Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Rypäleraskaus
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="*Tansku*, post: 33581890"]</p><p>Hei vaan kaikille! Olen tässä nyt viimeisen kuukauden ajan lukent koko ketjun läpi välillä itkien ja välillä nauraen. On ollut aivan ihanaa lukea teidän kaikkien taivalta tämän sairauden kanssa ja loppujen lopuksi kaikilla on asiat kääntyneet positiivisiksi. Olette aivan mielettömän vahvoja naisia ja varmasti mahtavia esikuvia ja äitejä lapsillenne!! Saatte jokainen olla ylpeitä itsestänne!</p><p></p><p>Harmittaa vaan, että vasta nyt löysin tämän keskustelun, minulla molalöydös ja kaavinta oli jo kolme kuukautta sitten ja oikeastaan vasta nyt olen tajunnut minkä kanssa sitä taistellaan...</p><p></p><p>Kaikki alkoi huhtikuun lopussa aivan järjettömän pahalla ololla ja tuhruvuodolla. Makasin kaiket päivät ja oksensin, en loppujen lopuksi päässyt edes sängystä yksin vessaan, vaan mieheni joutui minut sinne kantamaan. Ajattelin vaan, että tämähän kuuluu alkuraskauteen, pahaa oloa on ollu suurimmalla osalla raskaan olevista ja yritin vaan kestää oloa. </p><p></p><p>Toukokuun alussa menin niin huonoon kuntoon, että jalat eivät enää pitäneet ja jouduin päivystykseen suoraan tiputukseen. Kotiuduin saman iltana ja olo oli jo sen verran parempi että pystyin vähän syömään. Kahden päivän päästä uudestaan tiputukseen kun olo vaan paheni. Raskaushormoni otettiin verestä ja lääkäri kovasti ihmetteli kun se oli niin korkea siinä vaiheessa raskautta (hcg 175 000 ja raskausviikkoja silloin 9) mutta ei sen kummemmin puuttunut asiaan. Ja taas kotiin tiputuksen jälkeen ja sanottiin vaan että kyllä se siitä jossain vaiheessa helpottaa, viimeistään synnytykseen. Kahden päivän päästä, vappuaattona, makasin taas keskellä yötä sairaalassa tipassa ja siinä kohtaa ajattelin että nyt ei kyllä kaikki ole kunnossa, mutta kukaan ei vieläkään tehnyt asialle mitään vaikka yritin sanoa, että ei tämä nyt normaalia ole. Sanottiin vaan että koita kestää, sieltä on luultavasti kaksoset tulossa kun voit noin pahoin. Ja taas lähetettiin kotiin.</p><p></p><p>Seuraavalla viikolla pääsin onneksi neuvolalääkärin luo ja hän lähetti saman tien naistentautien polille. Siellä sitten ultrattiin ja sanottiin tylysti, että sulla on rypäleraskaus, otetaan osastolle ja seuraavana päivänä kaavitaan. Siinä vaiheessa hcg oli jo yli 650 000. En ollut koko sairaudesta koskaan kuullutkaan, eikä kukaan mitään kertonut, siinä sitä sitten oltiin, sairaalassa pahoinvoivana ja täysin tietämättömänä että mitä ihmettä tässä nyt oikein tapahtuu. En pystynyt muuta kuin itkemään.</p><p></p><p>Seuraavana aamuna sitten osaston lääkäri tuli kertomaan että mistä on kyse ja että kaavinta pitää tehdä mahdollisimman pian. Saman iltapäivänä sitten nukutuksessa kaavittiin ja jäin vielä sairaalaan tarkkailuun. Koska olin menettänyt kaavinnassa niin paljon verta, että hemoglobiini laski alle 90 jouduin vielä kaiken lisäksi verensiirtoon ja jouduin olemaan vielä pari päivää lisää sairaalassa. Siitä sitten alkoi toipuminen...</p><p></p><p>Koko tapahtunut tuntui aivan uskomattomalta kun pääsin kotiin, istuin vaan sohvalla enkä pystynyt puhumaan koko asiasta. Yritin vaan tunkea sen niin syvälle mieleni perukoille etten vahingossakaan ajattelisi koko asiaa. Niin pahalta tuntui.</p><p></p><p>Kerran viikossa olen käynyt verikokeissa ja tarkkaan seurataan että hcg varmasti laskee miinuksen puolelle (alle5). Tasan kahdessa kuukaudessa hcg laski miinukselle ja nyt kohta ensimmäinen kuukausi karenssia takana. Mulle määrättiin puolen vuoden karenssi, vaikka hcg olikin alussa tosi korkea ja raskausmateriaalia kohdussa tosi paljon. Eli olen kyllä aika helpolla päässyt, kun en tarvinnut sytostaatteja, mutta rankkaa on siltikin ollut.