Saako isovanhemmat arvostella teidän perhettänne?

Tapaanne kommunikoida puolisonne kanssa, arvuutella oletteko onnellisia, tajuatteko panostaa yhteiseen aikaan, tivata miten kotityöt on jaettu.

Arvostella kuinka pidätte kuria lapsillenne ja luennoida omista ajoistaan 30v. takaperin täysin erilaisten lasten, elämäntilanteiden kanssa kun niiden niksien pitäisi tälläkin hetkellä toimia uuteen sukupolveen.

Tuli nimittäin aika paksua tekstiä omilta vanhemmilta kun emme toimi kuten he joten viisas johtopäätös on että meissä on jotain vikaa :headwall:
Kiivas keskustelu taisi jäädä kesken sillä tämä asia vaivaa mieltäni vieläkin, on niin loukattu olo ettei tosikaan.

Ymmärtäisin jos aiheesta tulisi palautetta, vaikka ettei lapsia hoideta tai jos mies olisi juopporetku joka makaa saunannurkalla iltaisin, mutta kun sitä arvostelua pitää repiä ihan ihme asioista. Joskus pitäisi osata pitää suunsa kii ja ajatukset ominaan

 

En tykkäis hyvää moisesta. Jokainen eläköön niinkun haluaa. Muut/ isovanhemmat saa ihan omissa oloissaan arvostella mitä ja ketä tahansa, mutta ääneen niitä ei kyllä kannattas sanoa asianomasille. Varsinkaan jos ei arvosteluun ole aihetta.

 

Juu, eivät saa arvostella. Mä olen tässä suhteessa aika tiukkapipo, ja onneksi ovat tajunneet olla hiljaa. Mun pointtini tosin on muun muassa se, että mua ja miestäkin on hoidatettu surutta isovanhemmilla, mutta noilla ei tunnu juurikaan olevan aikaa hoitaa omia lapsenlapsiaan. Meillä kävi jopa mun äidinäiti siivoomassa, niin että kai ne nurkat pysyivätkin siisteinä....

 

arvostelee useinkin tapaamme kasvattaa lasta. Hänen mielestään emme ajattele asioita lapsen näkökulmasta ja olemme liian tiukkoja, kun emme anna 3-vuotiaan päättää kaikesta! Annan nykyään mennä asiat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun en halua katkaista välejämme lapsen vuoksi, joka mummustaan kovasti tykkää. Joskus kun syytti, että pakotamme lasta esim. päiväunille, mieheni ärähti ja emme olleet hetkeen tekemisissä. Mun mielestä isovanhemmilla ei ole oikeutta avrostella, ja jos olisivat fiksuja niin tukisivat vanhempia vaikeassa kasvatustehtävässä arvostelun sijaan!!! Mutta kun sukulaisiaan ei voi valita ja lapselle isovanhemmat ovat tärkeitä...

 

miehen vanhemmat! huh kiitän päivää joilloin katkastiin välit niihin ja siitä tulle 14 pvä tasan 7v!!!!!!!!!! jee olo on helpompaa huomattavasti. muutoksen huomaa miehessä varsinki kuinka paljon rennompi se on. välit meni esikoisen ootusaikana, näin ollen lapset ei ees tunne niitä, eikä ne lapsia.

 

Meillä ei isovanhemmat juurikaan kommentoi mutta oma mies sanoi kerran että "ei mullekkaan lapsena...".
Minä rääkäsin siihen salamana että siitä on melkein 50 vuotta kun sinä oli tämän ikäinen eikä tietokonetta oltu sillon edes keksitty saatikka kännykkää tai gps:ää (on itse it-alalla) joten jos me ei nyt YHTÄÄN verrattais omaan lapsuuteen tätä meidän piltin kasvatusta!!
Sen jälkeen ei oo noita kommenttaja enää tullu

 

kysäseppä seuraavan kerran et kuinka tyytyväisiä nyt sitten olette kasvatuksenne toimimiseen jos kerran ei olla tyytyväisiä siihen minkälaisen lapsen ovat kasvattaneet :xmas:

 

Kyllä isovanhemmat saavat antaa palautetta ja voin heidän kanssaan keskustella niin parisuhteesta, lastenhoidosta, kodinhoidosta jne. Se on toinen asia miten palautteeseen suhtaudun otanko opikseni vai "unohdanko" arvostelun samantien.

