saako etävanhempi pakottaa tulemaan luokseen

[äiskis]

Meillä on koko sen ajan minkä uusperhe on ollut kasassa,ollut ongelmana lasten etävanhemman,eli äidin, tapa pakottaa lapset tulemaan milloin mihinkin tai ylimääräisiin tapaamisiin,siis muihin kuin sopimuksessa oleviin. Hän ei itse jousta pätkääkään,vaan tulkitsee sopimusta kirjaimellisesti,vai sanoisinko minuutilleen.
Pojat ovat kumminkin jo aika isoja ja omia kavereita ja muita menoja alkaa olla,äiti ei vain sitä hyväksy. Usein pojat sanovat,että eivät haluaisi mennä,mutta eivät uskalla sanoa äidilleen asiasta,ettei tämä suutu. Toki he sopimuksen mukaiset ajat ovatkin äidillään,mutta kun tämä haluaisi usein poikien olevan muulloinkin luonaan,kaverit tai harrastukset eivät saa olla äitiä tärkeämpiä. Minua ainakin säälittää,että lapset pelkäävät noin paljon äitiään,etteivät uskalla sanoa jos he eivät jaksa tai halua lähteä,tai että heillä on muuta menoa. Tänäänkin on taas päivä,jolloin kiistellään siitä,miten pojat ovat äidillään.Loma-aikoina ei sopimuksen mukaan viikonlopputapaamisia ole,mutta äiti vaatii taas poikia koko viikonlopuksi sinne,koska hänellä on merkkipäivä sunnuntaina.Mies suostuikin,että toki voivat lauantaina mennä äidille,mutta se ei rouvalle riitäkään.Juuri äsken äiti lähetti toiselle pojista viestin jossa sanoo,ettei isän kanssa tehdyistä sopimuksista pidä välittää,vaan on tultava perjantaina sinne.

 

[Liinu]

Meillä oli vähän samantapaista ongelmaa ennen, soitin sos.virastoon ja he sanoivat että 12 vuotias saa päättää meneekö vai ei, eli vaikka sopimuksessa olis jokatoinen viikonloppu, niin jos 12 täyttänyt ei halua mennä sillon, niin ei tarvitse. Ainoastaan aikuisten on noudatettava sopimusta, hehän sen ovat allekirjoittaneet. Mutta en sit tiedä mikä on tänäpäivänä käytäntö, siitä kannattaa kysyä sos.virastosta.

 

[kiiks]

Ei varmaan yli 12v. olekaan pakko noudattaa, mutta mun mielestä kyllä silloin lähivanhempi voisi kuitenkin pitää sitä linjaa, että lapset tapaavat etää kuten on sovittu, eikä näille viikonlopuille ainakaan itse kannusta muuhun ohjelmaan. On yli 12 vuotiaallekin kuitenkin tarpeen ne kummatkin vanhemmat ja että yhteys säilyy molempiin. Tossa murrosiässä kun on kyllä helppo etääntyä vanhemmista - sehän osin tietty on tarkoituskin, mutta etä voi hyvin äkkiä olla pihalla lastensa elämästä, jos ei tapaa. Meillä lapset sopivat itse etän kanssa, jos heillä jotain omaa ohjelmaa vkonlopulle, että sopiiko ja kuinka järjestyy.

Mutta ap:n tapauksessahan etä ei noudata sopimuksia... Mun mielestä kyllä silloin on aikuisten lähiperheessä pidettävä kiinni sopimuksista - lasta ei saa asettaa valitseman vanhempien välillä. On tosi inhottavaa vanhemmalta järjestää jotakin ohjelmaa/tapahtumaa tai muuta ja sitten ikään kuin kiristää lapsia luokseen. Ei ihan tervettä. Aikuiset sopivat ensin olisko mahdollista ja ok ja sitten voi kysyä lapsilta, jos vaikuttaa järkevältä ja sillä selvä!

Meilläkin käyty tätä kissanhännän vetoa ja se on ihan älytöntä. Kaikista pöllöin tilanne oli kun lähi halusi vaihtaa vkonloppua että pääsee juhlimaan ja vkonloppu vaihdettiin. Sitten lähempänä kyseistä vkonloppua halusikin kuitenkin lapset mukaansa, mutta ei tietenkään koko vkonlopuksi vaan juhliin ja meidät hakemaan heidät juhlista illalla. Että eipä mun mielestä ihan reilu peli ollut.vaan kukin tavallaan. Sitä saa mitä tilaa todennäköisesti joskus - ainakin toivon niin...

