"Saako" lapseton sanoa ehdotuksia ongelmiin ?

Eli pienoisena "ongelmanani" on se, että pari viime vuosina lapsen saanutta ystävääni usein uskoutuvat ja kertovat minulle kaikenlaisista pienistä ja isommistakin mietittävistä asioista, mitä lasten kanssa on ollut.

En oikein tiedä, että mitä minulta odotetaan. Siis riittääkö se vain että kuuntelee, ja sanoo jotain myötäelävää kommenttia, joka ei kuitenkaan oikeasti auta millään tavalla.

Itse en luonnollisestikaan voi kertoa mitään omakohtaisia juttuja, mutta jos olen voinut, niin aika usein olen kertonut, mitä tiedän esimerkiksi vanhempieni tai perheellisten sisarusteni tai ystävieni tehneen vastaavissa tilanteissa

 

Riippuu tilanteesta ja kokemuksesta, mutta kaikkitietavia neuvoja on paras valttaa. Jos olette hyvia ystavia niin varmaan kestaa neuvotkin mutta jos esim kaverisi sanoo etta 'en tieda mita tehda tuon esikoisen kanssa kun se lyo ja huutaa' niin paras neuvo ei ole etta 'jos mulla olis lapsia niin he ei kylla koskaan paasis tuohon pisteeseen vaan laittaisin pelin heti poikki heti alkuunsa...' Eli jos osaat empaattisesti neuvoa koska muutoin voit saada aidin puolustus kannalle. Mulla ainakin nousee villat pystyyn jos joku tulee neuvomaan kella ei ole kokemusta haastavasta lapsesta. Tietty itsekin olen joskus voinut sortua hieman musta-valkoiseen kuvaan kasvatuksesta ja sen vaikutuksesta lapsen kehitykseen mutta lasten (3) myota harmaan savyja on tullut hurjasti lisaa.

 

Ihan omakohtaisen kokemukseni mukaan äitinä, annan vinkin: "älä vaan neuvo "lapsellista", koska sanot sä mitä tahansa, niin loppujen lopuksi me äidin väännetään se niin, että "hyvähän se on sanoa, kun ei ole paskan haileen kokemusta asioista". Näin se vaan menee.
Kannattaa ainakin muotoilla ne neuvot, jos niitä nyt haluaa ylipäätään antaa, sellaisiksi että muistaa kehua joka lauseen alussa äitiyden mukana tuomaa kokemusta ym ym..

 

No joo ja ei kunhan ei puhu kokemuksen syvällä rintaäänellä ja onhan se niinkin että lapset ovat erilaisia eli jos joku neuvoo oman lapsensa kokemuksella niin eihän se muihin muksuihin välttämättä päde ... ne kun tuppaavat olemaan jokainen oma persoonansa ja omaavat erilaisen tempperamentin ;D

 

Kyllä saa. Olen lapsettomien ystävien mielipiteitä usein kysynytkin. Toki myös lapsellisten.

 

No itse en pahastuisi, jos joku kertoisi vaikkapa miten siskontyttö saatiin nukkumaan kiltisti tmv. Tai kyseltäisiin kiinostuneena, mitä olen jo kokeillut, ja sitten kenties ehdotettaisiin jotakin mikä minulle ei ole tullut mieleen. En kuvittele keksineeni kaikkia maailman konsteja, ja ihan hyvin lapsetonkin on voinut lukea kaksplussalta tai kuulla jostain jotain hyödyllistä
Se esitystapa siinä varmaan eniten merkitsee, ettet itse ota sellaista saarnaavaa tai kaikkitietävää asennetta.

 

Saa sanoa, mutta kieli keskellä suuta kannattaa kommentoida.

 

Kyllä mä mielelläni kuuntelisin tarinoita siitä, miten joku muu ongelmat hoitaa tai miten jossain lehdessä on neuvottu tekemään. Ihan sama, vaikka asian kertoja olisi lapseton. Kääntäen, en jaksaisi kuunnella suurperheen äidiltäkään mestaroivia "teet näin ja sitten noin" -tyylisiä neuvoja, eli sanavalinnat ja kertojan asenne ratkaisevat.