 

Juu, eivät saa arvostella. Mä olen tässä suhteessa aika tiukkapipo, ja onneksi ovat tajunneet olla hiljaa. Mun pointtini tosin on muun muassa se, että mua ja miestäkin on hoidatettu surutta isovanhemmilla, mutta noilla ei tunnu juurikaan olevan aikaa hoitaa omia lapsenlapsiaan. Meillä kävi jopa mun äidinäiti siivoomassa, niin että kai ne nurkat pysyivätkin siisteinä....

Itseni ikäisiä mummoja on, ja voin sanoa että ei minulla olisi aikaa lapsenlapsia hyysätä. Meidän lapsen mummo taasen on jo yli 70 joten mielellään olisi auttamassa vaikka kokoajan, kokee sen jopa velvollisuudekseen positiivisessa mielessä. Nämä vähän vanhemmat mummot on ihan eri sukupolvea ja saaneet mallin sieltä viime vuosisadan keskiväliltä. Minun ikäiset mummot arvostaa sitä omaa aikaa paljon enemmän.

 

Omat vanhempani arvostelevat ajoittain hyvinkin kovalla kädellä minulle miestäni. Olen valinnut itselleni erilaisen miehen kuin he olisivat toivoneet ja tästä minua rankaistaan tasaisin väliajoin.

En jaksa enää olla asiasta pahoillani, sillä oma elämäni on onnellista, intohimoista ja tasapainoista. En anna vanhempieni omituisen katkeruuden pilata ainutkertaista elämääni.

 

[QUOTE="mamma";26874833]

Itseni ikäisiä mummoja on, ja voin sanoa että ei minulla olisi aikaa lapsenlapsia hyysätä. Meidän lapsen mummo taasen on jo yli 70 joten mielellään olisi auttamassa vaikka kokoajan, kokee sen jopa velvollisuudekseen positiivisessa mielessä. Nämä vähän vanhemmat mummot on ihan eri sukupolvea ja saaneet mallin sieltä viime vuosisadan keskiväliltä. Minun ikäiset mummot arvostaa sitä omaa aikaa paljon enemmän.[/QUOTE]

Isovanhempien syntymävuodet ovat -43, -48 ja -53. Itse asiassa esikoiselle löytyi vielä vauvaiässä hyvin isovanhempia hoitamaan ja hyysäämään, mutta kymmenessä vuodessa on kuviot muuttuneet.

 

Eivät saa ainakaan meidän kuullen. Eivätkä kyllä yritäkään..

 

Omat vanhempani kritisoivat minulle veljeni perhettä eli voi olla että puhuvat veljellenikin meistä. Päin naamaa eivät ole arvostelleet. Heillä ei kuitenkaan ole mitään oikeutta arvostella, olivat aika kaukana täydellisistä vanhemmista lapsuudessamme. Mutta kai se sitten vaan on niin helppoa nähdä itsensä jotenkin siinä asemassa että voi arvostella, parempana vanhempana kuin on ollutkaan.

 

Isovanhempien syntymävuodet ovat -43, -48 ja -53. Itse asiassa esikoiselle löytyi vielä vauvaiässä hyvin isovanhempia hoitamaan ja hyysäämään, mutta kymmenessä vuodessa on kuviot muuttuneet.

Okkei!
Ovat sitten "kiireisiä" eläkeläisiä.
Mut joo, musta tuntuu että kaikki halusisi vauvan hoitoon ja taaperonkin mutta sitten kun alkaa olemaan liikaa vauhtia eikä ymmärrystä ole vielä niin hankalammaksi käy.
Ja voihan se olla niinkin että lastenhoito alkaa kyllästyttämään jossakin vaiheessa?

 

Meillä miehen äiti vaivihkaa kyllä arvostelee. Tekee semmosta, että tulee meille ja ekana alkaa vähän kommentoimaan, että ollaankos me millon viimeksi imuroitu ja että hän vois vaikka pestä meidän saunan kun sekin pitää joskus pestä yms. Mä en voi sietää sitä, mutta annan olla. Tosin pari kertaa olen ärähtänyt aika pahasti sille asiasta.. Mietin, että seuraavalla kerralla kun mennään niillä käymään niin mä vien mukanani siivousvälineitä ja ekana kaivan imurin niiden kaapista ja käyn siivoomaan enkä unohda mainita, että niillä haisee joku..

Suoraan se nainen ei kehtaa mun kuullen mitään sanoa, mutta joka visiitin jälkeen soittelee mun miehelle ja antaa palautetta asioista. Onneks mies ei mulle niistä mainitse, mutta pari kertaa olen ollu vieressä kun soittaa ja voi luoja miten vetää punaselle pääkopassa ne jutut!