 

[äiskis]

Meillähän on nimenomaan niin päin,että etä vaatii sopimuksessa mainittujen aikojen lisäksi kaikenlaisia extra-viikonloppuja,joihin on pakko suostua.Poikia ei ole kertaakaan estetty menemästä äidilleen silloin kun on vuoro olla äidillä,emmekä ole keksineet muuta ohjelmaa,etteivät pojat menisi sinne. Nimenomaan etä harrastaa kaikenlaisen ohjelman keksimistä juuri silloin kun on esim. isän vuoro pitää poikia hiiihtoloman ajan,kuten tänäkin vuonna.Sama juttu kaikkien lomien kanssa,etä yrittänyt saada uusperheemme yhteiset loma-ajat minimiin. Hänen äitinsä on ollut hyvänä apuna tässä,viime kesänä pojat olivat kotona 2 viikkoa,lopun aikaa äidillä ja tämän äidillä,ja kieltäytyähän ei saa,kun etä näitä ylimääräisiä lomia vaatii.

 

[kiiks]

Mun mielestä teidän just pitäisi olla aika tarkkoja niiden sopimusten noudattamisesta - kun etä ei kerran ole. Ei mun mielestä lapsilla saa tolleen pelata. Jos etä haluaa että lapset hänellä on enemmän, niin lasten isä tekee siitä hänen kanssaan sopimuksen. Ei hän siis etä lasten kanssa ja äitinsä kanssa noita sopimuksia tee!

Yhteiset lomat on molemmille perheille tarpeellisia ja kummallakin on lasten oikeus olla. Mutta ei niin että se vie sitten toiselta puolelta koko yhteisen loman. Ja sitten, jos etän kanssa päädytte enempiin tapaamisiin ja se on kaikkille sopivaa, niin silloin myös se on sitten niin eikä siitä sopimuksesta poiketa. Hyvin äkkiä voi olla, että ei niin käykään enää etälle, kun loppuvat omat vapaat. Siis tehkää selkeät sopimukset ja vaatikaa niiden noudattamista! Silloin jää pois ylimääräinen vaihtelu ja määräily - tai siitä ei tarvitse välittää. Luulen että lapsillekin selkeä tilanne on parempi ja ymmärtävät sen, kun asiat on sovittu etukäteen ja ovat itsekin tietoisia missä milloinkin ovat.

Toivottavasti saatte johonkin ojennukseen tilanteen.

 

[saunan takana tilaa]

Lapsia ei ole pakko antaa muina ajankohtina kuin mitä sopimukseen on laitettu. 12 vuotias saa itse päättää meneekö vai ei mutta jo ala-asteikäisiä kuullaan jos eivät halua mennä.Kaverin tyttö sai 9 vuotiaana lopettaa käynnit isällään kun perusteli lastenvalvojalle miksei halua mennä isän luokse.

 

[niinpä]

Kannattaa rohkaista ja tukea lapsia että voivat kertoa toiveitsaan äidilleen - jos ovat jo isoja niin hehän voivat sopia suoraan äidin kanssa noita tapaamiskuvioita. Onnistuuko kaverijutut ja harrastukset siellä äidin luona?

 

[äiskis]

Vastaukseni hiukan kesti,mutta parempi myöhään...
Tässä päässä on sopimusta noudatettu,siksipä ottaakin etä-äidin jatkuvat vaatimukset kaaliin.
On sanottu pojille useasti,että ihan suoraan voi sanoa äidille,jos ei halua mennä,varsinkin jos kyseessä on jokin etän keksimä lisä tapaaminen tahi viikonloppu. Mutta pojat sanovat joutuvansa niin kauheaan kuulusteluun seuraavalla kerralla,että kokevat pääsevänsä vähemmällä kun tekevät kuten äiti käskee.
Kavereita ei äidin naapurustossa ole,harrastuksiin kuljettaminen kyllä saattaisi onnistua sieltäkin.
Eräs syy poikien vastahakoisuuteen on se että lähes aina samaan aikaan heidän kanssaan siellä on äidin ystävätär pikkulapsensa kanssa,jota poikien pitää kokoajan vahtia ja leikittää,että naiset saavat juoruta rauhassa,näin kuluu usein koko viikonloppu äidin luona.

