Saa nähdä miten tän odotuksen kestää...

Mulle tuli esikoiseen synnytyksen yhteydessä aivan hirveät lonkka/nivusvaivat, jota ei siis ollut ennen synnytystä. Mua tutkittiin vuosi ja lopullinen arvio oli että mulla välilevynpullistuma selässä joka painaa hermoja tms. ja saa noi nivusvaivat esiin. No nyt olen raskausviikolla 21+2 ja nää nivusvaivat on tullut taas esiin :headwall: \|O . Ei tarvitse kaupassa olla kun hetki niin sattuu niin pirusti jalkoihin ja kun lepää hetken sohvalla kotona niin ei ylös ole päästä. En tiiä sitten onko nää niitä liitoskipuja, mutta ainakin ton aikasemman arvion mukaan nämä ovat samoja kipuja kun esikoisen synnyttyä... Taitaa jäädä kävelyt vähiin, kun kivut alkaa. Ja pelottaa kun tässä vaiheessa niin kipeänä paikat, että miten tän loppuajan kestää... \|O Oli pakko purkaa! =)

 

Hommaa nyt jo ajoissa kunnonn tukivyö, mikä tukee sun selkää.

 

\

Hommaa nyt jo ajoissa kunnonn tukivyö, mikä tukee sun selkää.

Jos on välilevynpullistuma, niin siihen tuskin tukivyö auttaa... Ja jos kivut ovat hermokipua mikä säteilee selästä nivusiia, niin uskoisin että sitä olisi jo ap:lle ehdotettu.

 

Onpa inhottava tilanne... Onko mahdollista keskustella lääkärin kanssa mahdollisesta helpotuksesta? Tai että ei siihen taida mikään auttaa... :/

 

Aika huonolta näyttää nuo hoitovaihtoehdot raskausaikana. Mun miehellä on välilevyn pullistuma, joka on muutamia vuosia sitten leikattu, mutta ei se mitään auttanut. Jalkeilla olo aiheuttaa säteilevää hermokipua jalkoihin. Siihen pitäs syödä aika tujuja hermostolääkkeitä, mutta nehän ei tietenkään raskaana olevalle ole vaihtoehto, eikä siihen todella mikään panadol auta tai tukivyöt. Ja eipä ne lääkkeet minunkaan miestö oo yhtään auttaneet, eivät vie kipua pois, joten on jättänyt ne kokonaan pois. Liikunta on ollut ainut vaihtoehto minun miehelle, mikä auttaa hieman. Mut tietenkään se ei onnistu silloin kun kremppa on pahimmillaan. Toivottavasti löydät jonkin helpotuskeinon kipuihisi.

 

Täällä yksi selkävikainen ja minä olen laittanut aina vain löysien nivelien piikkiin.. Yläasteikäisenä välilevyissä todettu kulumaa, tiedä sitten onko pullistumaksi asti mennyt. Alkoi meinaan nuo nivuskivut (samat mitä kuvailit ap) jo rv 18 tienoilla eikä loppua näy Minullekin neuvolan täti sanoi, ettei tukivyöstä ole apua - voi jopa pahentaa. Tässä ei auta kuin kärvistellä.. Vastaisuuden varalle tietää treenata lihaksistonsa priimakuntoon, jos vaikka vähemmällä pääsis.

 

Raskausaikana selkäkipuja voi käydä helpottamassa akupunktiolla. Itse sain siitä avun, kun panadolit eivät tosiaan auttaneet yhtään.

 

\

Raskausaikana selkäkipuja voi käydä helpottamassa akupunktiolla. Itse sain siitä avun, kun panadolit eivät tosiaan auttaneet yhtään.

Mahtaako se kuitenkaan välilevyn pullistumaan auttaa. Lihaskremppaan kyllä, mutta jos hermot on #&%?$!* nikamien välissä, niin tuskin siihen mitkään neulat auttaa.

