Saako erityislapsen äiti väsyä?

  • Viestiketjun aloittaja Ei-leijonaemo
  • Ensimmäinen viesti
Ei-leijonaemo
Meillä on kolme lasta, joista kahdella on diagnoosi. Vanhimmalla on vaikea asteinen dysfasia ym. ongelmia, keskimmäisellä neurologian puolen ongelmia, kuopus on toistaiseksi normaali ja ilman tutkimuksia.

Itse olen tällä hetkellä aika väsynyt tähän arjen ym. pyörittämiseen ja huomenna alkava kesäloma pelottaa. En ole luonteeltani mikään "leijona-emo" ja minua tämä ahdistaa, koska lapsiamme hoitavat tahot olettavat, että minä äitinä taistelen heidän puolestaan kokoajan. Jos en jotain tajua heti vaatia, niin sitä ei lapsille edes tarjota. Minun pitäisi hoitaa kotia, lapsia, puolisoa ym. ystävyyssuhteita, kuten jokaisen meistä, sen lisäksi minun pitäisi käydä töissä ja tehdä toinen työpäivä lasteni oikeuksien vaatimiseen. Kun väsyn ja meinaan iskeä hanskat tiskiin, niin minut leimataan epäkelvoksi äidiksi, koska erityislapsen äiti ei saisi väsyä taistelemaan.
Minä rakastan lapsiani yli kaiken, mutta joskus toivoisisin, että kaikki olisi toisin.
 
eve
Tottakai meillä on oikeus väsyä jokaisella oli lapsi sitten ihan tavallinen tai jollain tavalla omanlaisensa. Minä itse olen huomannut tuon saman mitään ei tarjota kaikki pitää vaatia ja välillä ei vaan jaksa enää pitää oikeuksistaan kiinni. Minä yritin kunnalta saada kuntalisää sillä perusteella, että meillä on lääkärin suositus kotihoidosta. Ei onnistunut kehtasivat vielä sanoa minullu, että se on arvokysymys hoidatko lapsen kotona vai laitatko hänet tarhaan kun ei rahat riitä kotona olemiseen. No onhan se kiva, että virkamiehet syyllistävät ihan kun et itse kantaisi riittävän huonoa omaa tuntoa lapsesi asioissa. No onneksi asia kuitenkin ratkesi nyt niin, että pystyn jäämään kotiin kunhan käyn välillä tekemässä töitä. Voimia sinulle jaksaa pyörittää arkea :hug: Lapset ovat tottakai vanhemmileen rakkaita olivatpa he kuinka vammaisia tai muuten erikinlaisia kuin tavalliset lapset, mutta myönnettävä on että arki olisi helpompaa ihan vaan tavallisien lapsien kanssa. Vaikka en minäkään omaani vaihtaisi kehenkään muuhun :)
 
väsynyt myös
itse olen niin väsynyt, etten jaksa tavata kavereita, vastata puhelimeen, saatika soittaa. En jaksa olla kiinnostunut "ulkomaailman" asioista. Tukea ja apua olen hakenut mutta laihoin tuloksin. Välillä luulen kuolevani pelkästään henkisen väsymyksen kautta.
Lapsikin on itkuisempi kuin normaalisti. Kukapa sitä jaksaisi "petolinnunperseelle" hymyillä tai nauraa. :/
 
niin täälläkin
samoja tuntemuksia on täälläkin aina välillä... välillä taas menee niin hyvin, ettei itsekään oikein todeksi usko. erityislapsen äitinä/vanhempana olo ei todellakaan ole helppoa. itselläni tulee välillä kausia kun tuntui ettei auta muu kuin vetää koko perhe hirteen, niin sillähän ne ongelmat ratkeaisi. nämä fiilikset tulee juuri silloin kun kunnan/kelan/sairaalan kanssa asiat tökkii ja oikein kunnolla. varmaan auttaisi jos tutuilla olisi erityislapsia, niin silloin olisi ihmisiä keiden kanssa puhua välillä todella rankoistakin asioista. voimia kaikille niin sairaiden kuin terveidenkin lasten äideille!
 
Samassa veneessä
Juu, erityislapsen vanhemmilta vaaditaan kyllä äärettömästi voimavaroja ja jaksamista. Minulla on myös kausia jolloin en kerta kaikkiaan jaksa/ halua pitää mitään yhteyttä ystäviin enkä sukulaisiin ja huvittavinta/ kamalinta on että yleensä aina joudun selittelemään ihmisille, jotka ovat loukkaantuneet käytöksestäni, miksi en ole soitellut tms. Alkuun selittelin mutta nyt en enää jaksa - jos kerran sen vertaa ymmärrystä ei löydy. Onneksi sentään ympärillä on myös ihmisiä jotka ymmärtävät nämä aallon pohja -ajat ja antavat rauhassa märehtiä - ovat sitten taas ystäviä kun tarvitaan!
 