 

[Liinu]

Nää on aina hankalia juttuja, mut toivottavasti kaikilla helpottuu tilanteet kun lapset kasvaa, niin meillä ainakin. Mä en siis mitenkään halunnut vieraannuttaa lapsia isästä, mut alkoi olemaan lasten oleminen isän luona lapsille kurjaa: asutaan samassa kaupungissa, niin silti lapset eivät saaneet käydä harrastuksissa tai kavereiden luona kun olivat isänsä luona, jos isä ja uusi vaimo tarvitsivat lapsen hoitajaa esim.juhlimisen ja sitä seuraavan krapulan takia jne. eli kun lapset menivät isää tapaamaan, niin isä vaimoineen oli päättänyt lähteä juhlimaan!! Ja kehtas sanoa vielä, että jotainhan heidän täytyy tehdä elatusmaksujen eteen!!!

 

[Äitipuoli]

Meillä oli joskus samanlaisia ongelmia,että lasten äiti hyppyytti lapsia mennen tullen,tai paremminkin pakotti tulemaan silloin kuin hänelle sopi.Tästä seurauksena toinen lapsista sairastui vaikeaan masennukseen...lasten psykiatrisella sitten tehtiin äidillekkin tapaamisajat selviksi.Elikkä lapset menee vain ennalta sovittuina aikoina jotta elämä pysyy suht´säännöllisenä

 

[äiskis]

Olen useasti sanonut miehelle,että hänellä on oikeus pitää sopimuksesta kiinni,ei ole pakko suostua extra-tapaamisiin,varsinkaan jos pojat eivät halua. Mutta etä aina uhkailee,että jos ei tehdä,kuten hän haluaa,hän alkaa vaatia poikia oikeusteitse itselleen,sillä perusteella,että tapaamiset on estetty.Vaikka sopimuksen mukaisia tapaamisia ei ollakaan estetty,mutta ei olla pakotettu ekstra tapaamisiin.Kerran ollaan jo oikeudessa oltu tästä syystä,mutta ei äidin vaatimukset menneet läpi.
Kun meidän avioliitto on jo kiikunkaakun, niin mies pelkää exäänsä,että tämä onnistuu aikeissaan,sillä jos minä en ole kuvioissa,exällä on paremmat mahdollisuudet saada pojat. Ex aina välillä tiedusteleekin joko olen löytänyt asunnon jne.Meillä kun on avioeron harkinta-aika päällä. Exä vain odottaa tilaisuuttaan.
On meillä toki ollut vaikeuksia omastakin takaa miehen kanssa,luottamuspulaa ym. mutta kyllä poikien äiti on myös yksi hyvä syy häipyä koko orkesterista.Kyllä hän omalta osaltaan teki oloni niin vaikeaksi. Ongelmana on erossa myös pojat,joiden kanssa olen elänyt pian 4 vuotta,on vaikea asennoitua siten,ettei mikään mitä heille tapahtuu kuulu minulle.Osaako sitä lakata huolehtimasta eron jälkeenkään,ainakaan kokonaan.

 

[kiiks]