</p><p></p><p>Siitä on nyt kolme kuukautta kun kaikki tuo tapahtui ja nyt alkaa elämä voittamaan. Syksyllä alkaa opiskelut, ajattelin pitää itseni oikein kiireisenä niin tuo puolen vuoden raskauskielto ei tunnu ollenkaan pahalta. Nyt vaan nokka kohti tulevaisuutta, tapahtuneelle kun ei voi yhtään mitään ja se sattuu kohdalle jos sattuu. Uutta yrittämään vaan heti kun lupa tulee. Ja se uusi raskaus alkaa sitten kun on sen aika. Ei sitä kannata jäädä turhaan murehtimaan. Jo se pelkkä murehtiminen siitä, että voiko uudestaan enää raskautua voi aiheuttaa sen, että ei raskaus alakaan. Näin olen siis yrittänyt itseäni psyykata.</p><p></p><p></p><p>Oikein hyvää kesää kaikille ja voimia!!</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="*Tansku*, post: 33581890"] Hei vaan kaikille! Olen tässä nyt viimeisen kuukauden ajan lukent koko ketjun läpi välillä itkien ja välillä nauraen. On ollut aivan ihanaa lukea teidän kaikkien taivalta tämän sairauden kanssa ja loppujen lopuksi kaikilla on asiat kääntyneet positiivisiksi. Olette aivan mielettömän vahvoja naisia ja varmasti mahtavia esikuvia ja äitejä lapsillenne!! Saatte jokainen olla ylpeitä itsestänne! Harmittaa vaan, että vasta nyt löysin tämän keskustelun, minulla molalöydös ja kaavinta oli jo kolme kuukautta sitten ja oikeastaan vasta nyt olen tajunnut minkä kanssa sitä taistellaan... Kaikki alkoi huhtikuun lopussa aivan järjettömän pahalla ololla ja tuhruvuodolla. Makasin kaiket päivät ja oksensin, en loppujen lopuksi päässyt edes sängystä yksin vessaan, vaan mieheni joutui minut sinne kantamaan. Ajattelin vaan, että tämähän kuuluu alkuraskauteen, pahaa oloa on ollu suurimmalla osalla raskaan olevista ja yritin vaan kestää oloa. Toukokuun alussa menin niin huonoon kuntoon, että jalat eivät enää pitäneet ja jouduin päivystykseen suoraan tiputukseen. Kotiuduin saman iltana ja olo oli jo sen verran parempi että pystyin vähän syömään. Kahden päivän päästä uudestaan tiputukseen kun olo vaan paheni. Raskaushormoni otettiin verestä ja lääkäri kovasti ihmetteli kun se oli niin korkea siinä vaiheessa raskautta (hcg 175 000 ja raskausviikkoja silloin 9) mutta ei sen kummemmin puuttunut asiaan. Ja taas kotiin tiputuksen jälkeen ja sanottiin vaan että kyllä se siitä jossain vaiheessa helpottaa, viimeistään synnytykseen. Kahden päivän päästä, vappuaattona, makasin taas keskellä yötä sairaalassa tipassa ja siinä kohtaa ajattelin että nyt ei kyllä kaikki ole kunnossa, mutta kukaan ei vieläkään tehnyt asialle mitään vaikka yritin sanoa, että ei tämä nyt normaalia ole. Sanottiin vaan että koita kestää, sieltä on luultavasti kaksoset tulossa kun voit noin pahoin. Ja taas lähetettiin kotiin. Seuraavalla viikolla pääsin onneksi neuvolalääkärin luo ja hän lähetti saman tien naistentautien polille. Siellä sitten ultrattiin ja sanottiin tylysti, että sulla on rypäleraskaus, otetaan osastolle ja seuraavana päivänä kaavitaan. Siinä vaiheessa hcg oli jo yli 650 000. En ollut koko sairaudesta koskaan kuullutkaan, eikä kukaan mitään kertonut, siinä sitä sitten oltiin, sairaalassa pahoinvoivana ja täysin tietämättömänä että mitä ihmettä tässä nyt oikein tapahtuu. En pystynyt muuta kuin itkemään. Seuraavana aamuna sitten osaston lääkäri tuli kertomaan että mistä on kyse ja että kaavinta pitää tehdä mahdollisimman pian. Saman iltapäivänä sitten nukutuksessa kaavittiin ja jäin vielä sairaalaan tarkkailuun. Koska olin menettänyt kaavinnassa niin paljon verta, että hemoglobiini laski alle 90 jouduin vielä kaiken lisäksi verensiirtoon ja jouduin olemaan vielä pari päivää lisää sairaalassa. Siitä sitten alkoi toipuminen... Koko tapahtunut tuntui aivan uskomattomalta kun pääsin kotiin, istuin vaan sohvalla enkä pystynyt puhumaan koko asiasta. Yritin vaan tunkea sen niin syvälle mieleni perukoille etten vahingossakaan ajattelisi koko asiaa. Niin pahalta tuntui. Kerran viikossa olen käynyt verikokeissa ja tarkkaan seurataan että hcg varmasti laskee miinuksen puolelle (alle5). Tasan kahdessa kuukaudessa hcg laski miinukselle ja nyt kohta ensimmäinen kuukausi karenssia