täällä myös
Täällä myös väsynyt äiti. Monta päivää tosi pahalla päällä ja ahistaa. Pelottaa jo valmiiksi parin kuukauden päästä töihin paluu. Luullaan että olet levännyt ja palaamassa innoissasi töihin ja itse tunnen oloni loppuunpalaneeksi kahden vuoden kotona olon jälkeen. Meillä terapioita ja muita lapsen kuntoutukseen liittyviä asioita ollut viimeiset puolitoista vuotta.
Nyt sitten miettii ja stressaa kuinka lapsi sopeutuu päiväkotiin ja miten jaksaa tosiaa koko arjen pyörityksen. Elämä on...
 
iloitsen pienistä
meiltä erityislasten äideiltä vaaditaan niin paljon,miksi emme saisi välillä väsyä ja onko sellaista äitiä olemassakaan joka ei joskus pakostikin väsyisi?!jaksamisia kaikille! :hug:
 
mie
Saa väsyä ja on hyvä itsessään nuo piirteet tunnistaakin.
Mie olen niin poikki välillä, että tekis mieli heittää hanskat tiskiin ja antaa kaiken olla vaan.
Koulun käynnin aloittamisesta on taisteltu pitkään ja sain tahtoni läpi lopulta,psykologi puolsi päätöstäni siirtää lapsen koulun alkua vuodella niin että lapsi menee ensin nollaluokalle ja sitten vasta ensimmäiselle luokalle mahdollisen avustajan kanssa.
 
Meilläkin perheessä kaksi erityislasta ja heidän lisäksi kaksi itsenäistymistä harjottelevaa miltei täysi-ikäistä "lasta". Kyllä täälläkin väsy iskee harva se päivä ja pari suhde on muuttunut lähinnä työ-kaveruudeksi. Iltasin ennen nukkumaan menoa käydään päivä läpi ja suunnitellaan seuraavaa ja mietitään ratkaisuja lasten ongelma kohtiin. Ei siinä paljon romantiikka kuki kun pohditaan että täytyykö asentaa ulko-oveen varmuus-lukko jos tyttö ihan tosissaan on aikeissa mennä ulos yöllä ajelemaan pyörällä niin kuin puhuu.

Ihan todellisiä ystävyys suhteita ei jaksa oikein yllä pitää, kaverit on puoli tuttuja reeni kavereita jotka ei tiedä mitään meidän lasten jutuista. Viikko ohjelmaan kuuluu miltei joka päivällä jomman kumman lapsen lääkäri/terapia käyntejä joten olisi kai aika epäreilua vaatia ettei välillä tahtoisi vain mennä komeroon ja olla siellä.

Elämä on täynnä rutiineja joita lapset tarvitsevat joten niihinkin on ollut pakko sopeutua vaikka itse välillä haluaisikin olla sponttaani ja luova. Esim. tapetin vaihto lasten huoneessa johti siihen ettei siellä nuku kumpikaan lapsista, vaikka omaan silmään se näyttää hyvin rauhalliselta kukka kuviolta se kuulemma liikkuu, niimpä edessä on joko jälleen uusi tapetointi tai huoneiden vaihto PLÄÄH!!!
 
joo väsy on ja välillä myös suuri v.....tus. tänään just mietin et pitäs viedä noi erityislapset päättävien elinten työn tekiljöille hoitoon n. 2 kk, jos sit tajuis mitä tää rumba on ja löytys sitä sympatiaa ja välillä ihen tervettäkin järkeä. esim. kelan lappujen täyttäminen on jo yleensä kahden duuni päivän pituinen sessio ja vaikka kuinka tarkasti täytät niin melkein aina on jotain puutetta ja ei ku uutta hakemusta peliin.


mutta ei oo helppoa heteroillakaan!!!! :LOL:
 
ei-leijonaemo
\
Alkuperäinen kirjoittaja 02.06.2006 klo 09:47 pätkä kirjoitti:
mutta ei oo helppoa heteroillakaan!!!! :LOL:
Kiitos teille kaikille :hug: ja eteenkin pätkälle, sait hymyn nousemaan hetkeksi kasvoille.

Ollaan nyt pari päivää vietetty lomaa lasten kanssa ja kaikki on mennyt tosi hienosti. Ainoa mikä tällä hetkellä stressaa on, että pitäisi ensi viikolle sovittaa retki KELAan. Pitäisi varmaan ottaa muksut mukaan, niin näkisi Kelankin tädit, mitä arki näiden kanssa on, mutta sitten ei varmasti pystyisi hoitamaan asiaa.

