Saako isä päättää lapsen nimestä? Yksinhuoltaja olen.

[a.p.]

Lapsi on muutaman viikon ikäinen ja minä olen hänen huoltajansa, mutta huoltajuusasiaa ei ole vielä virallisesti käsitelty eikä isyyttä tunnustettu.
Olen koko raskausajan ollut yksin ja miehestä ei ole kuulunut mitään, ei minkäänlaista yhteydenottoa muuta kuin sitten kun ilmoitin että lapsi on syntynyt.
Nyt mies aikoo vaatia omaa sukunimeään lapselle ja muutenkin haluaa päättää etunimistä jne. Yhdessä emme siis ole ja minä tulen lapsen kanssa asumaan.

Onko hänellä mahdollisuuksia saada omaa sukunimeään lapselle? Kumpaa tässä asiassa kuunnellaan?

 

["vieras"]

Lain mukaan äiti päättää lapsen nimen!

 

[älähuoli]

Lapsi on muutaman viikon ikäinen ja minä olen hänen huoltajansa, mutta huoltajuusasiaa ei ole vielä virallisesti käsitelty eikä isyyttä tunnustettu.
Olen koko raskausajan ollut yksin ja miehestä ei ole kuulunut mitään, ei minkäänlaista yhteydenottoa muuta kuin sitten kun ilmoitin että lapsi on syntynyt.
Nyt mies aikoo vaatia omaa sukunimeään lapselle ja muutenkin haluaa päättää etunimistä jne. Yhdessä emme siis ole ja minä tulen lapsen kanssa asumaan.

Onko hänellä mahdollisuuksia saada omaa sukunimeään lapselle? Kumpaa tässä asiassa kuunnellaan?

SINUA kuunnellaan ja saa sinun nimesi! Miehellä ei oikeuksia jos avioton lapsi.

 

[Leukistinen aksolotli]

Ei todellakaan saa mies päättaä. Jos isyyttä ei tunnusteta, sinun nimesi on lapsella automaattisesti. Käsittääkseni miehen nimeä ei edes saa antaa lapselle, jos isyyttä ei ole tunnustettu. Muutenhan kenen vaan sedän nimen saisi antaa.

 

[zi]

Höpöhöpö. en antaisi edes isän sukunimeä

 

[Leukistinen aksolotli]

Enkä muuten ihmettele ollenkaan, ettet oo sen ukon kanssa. Älä koskaan ala ollakaan.

 

["joujou"]

Sinä päätät nimen tuossa tilanteessa.

 

[a.p.]

Mutta kun hän varmaan isyytensä tunnustaa.. ja itsekin toivon niin koska haluan että lapsella on isä, edes papereissa. Mutta eikö se olisi inhimillistä jos lapsella olisi minun sukunimeni koska minä hänen kanssaan asun ja hänet kasvatan.. Hirvittää jos tuo mies alkaa jotain vaatia että lapsella pitää olla isän sukunimi.

Kumma kun sitä nyt asia kiinnostaa vaikka eipä kiinnostanut aiemmin, ja luulinkin että tämä on selvä juttu.

 

[Leukistinen aksolotli]

Ei se saa nimeään lapselle, jos sä et halua. Ei se sitä päätä.

 

[Ohis]

Huoltaja päättää lapsen nimen. Jos yhteishuoltajuus, nimi päätetään yhdessä, ja jos sopua ei synny, saa lapsi äidin sukunimen.. joten ei hätiä, mies ei asiaan voi vaikuttaa. Etunimenkin ilmoitat mastraattiin heti kun sen olet päättänyt, jos miehellä ei ole tuolloin huoltajuutta, ei hänen nimeään papereissa tarvita.

 

[minmin]

[QUOTE="vieras";22290674]Lain mukaan äiti päättää lapsen nimen![/QUOTE]

Ei vaan huoltaja. Jos äiti on yksinhuoltaja, sitten se on äiti. Jos isä on yksinhuoltaja, sitten isä. Isä ei voi olla huoltaja jos isyyttä ei ole tunnustettu. Tässä tapauksessa isällä ei tällä hetkellä ole mitään sanomista lapsen nimeen.

 

[a.p.]

Selvä, kiitos vastauksista!

