Saako avioeron jälkeiseen ahdistukseen jotain sairaslomaa?

Ero tuli nyt kahdeksan yhdessä eletyn vuoden jälkeen ja olen mennyt asiasta niin pois tolaltani etten ole kyennyt tekemään juuri mitään. Tuntuu kuin sisimpäni olisi täynnä raskaita kiviä jotka estävät hengittämisenkin. Öisin alkanut tulla paniikkikohtauksia kun tajuan miten konkreettista yksinäisyys onkaan. En jaksa käydä koulua vaikka opiskelen luovaa alaa minkä pitäisi olla juuri terapeuttista! Nyt vain pää on niin tyhjä etten pysty keskittymään mihinkään luovaan. Poissaoloja on tullut koulusta niin paljon että tälle asialle on jotain tehtävä ennenkuin opintotuki lakkaa. Hädin tuskin jaksan tehdä kotiaskareitakaan, mutta mieluummin jotain yksinkertaista rutiinihommaa nyt tekee mieli tehdä kuitenkin. Lapsiakin pitää jaksaa hoitaa ja esikouluikäinen on vieläpä erikoislapsi joka tarvitsee enemmän huomiota.

Saanko siis tässä tapauksessa jotain toipumislomaa? Mihin otan yhteyttä? Asun Jyväskylän seudulla. Ei ole koskaan joutunut aiemmin käymään missään psykologilla tms. Olen niin hauras nyt etten pysty kuin itkemään kun astun tuonne ulkomaailmaan. Ihan kuin elämältä olisi pudonnut pohja kokonaan. :'(

 

Totta kai saat siraslomaa, tiedän monta jotka on ollut sairaslomalla samasta syystä.

 

Saat lomaa. Ota yhteys vaikka tk:hon - sieltä joko lääkärille tai sitten psykologille.

 

Totta kai saat siraslomaa, tiedän monta jotka on ollut sairaslomalla samasta syystä.

Ja ihan vaan lääkärille meet kyllä ne sieltä sitten opastaa eteen päin..

 

Terveyskeskukseen lääkärille, kirjoittaa sinulle sairaslomaa ja lähetteen mtt, jossa saat apua masennukseen, voit keskustella jne.

Voimia sinulle!

 

Itsestäni tuntuu kummalliselta mennä tavalliselle lääkärille. Tuntuisi että psykologi vain on erikoistunut tällaisiin asioihin ja lääkäri fyysisiin ongelmiin. Mutta kai tavallinen lääkäri vain pystyy myöntämään sairaslomaa. Onko terveyskeskuksessa ona psykologi?

 

Varmaan lomaa saat, jos et koe selviäväs ilman. Asiaa kannattaa esittää vaikka ihan tk-lääkärille.
Ero tais tulla sulle yllätyksenä? Ja miehen alotteesta? Saako syytä udella?
Älä jää kuitenkaan kotiin märehtimään vaan koita selvitä arkeen takas ja hanki keskusteluapua tai jotain, ettei seinät kaadu päälle.

Ai niin... www.eroperhe.net
Tuolta löytyy hyvä keskustelusaitti ja vertaistukea. Käy katsomassa.

 

Terveyskeskuksessa on oma psykologi mutta tilanteesi vaikuttaa siltä, että ensisijaisesti tarvitset sairasloman ja mahdollisesti lyhytaikaista lääkitystä, ja näistä kumpaakaan ei psykologi voi antaa. Lääkärin kanssa voitte sitten neuvotella mitä muuta apua tarvitset (psykologi?), vaadi jotain jos haluat, palvelut kun ovat hieman tiukassa!

 

Ei se yllätyksenä tullut mutta itselleni yllätyksenä tuli tämä voimattomuus ja apaattisuus vaikka mukamas erottiin ihan sovussa. Olen tosiaan ihan tiltissä. Tekisi mieli vain nukkua päivien yli ja toimin tosi hitaalla liekillä.

Eron syitä on niin monia etten jaksa luetella, mutta itse tämän eron tavallaan laukaisin. Sen takia kai tämä ahdistus nyt vaivaa kun tunnen itseni niin syylliseksi. Mies ei koskaan ole ymmärtänyt minua eikä antanut huomiota ja menin sitten ja petin. Miehellähän tässä pitäisi varmaan pahempi olo olla. Tunnen syyllisyyttä tästä olosta. Minut on niin kiltiksi kasvatettu että usein tunteiden näyttäminen on vaikeaa. Olen todella ujo.

 

Noin 8 vuotta sitten minulle ero oli järkytys. Menin aivan toltaltani. Siitä toipuminen kesti.
Kävin lääkärillä, koska työnteosta ei tullut mitään ja itkin vain. Sain sairaslomaa.

Sitten kun kaikki meni hyvin, elämässä kaikki kunnossa, olinkin työpaikalla vain itkevä raunio. Sain taas uudelleen sairaslomaa, mutt hävetti. Esimies oli ymmärtäväinen.

 

minä hain kaksi viikkoa sairaslomaa ja olisin saanut lisää jos olisin halunnut, mutta palasin töihin. Mullakin oli kaikki pois tolaltaan, mun piti yksin hoitaa kaikki eroon liittyvä paitsi itse eron hakeminen. Mä kävin virastoja ja pankin läpi ja kertoessani erosta, itkin joka ikisessä virastossa... oli todella rankkaa.

Mutta nyt olen onnellisempi kuin koskaan !

Tsemppiä, vaikka nyt varmasti tuntuukin ettei elämästä tule enää mitään niin kyllä se vaan onni kävelee vielä suakin vastaan ! Se onko se mies vai auringonpaiste, silläpä ei ole väliä, kunhan on onnellinen !

 

Terveyskeskuksessa on oma psykologi mutta tilanteesi vaikuttaa siltä, että ensisijaisesti tarvitset sairasloman ja mahdollisesti lyhytaikaista lääkitystä, ja näistä kumpaakaan ei psykologi voi antaa. Lääkärin kanssa voitte sitten neuvotella mitä muuta apua tarvitset (psykologi?), vaadi jotain jos haluat, palvelut kun ovat hieman tiukassa!

ei kai ap mitään lääkitystä tartte normaaleihin elämän kriiseihin !

Höpö höpö !

 

Tuo itseänikin ahdistaa että pitääkö alkaa pillereitä tämän takia popsimaan. :/ Sen vuoksi kai kynnys mennä lekurille on aika korkea. Itse tunnen tarvitsevani vain aikaa selvitellä ajatuksiani ja totutella olemaan yksin. Ystäviä minulla on joten en ihan yksin tule jäämään. En ole todellakaan täysin toimintakyvytön mutta olo on muuten tosi painostava.

 

Aloita ihan normaalilta tk:n lääkäriltä. Hän arvioi tilanteen ja ohjaa eteenpäin ja neuvoo sairauslomatarpeessa sekä ehkä kirjottaakin sitä itse. Olet alkuvaiheen kriisissä, älä hätkähdä sitä. Aika voi hyvin riittää tekemään tehtävänsä ilman mitään lääkitystä. Työkuntoinen et ole, ei nyt tarvi vielä miettiä kovin pitkälle. Tsemppiä!