Mä en näin lapsellisena neuvo edes äitikavereitani turhan kärkkäästi. Jos joku tekee jotain mielestäni täysin hoopoa tai ajattelematonta, niin naamioin huoleni "ootko kuullut mitä jotkut ajattelee tuosta asiasta, en kyllä varmaksi sano että meneekö se niin". Ainakaan vielä en ole tietääkseni ketään suututtanut

 

No joo ja ei kunhan ei puhu kokemuksen syvällä rintaäänellä ja onhan se niinkin että lapset ovat erilaisia eli jos joku neuvoo oman lapsensa kokemuksella niin eihän se muihin muksuihin välttämättä päde ... ne kun tuppaavat olemaan jokainen oma persoonansa ja omaavat erilaisen tempperamentin ;D

Jaa... Minä olen lapseton, mutta minulla on varsin runsaasti kokemusta lastenhoidosta kun sukulaislapsia on kuitenkin aika paljon, ja minä innokas lastenhoitaja. Minä kyllä saatan kertoa omista kokemuksistani - ja nimenomaan kokemuksen syvällä rintaäänellä. Äitiys ei nimittäin ole ainoa tapa saada kokemusta lastenhoidosta, jos joku ei sattunut sitä tietämään.

 

[QUOTE="vieras";25752553]Jaa... Minä olen lapseton, mutta minulla on varsin runsaasti kokemusta lastenhoidosta kun sukulaislapsia on kuitenkin aika paljon, ja minä innokas lastenhoitaja. Minä kyllä saatan kertoa omista kokemuksistani - ja nimenomaan kokemuksen syvällä rintaäänellä. Äitiys ei nimittäin ole ainoa tapa saada kokemusta lastenhoidosta, jos joku ei sattunut sitä tietämään.[/QUOTE]

Auts auts Just, ei näin.

 

[QUOTE="vieras";25752571]Auts auts Just, ei näin.[/QUOTE]

Tekeekö synnyttäminen naisesta lapsenhoidon ylijumalan?

 

Saa sanoa mielipiteitä ja antaa ehdotuksia, tottakai.

 

[QUOTE="vieras";25752553]Jaa... Minä olen lapseton, mutta minulla on varsin runsaasti kokemusta lastenhoidosta kun sukulaislapsia on kuitenkin aika paljon, ja minä innokas lastenhoitaja. Minä kyllä saatan kertoa omista kokemuksistani - ja nimenomaan kokemuksen syvällä rintaäänellä. Äitiys ei nimittäin ole ainoa tapa saada kokemusta lastenhoidosta, jos joku ei sattunut sitä tietämään.[/QUOTE]

Näin. Itselläni on lapsi, mutta otan mielelläni neuvoja vastaan ja kysynkin itse kaltaisiltasi lapsettomilta mutta kokemusta omaavilta, koska he katsovat asioita sopivasti ulkopuolelta eivätkä ala turhaan tunteilemaan niin kuin sellainen ihminen jolla on omaa jälkikasvua, saattaa tehdä.

 

Kyllähän sä saat, mutta kannattaako sun, se taas on ihan eri juttu...

 

Olis aika paha, jollei esim. lapseton siskoni voisi neuvoa lapsenkasvatuksessa. On kuitenkin ammattilaiskasvattaja ja alalta 15v kokemus.

 

[QUOTE="vieras";25752579]Tekeekö synnyttäminen naisesta lapsenhoidon ylijumalan?[/QUOTE]

Ei tee,mutta sellainen jolla ei ole omia lapsia,ei voi mitenkään kuvitella mitä se elämä on äitinä ja vastuullisena 24/7. Mulla on lapseton täti,joka hoitaa mielellään muiden lapsia ja on sanonutkin että voi kuunnella koliikkilapsen itkua vaikka viikon,kun siinä on se ero että ei ole oma. Vieraiden lasten kanssa siinä asiassa ei ole niin sydänverellään mukana,tilannetta tarkastelee objektiivisesti eikä sitä kykene hahmottamaan miltä ihan oikeasti tuntuu elää jonkun asian kanssa jokapäiväistä elämää,kun itse pääsee siitä kuitenkin irtautumaan halutessaan.

En mä ole mikään sanomaan yhtään mitään vaikka sairaalle ihmiselle joka kärsii jatkuvista kivuista,kun en koskaan itse ole sitä elänyt.

Empaattinen voi olla ja voi yhdessä sen lasten vanhemman kanssa pohtia erilaisia juttuja,mutta tosiaan tuo "kyllä mää tierän ku olen serkun mukuloita hoitanu" on ihan perseestä.

 

Voi antaa ehdotuksia ja neuvoja, mutta oli lapseton tai ei niin ne ehdotukset pitäisi tulla sillä tavalla positiivisesti, ei ehdottomina käskyinä että näin kun teet niin ei ole mitään ongelmaa.