Mun mielestä ei kyllä voi syyttää tapaamisten estämisestä, jos kyseessä ylimääräiset yksipuolisesti sovitut/ilmoitetut tapaamiset. Tulevaa ajatellen voisi ehkä pitää kirjaa näistä ylimääräisistä - millon on vaadittu ja miksi ja mitä mieltä lapset ovat olleet ja mikä on ollut syy, että ette ole lapsia äidilleen antaneet (esim. lasten omat harrastukset, suunnitellut menot jne). Siis jos vielä kaiken lisäksi on vaarana, että jotain taistelua tulee. Sen minä olen ainakin oppinut, että huoltajuus- ja tapaamisjutuissa tuntuu kovasti painavan vain se mitä jotenkin osaa konkreettisesti esittää, että näin on asiat menneet ja silloin ja silloin ja niin ja niin monta kertaa.
Miks se sun miehesi olisi yksinään sen huonompi pitämään lapsia siis asumaan heidän kanssan? Ei kai se olisi oikeasti syy vaihtaa lähihuoltajaa. Jos lapset ovat isällään asuneet ja ovat elämäänsä tyytyväisiä, niin miksi heidän pitäisi vaihtaa äidille asumaan, jos isä eroaa nykyisestä kumppanistaan? En ymmärrä. Varsinkin kun ei ole kyse mistään ihan pienistä lapsista (näin ainakin olen käsittänyt). Eihän sen tosiaan pitäisi vaikuttaa lähihuoltajaan. Eri asia sitten, jos isä yksin on jostain syystä selvästi kykenemätön huolehtimaan lapsista - silloinhan varmaan äiti voisi vaatia lähihuoltajuutta. Mutta ei mun mielestä tässä maassa lasten lähihuoltajuutta tosta vain mennä vaihtamaan. Kyllä siinä täytyy jo sitten jotain painavampia perusteluja olla. Ihan yhtä hyvä se isäkin on lastensa kanssa asumaan!
Voimia!

 

[äiskis]

Etän vaatimukset perustuu siihen,että heidän eronsa jälkeen mies sairastui masennukseen, ja ei ollut kovin hyvin huolehtinut asioista,vaikeuksia esim. vuokran maksussa jne ja poikien puhtaus ym. vähän sitä ja tätä. Poikien äiti olikin ilmoitellut lastensuojeluun ja vaikka mihin,mutta koska nämä ilmoittivat etukäteen tulostaan,kaikki oli ihan kunnossa asunnossa ja pojatkin siistejä.Ei aihetta toimenpiteisiin.(Itse olen kuullut jutut miehen lähisukulaiselta)
Sinä aikana kun olemme olleet yhdessä,ei ole ollut huomauttamista mistään,olen luonteeltani aika jämpti,ei tulisi kuulonkaan maksamattomat vuokrat jne.Ja vaikka en ehkä ole maailman pitkäpinnaisin äiti,olen aina huolehtinut lapsistani hyvin,myös näistä miehen lapsista.
Nyt etä sanoo,että mies varmaan taas masentuu, ja hän aikoo "pelastaa" lapsensa.
Tilanne on vaan toinen sikäli,että pojat ovat jo aika isoja,ei jatkuvaa silmälläpitoa vaativia pikkulapsia. Luulen,että he pärjäävät,huolenaihe onkin se,jos etä alkaa painostaa miestä,joka aina lamaantuu,kun tulee ikävyyksïä. Voihan se olla että äiti on parempi huushollaamaan,mutta noin muuten uskon poikien olevan onnellisempia isänsä luona. Äidillä on myös uusi mies,joka ei ole erityisen lapsirakas...

 

[kiiks]

Eipä masennuksen pitäisi olla este lasten kanssa asumiselle. Mutta tietty pitäisi osata hakea ja pyytää apua että jaksaa - että tosiaan pystyy lapsista huolehtimaan. Kyllähän jokaiselle se lapsiperheen arki on toisinaan tosi rankkaa ja tukea tarvitaan. Apua on vaan vaadittava ja pyydettävä. Eikä se että pyytää apua esim. perheneuvolasta tai muualta ole syy vaihtaa lähihuoltajaa. Ja kyllähän noissa asioissa lasten toiveita kuunneellan aika paljon. On aika julmaa että miestäsi jo varmuuden vuoksi painostetaan - ei ihme jos sitten sairastusi! Pelko pois ja uskoa itseensä!

 

[äiskis]

Joku aika sitten tässä päivällä pistin tekstiä etälle,joka lähetti minulle viestiä,että olemme muka rikkoneet sopimusta.Sen verran keitti,että siteerasin sopimusta ja samaan hengenvetoon totesin,että vaikka tästä lähtisin just tällä sekunnilla,en häivy kuvioista,koska minullakin on yhteinen lapsi hänen ex-miehensä kanssa. Ja tyttären takia on minunkin etuni mukaista,että miehellä on asiat ok,eli en aio miestä kokonaan hylätä,vaan neuvon häntä kykyni mukaan kaikissa asioissa,jotka vaativat paperisotaa,mitä ne sitten koskevatkin.
Luultavasti hän lähettää minulle pommin kohta... :\|