Haluan toivottaa kaikille erityislasten ja muidenkin lasten äideille aurinkoista kesää ja hymyillään toisillemme uimarannalla. Kyllä se siitä... ;)
 
Kyllä saa väsyä ja siitä ei pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa lainkaan,vaikka kieltämättä se esiin tulee.Mulla lähinnä tuo väsähtäminen merkitsee tytön syöttöpuuhia,joskus vain niin kyllästyttää kun soseuttaa kaikki syötävät ja sitten vielä joskus takuten syödään.Mutta sitten taas ajattelee että tämä on nyt tätä ja eipä tuo surkuttelu auta.
Ja tuo ikuinen lomakkeiden täyttö kyllä kans ketuttaa,meillä on kuntoutussuunnitelmakin pariksi vuodeksi eteenpäin mutta silti kela vaatii puolen vuoden välein papereiden täyttöä :headwall:
Mutta jaksakaahan me erityisten äidit ja onhan meillä ihanat lapset jotka antavat arkeen voimaa :)
 
Kyllä minä välillä hanskat tiskiin henkisesti heitän. Antaa mennä.... Kyllä siten aina jostain voimia löytyy jatkaa eteenpäin.. Mutta kyllä pitää välillä käydä siellä ojanpohjalla. Nyt olen ollut aika pitkään väsynyt, tavallista väsyneempi. Iloisiakin päivä on mutta nyt todella on sellainen aika että olisi eritääin tarpeellista oikein kunnolla ladata noita akkuja.. Kunnon loma ilman lapsia tms... vaikka vuoden mittainen ;) Paperisota on se kaikkein kamalin mitä kertakaikkiaan vihaan. Asioiden puolesta pitää taistella. Terapiat ja muut..
 
lappi
Heippa!
Meidän perheeseen kuuluu 4 lasta joilla kahdella on sydämenvajaatoiminta, 1 on Add, dysfasia ja dysleksia. 4 onneksi vielä pieni ja terve.
Minä väsyin keväällä ja meille tuli perhetyöntekijä 1pv viikossa 6tuntia, hän käy vieläkin ja jatkaa tämän vuoden loppuun.
Tästä palvelusta voi kysyä Kunnan/kaupungin sosiaalipuolelta, palvelu on kuntakohtainen en tiedä onko sitä kaikkialla. Maksu on meidän kunnassa 0-3t = 7.30 krt, 3-6t =14e krt ja yli 6t =17.50e krt tämä jos väliaikaista.
Maksu muuttuu palkkasidonnaiseksi jos palvelusta tulee sännöllinen/pitkäaikainen.

:kieh: :kieh: :kieh: :flower:
 
Ei-leijonaemo
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.06.2006 klo 11:31 lappi kirjoitti:
Heippa!
Meidän perheeseen kuuluu 4 lasta joilla kahdella on sydämenvajaatoiminta, 1 on Add, dysfasia ja dysleksia. 4 onneksi vielä pieni ja terve.
Minä väsyin keväällä ja meille tuli perhetyöntekijä 1pv viikossa 6tuntia, hän käy vieläkin ja jatkaa tämän vuoden loppuun.
Tästä palvelusta voi kysyä Kunnan/kaupungin sosiaalipuolelta, palvelu on kuntakohtainen en tiedä onko sitä kaikkialla. Maksu on meidän kunnassa 0-3t = 7.30 krt, 3-6t =14e krt ja yli 6t =17.50e krt tämä jos väliaikaista.
Maksu muuttuu palkkasidonnaiseksi jos palvelusta tulee sännöllinen/pitkäaikainen.

:kieh: :kieh: :kieh: :flower:
Meilläkin kävi vuosi sitten talven ja viime kesän perhetyöntekijä kerran viikossa. Ihanaa kun joku vei muksut ulos ja joi vielä kaffet minun kanssa sen päälle. Yksin kun oli päivät kotona, niin pienikin asia, kuten kahviseura piristi.
Suosittelen tätä kaikille lämpimästi. Meillä oli niin pienet tulot, mies vain töissä, että perhetyöntekijä ei maksanut meille mitään.
 
Kuntakohtaista
tuntuu tämä perhetyöntekijän toimi olevan: meillä kävi perhetyöntekijä vajaan vuoden verran pari kertaa kuussa, tunnin kerrallaan. Minä hoidin lapseni, 2 erityistä ja 2 melkein ;) tavallista, siinä sivussa ja hän jutteli...
 
Krassi
Ois aika kiva, vaikka tommonen "juttelija" kävijä...joka siis tietäis asioista jotain...tai porukka minkä kanssa kävis kaupalla ja sais semmosta vertaistukea samalla. Ymmärtäisivät dysfaattisen lapsen oikut. Meillä dysfasia ep. tyttö, ilm. tavallinen 4v. uhmis (kaikista eniten inhottaa se, että normaaleista asioista alkaa epäillä poikkeavaa!!!)uhmis-pojalla välillä pahat allergiat ja pieni sydänvikainen masuasukki. Ja ei kai me mitään terveyden perikuvia olla vanhemmatkaan! Mutta vielä mulla on se vaihe, jossa en oikein hyväksy tätä kaikkea keväällä tapahtunutta vaan haluan ampua diagnoosit kaakkoon! :( :ashamed: :\| :) =)
 

Yhteistyössä