 

Meillä miehen äiti vaivihkaa kyllä arvostelee. Tekee semmosta, että tulee meille ja ekana alkaa vähän kommentoimaan, että ollaankos me millon viimeksi imuroitu ja että hän vois vaikka pestä meidän saunan kun sekin pitää joskus pestä yms. Mä en voi sietää sitä, mutta annan olla. Tosin pari kertaa olen ärähtänyt aika pahasti sille asiasta.. Mietin, että seuraavalla kerralla kun mennään niillä käymään niin mä vien mukanani siivousvälineitä ja ekana kaivan imurin niiden kaapista ja käyn siivoomaan enkä unohda mainita, että niillä haisee joku..

Suoraan se nainen ei kehtaa mun kuullen mitään sanoa, mutta joka visiitin jälkeen soittelee mun miehelle ja antaa palautetta asioista. Onneks mies ei mulle niistä mainitse, mutta pari kertaa olen ollu vieressä kun soittaa ja voi luoja miten vetää punaselle pääkopassa ne jutut!

tykkäisin jos joku tarjoutuis siivoamaan ja pesemään mun saunan. eikä vaan katsois silmiä pyöritellen tai avautuisi että miniän pitää siivota enemmän. ja arvostelisi lapsia ja kaikkea, hassuinta on että anopilla ja apella ei ole mitään sosiaalista elämää, omat lapset eivät viihdy heidän kanssaan, ei muutkaan, silti pauhaavat että he ovat tärkeämpiä meidän lapsille kuin me vanhemmat.

 

Kun kyse olisikin siitä, että tarvittais sitä siivousapua.. Mä pesen saunan kyllä tarpeeks usein eikä siitä ole vaivaa ollenkaan. Mä tykkään siivoamisesta! Ja se, että kun tuo ei tarjoa apuaan vaan tulee vaan ja ilmoittaa nyt siivoavansa. Ihan kuin me täällä ihan peen keskellä elettäis. Sitä paitsi me imuroidaan päivittäin kun koirasta lähtee sen verta karvaa.

Ja se mitä se miehelle vierailujensa jälkeen motkottaa on just jotain, että lapsilla ei ole tarpeeksi vaatetta päällä ulkona ja vauvan vaippa pitäis vaihtaa useammin ja vauvan kynnet pitää muistaa leikata eikä koiraa saa päästää vauvan lähelle.

 

Ja se mitä se miehelle vierailujensa jälkeen motkottaa on just jotain, että lapsilla ei ole tarpeeksi vaatetta päällä ulkona ja vauvan vaippa pitäis vaihtaa useammin ja vauvan kynnet pitää muistaa leikata eikä koiraa saa päästää vauvan lähelle.

Helpottaako tuskaa yhtään, jos mä kerron, että mun anoppi on ihan samanlainen, ja se asuu samassa talossa? Eli tuota lätinää saa kuunnella joka helvetin päivä Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, on mun neuvo. Kyllä se joskus kuolee pois ja saatte olla rauhassa.

Ja teidän ei tarvitse antaa kenenkään siivota teidän kotona, eikä teidän ole pakko päästää ketään kutsumatta sisään. Mekin pidetään ovea lukossa ihan vaan siksi, ettei appivanhemmat ramppaisi kahtakymmentä kertaa päivässä meidän puolella.

 

Eivät saa. Ja sanotaanko näin, että kenelläkään heistä ei ole varaa arvostella toisten vanhemmuutta... Eivät kyllä ole ainakaan suoraan mitään kommentoineet, ehkä joskus appiukko yrittänyt jotain kierrellen kaarrellen lässyttää, mutta olen sanonut suoraan, että meillä toimitaan näin ja näin, muut saavat asiat hoitaa omalla tavallaan. Anoppi on myös ahkera ihmettelemään toisten tapaa elää, joten en ihmettele vaikka muille meitä arvostelisi. Omat vanhempani ovat pitäneet suunsa supussa. Ehkä joskus kun olenn lapsiani tiukkaan sävyyn kometanut, niin muummo on sanonut "noh, älä nyt viitsi alkaa lasten kanssa riitelemään", mutta eipä juuri muuta ole sieltä suunnalta kritisoitu.