 

[murmelien mutsi]

Etä äiti kaivaa itseleen oikeaa sudenkuoppaa. Kun lapset ovat täysi-ikäisiä, miten luulet heidän suhtautuvan äitiinsä?
12v on oikeus päättää esim. kumman vanhemman luona asuu.

kirjoittakaa ylös milloin äiti on vaatinut ylimääräisiä tapaamiskertoja ja keskustelkaa niistä esim. lastenvalvojan kanssa.
Myös uusperheliitosta voi kysellä neuvoja.
Ikävä kyllä, äitipuolena et vaan tosin yksin voi mitään tehdä.
Mutta on hyvä jos lapsilla on elämässä edes yksi "selväjärkinen" aikuinen, kenen kanssa voi puhua tai vain olla. Sen paikan sinä voi täyttää
Voimia ja :hug:
Ymmärrän tilanteesi, koska olemme itse samankaltaisessa tilanteessa.

 

[Malai]

tosta oikeuteen menosta, meille sossu sanoi(ollaan uusperhe kanssa)että oikeuteenmeno ei tapahdu ihan heti. vaan tälläsissä asioissa saattaa mennä vuosikin jopa yli ennenkuin asia käsitellään. Ja toisekseen jos lapset niin vanhoja että saavat vaikuttaa asiaan,saatikka jos kertovat että eivät ole halunneet mennä vaan tekevät sen koska äidin painostus kova siitä seuraavalla kerralla niin ei se ainakaan puolusta äidin sanoja. Ja toisekseen jos äiti haluaa oikeuteen mennä niin eikös se ole sitten hänen velvollisuutensa maksaa kulut.

Meillä tilanne että avokin tyty ed.liitosta asuu isällään ja nyt avokki sairaalassa. Tyty jäi kuitenkin mun luokse asumaan koska meillä elämä pysyy siinä normaalin arjen pyörittämisessä. äidin luona aika epämääräistä oleminen..

 

[äiskis]

Kun jaksaiskin pysyä edes suht selväjärkisenä tässä myllytyksessä...
Eniten tässä kuviossa mietityttää,mitä tämä kaikki mitä näinä vuosina ja jo ennen mun tuloa kuvioihin, tapahtuneet asiat vaikuttaa lapsiin. Kunkysyin pojilta,mitä muistavat ajasta kun olivat vielä pieniä ja äitikin kotona,he muistivat vain riidat ja sen kun äiti lähti. Riidat ei suinkaan loppuneet äidin lähtöön,vaan tuntui muuttuvan valtataisteluksi vanhempien välillä,pojat olivat vain keino millä kiristää toista. Mietityttää mitähän pojat ajattelevat meistä kaikista aikuisista,kun ovat jo isoja ja ennen kaikkea millaisia isiä ovat,kun se aika tulee. :\|

 

[Rotta]

\

Kun jaksaiskin pysyä edes suht selväjärkisenä tässä myllytyksessä...

Sanopa muuta!!!
Minä olen tällä hetkellä todella mittari täynnä miehen eksän juttuja!
Minulta on riittänyt ymmärrystä ja pitkää pinnaa, alunalkaen ajattelin, että tyhmän käytöksensä syy on tavallaan mustasukkaisuus lapsista, harmi siitä, että mies löysi uuden ennen häntä jne. kaikki inhimilliset pikkujutut joita varmasti itsekin kelaisin, oli eron syy ja alullepanija kuka tahansa (Korostan kuitenkin vielä, että minä henk. koht. olen tullut kuvioihin vasta heidän eronsa jälkeen)
No, miehen eksähän halusi yksinhuoltajuutta tai ainakin lapset asumaan pääasiallisesti luokseen, mutta koska mies on alunalkaen ollut lasten kanssa enemmän (hoitovapaalla), ei mitenkään itsestäänselvää, että ainoa oikea olisi, että lapset näkisi isää vain joka toinen viikonloppu. Joten päätyivät vuoroviikko systeemiin, eihän äidin ylpeys sentään anna ruveta ns. etävanhemmaksi.
Nyt on kohta neljä vuotta tullut Tekstiviestinoottia jos minkälaista. Ensin kun me leikittiin kotia ja kun on huono kun mies ei pidä minua erossa lapsista. Sitten milloin on miehen syy kun on antanut tahalleen rikkoa ulkovaatteet tai kun on miehen syy kun lapsi on saanut jääkiekossa mustan silmän tai kun on niin kamalaa kun 1-vuotias yhteinen lapsi (=se uus äpärä) vie kaiken huomion ja pojilla on niiiin kurjaa täällä meillä ja näitä juttuja on ihan lukemattomia.
Jos mies on töiden takia joutunut pyytämään joustoa niin ei, se on viikko ja viikko (mutta sitten kuitenkaan h.uora ei saa hoitaa hänen lapsiaan) mutta jos hänellä jotain niin on kyllä pokkaa pyytää joustoa.
Tekis mieli mennä ja kuristaa.