takana. Mulle määrättiin puolen vuoden karenssi, vaikka hcg olikin alussa tosi korkea ja raskausmateriaalia kohdussa tosi paljon. Eli olen kyllä aika helpolla päässyt, kun en tarvinnut sytostaatteja, mutta rankkaa on siltikin ollut. Siitä on nyt kolme kuukautta kun kaikki tuo tapahtui ja nyt alkaa elämä voittamaan. Syksyllä alkaa opiskelut, ajattelin pitää itseni oikein kiireisenä niin tuo puolen vuoden raskauskielto ei tunnu ollenkaan pahalta. Nyt vaan nokka kohti tulevaisuutta, tapahtuneelle kun ei voi yhtään mitään ja se sattuu kohdalle jos sattuu. Uutta yrittämään vaan heti kun lupa tulee. Ja se uusi raskaus alkaa sitten kun on sen aika. Ei sitä kannata jäädä turhaan murehtimaan. Jo se pelkkä murehtiminen siitä, että voiko uudestaan enää raskautua voi aiheuttaa sen, että ei raskaus alakaan. Näin olen siis yrittänyt itseäni psyykata. Oikein hyvää kesää kaikille ja voimia!! [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa KIRAHVI?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Aikooko HUS huolehtia siitä että ne aasialaiset hoitajat saa asiallista kohtelua?
Tänään 19:34
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti 2.0
Tänään 18:00
vierailija
120 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Hoitajamitoituksesta - Potkut 800:lle hoitajalle yksistään HUS:ssa, nyt laitetaan mitoitukset kuntoon
Tänään 13:30
vierailija
33 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Kuulkaas nyt neidit Piitteni, puutarhatonttu Oolaffi, Makarooni ja Starmeri! Antakaa 🇺🇦:lle lupa ampua putlerin infra tuusan peeksi ja vähän äkkiä!
Tänään 11:12
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Miten sanoa nätisti miehelle että en tykkää siitä mitä se tekee
Tänään 10:33
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Arvot|”Ei demareita, kiitos!” lukee Akseli Lehtosen, 22, makuuhuoneen ovessa – tällaista on olla nuori konservatiivi vihervasemmistolaisten keskellä
Tänään 10:12
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Relaatio 1065
Tänään 08:21
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Tänään 02:06
Johnny Appleseed
4 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
K/B-komposti 2.0
Started by vierailija
Tänään 18:00
Luettu: 1K
Aihe vapaa
2.
Hoitajamitoituksesta - Potkut 800:lle hoitajalle yksistään HUS:ssa, nyt laitetaan mitoitukset kuntoon
Started by vierailija
Tänään 13:30
Luettu: 242
Aihe vapaa
3.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Started by Johnny Appleseed
Tänään 02:06
Luettu: 132
Aihe vapaa
4.
Miten sanoa nätisti miehelle että en tykkää siitä mitä se tekee
Started by vierailija
Tänään 10:33
Luettu: 116
Aihe vapaa
5.
Relaatio 1065
Started by vierailija
Tänään 08:21
Luettu: 111
Aihe vapaa
6.
Kuulkaas nyt neidit Piitteni, puutarhatonttu Oolaffi, Makarooni ja Starmeri! Antakaa 🇺🇦:lle lupa ampua putlerin infra tuusan peeksi ja vähän äkkiä!
Started by vierailija
Tänään 11:12
Luettu: 101
Aihe vapaa
7.
Kuu. Muilla kuvia?
Started by -roosaruusa-
Tänään 00:23
Luettu: 87
Aihe vapaa
8.
Arvot|”Ei demareita, kiitos!” lukee Akseli Lehtosen, 22, makuuhuoneen ovessa – tällaista on olla nuori konservatiivi vihervasemmistolaisten keskellä
Started by vierailija
Tänään 10:12
Luettu: 80
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
K/B-komposti 2.0
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
4.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
5.
Arvot|”Ei demareita, kiitos!” lukee Akseli Lehtosen, 22, makuuhuoneen ovessa – tällaista on olla nuori konservatiivi vihervasemmistolaisten keskellä
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
6.
Relaatio 1065
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
7.
Kuinka moni nainen tykkää rintojen imemisestä?
Latest: vierailija
14 min sitten
Aihe vapaa
8.
Relaatio 1064
Latest: vierailija
Tänään 19:36
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Rypäleraskaus
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