Itse kun pidin itsestään selvänä että minun sukunimeni lapselle tulee ja minä päätän muistakin nimistä koska isää ei ole koko asia kiinnostanut raskausaikana. Mutta nyt kun rupesi vänkäämään yhtäkkiä.. Huoltajuusasiasta en vielä tiedä, lastenvalvojan kanssa siitä sitten keskustellaan. Enkä oikein tiedä siitäkään kumpi olisi parempi, yhteis- vai yksinhuoltajuus. Jos mies haluaa olla lapsen elämässä mukana niin yhteis, mutta mistä sen tietää jos myöhemmässä vaiheessa ei haluakaan lasta tavata. Ja yhteishuoltajuutta ei varmaan ole helppo muuttaa yksinhuoltajuudeksi jos isä ei niin halua?
Minua hän on kiristänyt sillä että jos en halua olla parisuhteessa niin ei hänkään sitten ala olemaan osa lapsen elämää. Että se on joko me molemmat tai ei mitään. Kaikenlaisille sitä meneekin lasta tekemään.. vaikka mistäpä olisin voinut tämän tietää. Uskon että hyvin tullaan lapsen kanssa kaksistaankin pärjäämään, vaikka tietysti haluaisin että hän saisi tutustua isäänsäkin. Mutta se nyt ei ole valitettavasti pelkästään minun päätäntävallassani.

 

["joujou"]

EHDOTTOMASTI yksinhuoltajuus tuossa tilanteessa. Yhteishuoltajuudessa toinen huoltaja voi vaikeuttaa toisen elämää kohtuuttomasti, ja oman tulkintani mukaan lapsen isä on potentiaalisesti juurikin sellainen tyyppi, joka niin voisi tehdä. Tapaamisiin huoltajuusmuodolla ei ole vaikutusta, ne sovitaan joka tapauksessa erikseen.

 

["jossu"]

Tapaamiset ja huoltajuus ovat eri asioita. Ihan sama tapaamisoikeus on vaikkei olisi huoltaja. Huoltaja on mukana päättämässä lapsen asioista, ja on tiedonsaantioikeus. Isä voi aivan hyvin olla mukana lapsen elämässä ja tavata, vaikkei olisi huoltaja. Huoltajuus voi olla myös yhteishuoltajuus niin että vaikka äiti päättää yksin koulusta ja terveydenhuollosta, tai äidillä yksinhuoltajuus paitsi isällä on tiedonsaantioikeus eikä äiti voi päättää yksin uskonnosta (jos kuuluvat eri uskontokuntiin ja lapsella on isän uskonto). Nämä siis vain esimerkkejä että on monta vaihtoehtoa!

Jos haluat päättää asioista yksin, isälle voi määritellä kuitenkin tiedonsaantioikeuden ilman huoltajuutta. Lastenvalvoja osaa kyllä kertoa sulle ja lapsen isälle kaikki nämä asiat. Se ei ole niin mustavalkoista että joko on huoltaja ja on kaikki oikeudet, tai ei ole huoltaja eikä mitään oikeuksia.

 

[hippp]

sinuna ilmoittaisin lapsen nimen maistraattiin jo ennen isyyden tunnustusta. Silloin ei ainakaan jää nimiasia epäselväksi. Ja jos nimestä on (vapaaehtoinen)tunnustus kiinni niin saat kyllä vaadittua isyyden selvittämisen yksinkin, ei siihen miehen suostumusta sitten tarvita.

Ja tosiaan, yksinhuoltajaksi vaan! silloin isä maksaa elatusmaksut ym. Ja tapaamiset on tosiaan eri asia, eli sovitaan erikseen. Tuollaisessa tilanteessa ei minusta missään nimessä mitään yhteishuoltajuutta. Voit vaikka käydä lapsenvalvojan luona juttelemassa ilmankin isää, niin selviää sulle nämä vaihtoehdot ja voit miettiä etukäteen mitä haluat.

 

[tytöt x2]

Tosta nimiasiasta en osaa sanoa mitään, mutta suosittelen ehdottomasti yksinhuoltajuutta sinulle. Minulla on toisen lapseni yksinhuoltajuus eikä se vaikuta mitenkään tapaamisiin tai elatusmaksuihin, mutta kun asioista sopiminen oli isän kanssa mahdottoman vaikeata, niin päädyimme lopulta yksinhuoltajuuteen. Siis kaukainen välimatka tai kommunikoinnin vaikeus on jo itsessään yksinhuoltajuuden peruste ja sen myötä saat hoidettua lapsesi asiat yksin, muutoin kaikkiin virallisiin juttuihin tarvitsen sen isän allekirjoituksen tai jopa paikan päälle tulemisen, esim. passia hakiessa tai pankkitiliä avatessa jne.

 

[LoveStreet]

Jos pari ei pääse yksimielisyyteen lapsen nimestä sen päättää äiti, olitte naimisissa tai ette.