljensä luona ilman mua. Se miehen veljen tyttöystävä on ollut kiinnostunut mun miehestä, ja aina lirkuttelee ja "lässyttää", mikä harmittaa myös.

yrittävät lasta, ja mikä jumalatar tuosta naisesta sitten varmasti miehen silmissä tulisikaan, kun ois raskaana :ashamed:

Asiasta on puhuttu miehen kanssa usein, mutta näen että nainen kiinnostaa yhä ja aina, on aivan innostunut (koittaa peitellä innostustaan jos mä olen seurassa myös) jos tulee puhe tuosta naisesta tai jos hän on jossain yhtä aikaa.
Miehen perhe samalla linjalla.

Tunnen oloni mitättömäksi.

 

[nibbler]

:hug:

 

[ruska]

Voi sinua. Mä ymmärrän sua. *halaa*
Mutta sä voit lohduttautua sillä, että jos se sun miehen veljen tyttöystävä on ollut kiinnostunut sun miehestä niin se on kuitenkin sun mies! ja vain sun!

 

[Hupu]

:O

Teilläpä on tosi vankalla pohjalla oleva suhde. Eipä taida olla tulevaisuutta...

 

[tp]

:O

Teilläpä on tosi vankalla pohjalla oleva suhde. Eipä taida olla tulevaisuutta...

Tietenkin tänne piti tämmönenkin kommentti tulla. Joskus sitä voi tuntea itsensä huonommaksi... tai niinkun ap: mitättömäksi. Kyse on luultavasti heikosta itsetunnosta tms. Ei se vielä suhdetta kaada. Täältä voi hakea tukea ja piristystä, mutta sinä päätit tehdä sitten päinvastoin, Mitä se kertoo sinusta?

 

[Mrs Shillelagh]

Mä en kyllä alkaisi kieltämään toista käymästä missään. Saa tehdä mitä vaan mieli tekee, ja kärsii itse seuraukset. Niin yksinkertaista voi vain onni olla... Ei sellainen ole terve parisuhde jossa toinen määräilee toisen tekemisiä ja menemisiä. Hyvässä suhteessa siihen ei olekaan tarvetta.

 

[ap]

Kiitos lohdullisista sanoistanne, mulla tuli itku.
Nimittäin paljon vaikeuksia mahtuu tähän mun ja miehen suhteeseen, ja tuo nainen on aiheuttanut yhden suuren kriisin "ahdistelullaan", aikoinaan. En ole vieläkään näköjään päässyt asian yli, vaikka olen yrittänyt kyllä muuttaa käsityksiäni, olla tekemisissä tuon naisen kanssa positiivisessa hengessä ym.
Jotenkin mä näen hänet vain teeskentelijänä.

Riittämätön olo, vaikka tiedän olevani itsekin hyvä tyyppi! Jäänyt vain niin paha maku suuhun menneistä, etten voi näköjään vieläkään hyväksyä tuota naista, ja varsinkaan sitä, että mies "salaa" on innoissaan hänestä. Sanoisi sitten edes suoraan, että kyllähän se on mukava tyyppi, mutta mulle ei varmaankaan uskalla kertoa mitä oikeasti ajattelee. Vaikka olen kyllä sanonut, että odotan mieheltä ennen kaikkea rehellisyyttä, mitä ihmisessä arvostan muutenkin.