Vaikka lapsettomalla olisikin useiden vuosien kokemus lapsista, esim. päiväkodissa niin kuitenkin se on eri juttu kun on kyse omista lapsista. Esim. kaverini antaa kasvatusvinkkejä, jotka varmasti toimii siellä päiväkodissa joihinkin lapsiin, mutta hoitaja ja oma vanhempi on kuitenkin lapselle kaksi eri asiaa. Omia vanhempia kuuluukin uhmata, kotona on kuitenkin erilaista kuin siellä hoidossa, joten ei ne kaikki vinkit toimi.

Mutta tosiaan saa niitä vinkkejä antaa. Esim. kertoa omista kokemuksistaan, että hoitolapsen kanssa tehtiin näin ja näin ja se auttoi. Mikään ei tietenkään ei takaa, että juuri se neuvo auttaisi ystävää sen oman lapsensa kanssa, mutta ainahan sitä voi kokeilla!

 

Mä en edes suostu keskustelemaan lapsellisten ystävien kanssa kuin rajatuista aiheista nykyään. Heillä kun on ilmeisesti universumin kaikki tieto hallussaan ja kenenkään lapsettoman ei kannata sanoa mistään mitään, edes omasta elämästään.

 

[QUOTE="vieras";25752579]Tekeekö synnyttäminen naisesta lapsenhoidon ylijumalan?[/QUOTE]

Ei mutta lapset käyttäytyvät yleensä vieraan hoitajan seurassa eri tavalla kuin äidin. Koti on se paikka ja äiti/isä se henkilö jolle voi kaiken purkaa ja jonka seurassa lapset uskaltavat käyttäytyä vähän vähemmän kiltistikin. Useimmiten joku lastenhoitaja joka vierailee vain kodissa näkee ihan erilaisen todellisuuden kuin se joka lasten kanssa asuu.

Eli et sä kyllä satunnaisilla lastenhoitokeikoilla vielä kovin syvää ymmärrystä lastenkasvatuksesta saa.

Eri juttu jos olisit esim lastenhoitaja päiväkodissa, pph tai lastentarhanope, jolla on työkokemusta reilusti.

Itsekin olen ollut päiväkodissa töissä, ja se ei vielä opettanut juuri mitään siitä miten oman lapsen kanssa toimitaan.

 

ihan hyvin lapsetonkin on voinut lukea kaksplussalta .

Kaksplussa pelastaa aina

 

Mä en edes suostu keskustelemaan lapsellisten ystävien kanssa kuin rajatuista aiheista nykyään. Heillä kun on ilmeisesti universumin kaikki tieto hallussaan ja kenenkään lapsettoman ei kannata sanoa mistään mitään, edes omasta elämästään.

 

Saa toki. Mutta joskus ne ehdotukset on vaan vähän typeriä...tyyliin "sun pitäis hei nukkua ainakin 7 h keskeytymättömät yöunet niin ehkä sun väsymys ja päänsärytkin vähenisi". Kiva kun kerroit. Mutta kerro se tuolle pikkuvauvalle. Tällaisia neuvoja ei ehkä kannata jaella

Joiltain lapsettomilta saa tosi hyviä ehdotuksia. Onhan monella kuitenkin kokemusta esim. sisarustensa lasten tai kummilastensa kautta

 

Minä taas ennemmin pähkäilen noita asioita juuri lapsettomien ystävieni kanssa, heiltä tulee paljon paremmat kommentit kuin muilta äideltä. Niin monella äidillä kun tuntuu olevan se takuuvarma tieto miten kaikki asiat ratkeaa, kosika on oma kokemus asiasta. Ja samaan ongelmaan on AINA sama ratkaisu, kyllä minä tiedän... Just joo.

 

Totta kai saa sanoa, saa neuvoakin. Oli se sitten lapseton tai äiti joka neuvoo, pointti ei olekaan se "status" vaan se, miten neuvoo. Ystävällinen, vähän sivusta heitetty ehdotus on paljon kivempi ottaa vastaan kuin "minulla on kokemusta, kyllä MINÄ TIEDÄN" - jutut.

Minä olen saanut hyviä ja huonoja ehdotuksia äideiltä ja lapsettomilta. Mutta se ärsyttää, jos joku sanoo tietävänsä mistä puhuu, vaikka ei tiedäkään.

 

Mä en ainakaan aktiivisesti valita sellaisille, joiden vinkkejä en halua kuulla. Sellaisesta tyylistä en vauvan äitinä tykkää keneltäkään, että oletetaan etten minä tiedä mitään. Eli kannattaa olla hiukan varovainen, ei koskaan tiedä jos kaverisi on kuten minä