 

Akupunktiosta myös saanut apua. Itselläni myös välilevynpullistuma joka painaa välillä hermoihin. Raskausaikana kun ei mitään lääkkeitä oikein voi syödä, turvauduin itsekkin vaihtoehtoisiin hoitoihin.... Ja pikaisesti kyllä auttoikin... pari kertaa akupunktiossa voi auttaa jo jonkun verran. Välilevy kun pullistuu, nikama menee lukkoon ja näin myös lihakset sen ympärillä "kramppaa". Akupunktio auttaa ainakin noihin lihasten jäykkyyteen jos ei muuhun... Onnea odotukseen... itellä nyt toinen odotus ja jännityksellä odotan mitä tuo tällä kerralla mukanaan :hug:

 

Mut sen lihasten kramppaaminenhan tapahtuu siks että ne lihakset suojelee sitä nikamaa. Mitä se auttaa se lihasten rentouttaminen kun nikamat kuintekin yhtä p.askana. Mun miehellä on siis tuo välilyvyn pullistuma ja lääkärit aina vaan lihas relaksantteja määrää. No lihakset kun rentoutuu, niin kipu vaan yltyy, kun nikama pääsee miten vaan liikkumaan, eikä lihakset suojaa sitä. Että lyhyt aikainen helpotus on ja lopputulos voi olla tuhoisampi.

 

En tiedä, miten raskausaikana suhtaudutaan noihin kortisonipiikkeihin, mutta iankin normaalitilanteessa niistä saa joksikin aikaa hyvän avun välilevynpullistumakipuun.

 

Välilevynpullistumaan vaan kun ei auta mikään!
Mulla tuli esikoisen jälkeen pohkeeseen ärsyttävä juiliva kipu. Se alkoi n. 3kk synnytyksestä, aluksi miedompana, mutta koko ajan pahentuen. 4kk synnytyksen jälkeen aloin jälleen odottamaan lasta. Tämä pohje kipu jatkui ja alkoi juilia myös lonkassa. Tätä jatkui kuukausia vaihtelevalla kipu määrällä, mutta tosi ärsyttävää se oli!
Sitten n. 5kk kivun alkamisesta, yks yö heräsin siihen, että ei voinut mitenkään päin nukkua, kun kipu lonkassa ja pohkees oli niin hermoja raastavaa! Koko yönä en nukkunu, meni sängyssä pyöriessä loppu yö.
Ajatelin että se on varmaan jotain (?) ohi menevää!
Seuraavan päivän ja yön vielä vietin sängyssä kieriskellessä. Mikään asento ei ollut hyvä, eikä mitkään särkylääkkeet auttaneet! Laastarit oli laitettava polviin ja kyynärpäihin , ku lakana hiersi ihin rikki. §
Kävin lekurilla joka määräsi äkäsempiä lääkkeitä ja magneettikuviin. Ajan sain parin viikon päähän. Lääkkeitten avulla kykenin nukkumaan muutaman tunnin kerrallaan, ja heräsin yöllä aina ottamaan lääkettä lisää.
Magneettikuvauksessa käytyäni selvisi suuri välilevynpullistuma.
Tämä leikattiin 2 päivän päästä kuvauksesta. Olin silloin raskaus viikolla 24. Mutta muu ei auttanut. Enhän voinut loppuraskautta kulkea neliveto päällä, vahvoja lääkeitä syöden!
Synnytyksessä olisi ollut halvaantumisen riski, joten tämänkin takia asia hoidettiin niin pian.
Ja autuus sitä ihanuutta leikkauksen jälkeen! Kipu jäi sinne sairaalan roskapönttöön, kun tyhjentivät "geelin " välilevyn sisältä.
Sen jälkeen ei ole ollu mitään vaivoja selän suhteen! Nyt odotan kolmatta lastamme rv 19. Laikkauksesta on aikaa nyt siis vuosi ja 2kk.
Tämmöinen on oma kokemukseni, vaikea sanoa miten sinulla menee. Mutta tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu! Tuo kipu vie elämän ilon kokonaan ainakin - 80%!!! Toivon että sinulle löytyy joku ratkaisu asiaan, että ei tarvitse kivun kanssa kärvistellä loppu raskautta ja sen jälkeenkin!
Voimia kaikesta huolimatta!