 

[äiskis]

Mitenkäs tuo Rotan teksti tuntuikin niin tutulta...meilläkin etä on haukkunut minua(vaikka siis tapasin miehen 5 vuotta heidän eronsa JÄLKEEN) avionrikkojaksi,perhevarkaaksi,lapsikaappariksi,#&%£$!*,mielisairaaksi,lehmäksi jne.
Omana tapanani ei ole nimitellä ihmisiä,mutta puhun suoraan asioista niiden oikealla nimellä ja sehän on taas minun hulluuttani,kuinkas muuten. Miehen ja minu yhteinen tytär on sentään "se lapsi" kun etä kysyy hänestä jotain pojilta,mutta mitään sukuahan tyttä ei kuulemma hänen pojilleen ole.Nimeltä hän ei suostu tyttöä kutsumaan,koska hän on tusinalapsi,ei kukaan eikä mikään,eikä siis tarvitse tulla nimeltä mainituksi.
Nyt hiihtoloman aikana olen taas etän takia pahemman kerran polttanut päreeni,vaikka välillä meni paremminkin.
Ärsyttää kun sitä ihmistä ei saa näkemään omien vaatimuksiensa kohtuuttomuutta.

 

[Predator]

Ymmärrän rotta inhottavan tilanteesi, mutta en malta olla kommentoimatta sivusta seuranneena ja kärkkäitä mielipiteitäsi lukeneena..(ei koskien tätä ketjua)Olet itsekkin kokenut kuinka hankalata on olla äitipuolena jos lasten äiti haluaa tehdä asioista vaikeampia kuin ne oikeastaan edes olisivat, mutta silti välillä palstaillessasi otat kannaksesi juuri näiden hankalien äitien puolustamisen!!Etkö osaa suhtautua muiden juttuihin vertaamatta omaan elämääsi?Jos teillä näin niin jollakin muulla voikin mennä toisin.Joskus aikoinaan mollasit jotain äitipuolta joka uskaltautui täällä kertomaan katkerasta ex-vaimosta, mutta etpä tuota sinäkään kauheana kehu miehesi lasten äitiä!

 

[kiiks]

Koettakaa jaksaa! Eipä siinä mitään voi tehdä - yrittää vain itse pysyä tyynenä, eikä ruveta mukaan noihin juttuihin. Mutta niin kovin minäkin toivon, että tulisi päivä jona saisi ansionsa mukaan. Tuntuu vain että ei tässä maailmassa enää päde se että paha saisi palkkansa ja kärsisi omista teoistaan \|O \|O \|O .
Meilläkin minä olen yrittänyt olla suora ja rehellinen sekä lapsille että aikuisille ja onneksi saanut siitä hyvää palautetta ja tukea lapsien ja perheneuvolan taholta, mutta en taatusi lasten äidiltä. Minä olen se joka aina vastustaa - mun mielipiteitä siis negatiivisia kerrotaan lapsille, vaikka en ole edes koko asiassa ollut mukana tai edes tietoinen. Esimerkiksi että vastustan jotain lasen uutta harrastusta - enkä ole edes koko harrastuksen aloituksesta tiennyt jne. Sitten muiden nähden esitetään niin ihanaa parasta ystävää ja kaveria ja ollaan niin surullisia kun minä en tähän leikkiin vastaakaan.. Joo ja tämä nyt vielä aika pikku juttu, mutta tulee se mitta täyteen näistäkin.
On siinä välillä sitten tekeminen, että itse pysyy fiksuna aikuisena ja koettaa vielä elää ihan omaa elämäänsä miehen ja kaikkien lasten kanssa. Jotenkin kummallisesti siinä vain on pakko onnistua ja jaksaa ja uskoa että tulee se aika kun lapset ovat aikuisia ja silloin toivottavasti nämä exien jutut loppuvat.