 

Eivät ole puuttuneet eivätkä tarttuneet..Kerran isi ojensi tota kakspunttista siitä,että jos on vapaapäivä tai useampi perätysten,voisi mies ottaa sen imurin ja liikutella sitä nurkasta toiseen...Kakspunttisen mielestä minä nipotan joka asiassa-ja jos meillä ei ole imuroitu,minä teen sen työpäivän jälkeen..samalla sitten pyyhkäsen tasot,lattiat kosteella ja pesasen vessan..joka päivä!Ja tää ei mene kakspunttisen "jakeluun"..Mutta minä tykkään että on siistiä,tykkäänkin jopa siivouksesta..*oudoksi haukuttu*

 

Ei meidän kummankaan vanhemmat kritisoi mitään eikä kommentoi juuri mihinkään. Mutta on yks lause, mitä olen usein saanut kuulla omilta vanhemmiltani: "ihan niin kuin säkin tuossa iässä". Niin totta, mutta niin ärsyttävää :stick:.

 

Me ollaan kai kummankin perheen jotain mustia lampaita. Isovanhemmat ottavat yhteyttä kun tarvitsevat apua raskaammissa hommissa, mutta kummankin sisaruksia höösätään ihan eri tasolla.
Välillä tulee niin surullinen olo kun kuulee mitä muut lapsenlapset on saaneet. Mun ekan avioliiton lapsista mun vanhemmat kyllä huolehtivat ja antavat myös heille, mutta tämä pieni yhteinen iltatähti jää niin vaille huomiota!
Apu kelpaa ja marinaa tulee kun ei vierailla montaa kertaa viikossa.
Onneksi pärjätään omillaan ihan loistavasti, mutta välillä hiipii epäilys mieleen mikä minussa/meissä on vikana.
Luulen että appiukko ei hyväksy mua eikä mun vanhemmat mun miestäni.
Exän uutta perhettä kyllä kutsuvat mökillekin kylään, vaikka se omat isommat lapsensa lähes hylkäsi pienenä.

 

Saavat Eikä he mitenkään pahalla kritisoi/hauku/neuvo, vaan otan kaiken vastaan hyvällä.
Minun äitini on kova neuvomaan lapsemme hoidossa (1,5 tyttö) ja monesti antaakin ihan hyviäkin neuvoja. Sanon kyllä sitten suoraan jos kehottaa tekemään jonkin asian toisin, sanon että ei,me teemme sen näin. Ja asia on loppuunkäsitelty

Äitini on myöskin hirveä siivousfriikki joten kun he kyläilevät meillä, niin yleensä jokakerta sanoo jostakin. Esim: jos roskis on eteisessä oottamassa viemistään sanoo: käyhän kipasee roskis niin oon silläaikaa tytön kans jne Mutta siis oon jo tottunut tuohon, eli ei siinä mitään.

 

[QUOTE="jenni";26876244]Saavat Eikä he mitenkään pahalla kritisoi/hauku/neuvo, vaan otan kaiken vastaan hyvällä.
Minun äitini on kova neuvomaan lapsemme hoidossa (1,5 tyttö) ja monesti antaakin ihan hyviäkin neuvoja. Sanon kyllä sitten suoraan jos kehottaa tekemään jonkin asian toisin, sanon että ei,me teemme sen näin. Ja asia on loppuunkäsitelty

Äitini on myöskin hirveä siivousfriikki joten kun he kyläilevät meillä, niin yleensä jokakerta sanoo jostakin. Esim: jos roskis on eteisessä oottamassa viemistään sanoo: käyhän kipasee roskis niin oon silläaikaa tytön kans jne Mutta siis oon jo tottunut tuohon, eli ei siinä mitään.[/QUOTE]

Ja jatkan vielä sen verran että eivät kysele meidän yhteisestä ajasta vaan esim toissapäivänä äitini soitti aamulla että menkää syömään tai elokuviin joku ilta ja tuokaa tyttö hoitoon.

 

Oma äitini harrastaa ohjeiden antamista kierrellen ja kaarrellen niin etten minä muka tajuaisi että yrittää ujuttaa mulle näkemyksiään. Eri asia on jos sanois suoraan mutta se että yrittää manipuloida saa mut kiehumaan. Ja minun mummoni on osoittautunut selän takana puhujaksi. Juoruilee.

Mutta siitä olen onnellinen että olen tajunnut että vaikka kuinka ollaan sukua niin se ei velvoita mua mitenkään kuuntelemaan tai olemaan yhtään enempää yhteydessä kun haluan. Lätisköön keskenään jos siltä tuntuu. Elän vain kerran ja haluan elää elämää joka tekee minut ja perheeni onnelliseksi.