Saako lihomisesta puhua ja miten?

Voiko puolisolle sanoa että ei pidä siitä kun hän on lihonut vai onko se vain sellainen asia jonka kanssa pitää yrittää elää ja toivoa parasta? Miten sen ylipäänsä pystyisi sanomaan loukkaamatta toista?

 

Mitäpäs jos sanomisen sijaan ryhtyisit tekoihin, jotka auttavat puolisoasi. Lähdetään yhdessä lenkille, mitäs jos pidettäisiin nenänvalkaisuviikot (ei alkoholia viikkoon kuukauteen vuoteen), tarkistus jääkaapin sisältöön kuten muuhunkin suuhunpantavaan, jätetään kauppaan sipsit, limsat, karkit, pullat jne. Jos napostellaan illalla jotain niin hedelmiä, marjoja, kasviksia dippiin, tomaatteja, kurkkua, paprikaa....... Ei mättöruokaa. Kävellään portaat, autonkäyttö minimiin ja parkkiin niin kauas että kävellään, kuntosalille tai kotona hikitanssit, siivousta.
Juodaan vettä, vettä ja vettä. Harrastetaan riittävästi ja pitkään seksiä. Tässä muutamia juttuja joilla kurvit saadaan kuntoon.

 

Voiko puolisolle sanoa että ei pidä siitä kun hän on lihonut vai onko se vain sellainen asia jonka kanssa pitää yrittää elää ja toivoa parasta? Miten sen ylipäänsä pystyisi sanomaan loukkaamatta toista?

Voisiko puolisosi sanoa sinulle vaikkapa ettei pidä kasvoillesi tulleista rypyistä tai tukkaasi tulleista muutoksista, tai vaikka muusta ruumillisesta muutoskesta?

Kun kerrot itsellesi vastauksen rehellisesti, tiedät voiko puolisollesi sanoa ettei pidä siitä, että hän on lihonut.

 

Voisiko puolisosi sanoa sinulle vaikkapa ettei pidä kasvoillesi tulleista rypyistä tai tukkaasi tulleista muutoksista, tai vaikka muusta ruumillisesta muutoskesta?

Kun kerrot itsellesi vastauksen rehellisesti, tiedät voiko puolisollesi sanoa ettei pidä siitä, että hän on lihonut.

Hieman väärä analogia tuossa, koska rypyille yms ei mahda mitään, mutta lihominen on pitkälti oma valinta. Jos vertaa ryppyjä ja lihomista toisiinsa, niin sitten myös housuun paskantaminen ja se, että lintu paskantaa housuillesi ovat verrannollisia tapahtumia.

Minun mielestäni parisuhteessa pitää pystyä puhumaan kaikesta, mutta hienovaraisesti tietenkin. Ainakin itse toivoisin, että minulle sanottaisiin, jos minussa on joitakin ärsyttäviä piirteitä, joita en itse huomaa.

 

Hieman väärä analogia tuossa, koska rypyille yms ei mahda mitään, mutta lihominen on pitkälti oma valinta.

Ei pidä paikkaansa. Lihominen voi olla myös tulosta sairaudesta. Rypyillekin mahtaa jotain, tukallekin mahtaa jotain - niiden tuloa voi myös estää tai poistaa.

 

Kenelle sitten puhuisit, jos et puolisollesi?? Tottakai saat puhua ihan mistä huvittaa kotonasi. Taidat olla väärän tyypin kans yhdessä. Miksi luulet, että tarvitset kenenkään lupaa omille mielipiteillesi? Outoa on, jos pelkäät kumppaniasi...

 

no voi sitä hieman olla hienotunteinen. olen seurustellut ärsyttävän miehen kanssa 6 kk. hän katsoo televisiosta kaikkea ja kommentoi hyvännäkösiä kroppia ja perseitä. ja mulle tuumaa että sulla on ylimäärästä vatsan kohalla niinku mullakin. ja ite oon niin tyytyväinen kun olin saanut laihutettua 8 kiloa ennen tän tyypin tapaamista. itsetunto konentunut hirveesti. no tää tyyppi se sit laukas taas itsetunnon nolliin. vaikka oon yrittäny sanoa millanen olin ennen häneen tutustumista. hän on niin raivostuttava puheissaan, no ymmärtää kuitenkin joskus sanoa et elä välitä näistä mun puheista. vaik on veemäinen niin on hän myös kilttikin. vielä jaksaa vähän aikaa koahtoo mitähän tästäkin tulee