 

[minä]

\

Ymmärrän rotta inhottavan tilanteesi, mutta en malta olla kommentoimatta sivusta seuranneena ja kärkkäitä mielipiteitäsi lukeneena..(ei koskien tätä ketjua)Olet itsekkin kokenut kuinka hankalata on olla äitipuolena jos lasten äiti haluaa tehdä asioista vaikeampia kuin ne oikeastaan edes olisivat, mutta silti välillä palstaillessasi otat kannaksesi juuri näiden hankalien äitien puolustamisen!!Etkö osaa suhtautua muiden juttuihin vertaamatta omaan elämääsi?Jos teillä näin niin jollakin muulla voikin mennä toisin.Joskus aikoinaan mollasit jotain äitipuolta joka uskaltautui täällä kertomaan katkerasta ex-vaimosta, mutta etpä tuota sinäkään kauheana kehu miehesi lasten äitiä!

Hmm..ikävää jos mielipiteeni sinusta tuntuvat kärkkäiltä.. :\| tai sitten ehkä kirjoitustyylini on suora. Tai sitten vain joissain asioissa emme ole olleet samaa mieltä asioista.
Totta totta..olen kokenut miten hankalaa on olla äitipuoli kun eksä on hankala, silti olen myös pystynyt katsomaan asioita mieheni eksän näkökulmasta (tiettyyn pisteeseen asti) .
Suhtautumisesta muiden juttuihin vertaamatta omaan elämään...jokainen kai perustaa oman mielipiteensä omaan kokemuspohjaansa?? Tai ainakin toivoisin että jokainen esittäisi mielipiteensä sen pohjalta, että jostain asiasta on jonkun sortin kokemusta.
Missähän linkissä olen kertakaikkisen suoraan mollannut jotakuta äitipuolta, voitko laittaa linkin heti niin voin katsoa miten se juttu oikeasti meni??
Hassua, että täällä on niin monta erilaista nimimerkkiä kimpussa kauan seuranneena...sinunkaan nimimerkkiisi, Predator, en ole ennen törmännyt, kuka olit viimeksi?

 

[äiskis]

Totta lapset kasvavat,mutta tässä tapauksessa en ole toiveikas.Ehkä en enää ole siinä vaiheessa mukana,mutta uskon taistelun lapsista muuttuvan aikanaan taisteluksi lapsenlapsista,ja jos olen kuviosssa,niin sittenpä saan kuulla etten ole mikään oikea mummi jne.En usko että tässä tapauksessa etä koskaan luovuttaa,ei ennenkuin mies jo lykkää horsmaa.

 

[Rotta]

Ja edelleen nimimerkille Predator: Kiinnostuneena haluaisin kuulla mihin ketjuun väitteesi äitipuolen mollaamisesta liittyy, jos todella olen perustelematta jotakuta mollannut, haluaisin tietää, missä ketjussa olen sen tehnyt.
Kenties tässä:http://www.kaksplus.fi/keskustelu/?mode=viewtopic&tid=368307&page=1 tosin tässä ei puhuttu existä, vain siitä, että eräs äitipuoli ei voinut hyväksyä miehensä lapsia kotiinsa joka viikonlopuksi.
Vai tämä:http://www.kaksplus.fi/keskustelu/?mode=viewtopic&tid=376888
jossa ilmaisin mielipiteeni siitä, että lapseton on jäävi puhumaan lapsen kasvatuksesta.
Vai kenties joku muu ketju?
Jos sinulla on jotain sydämelläsi, voit myös lähestyä minua sähköpostitse:tanjak@mbnet.fi
että laita vaan viestiä jos on jotain mikä kirjoituksessani harmittaa, nykyisessä tai aikaisemmissa, niin ei tarvitse miettiä näin että kuka sanoi mitäkin nyt ja aiemmin.