rv14, hormonihirviö iskee? :D

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja HouseOfSleep
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

HouseOfSleep

Jäsen
20.07.2011
372
0
16
Siis tänään poksui rv 14 ja nyt olen huomannut että muutaman viime päivän aikana olen ollut huomattavasti herkempi kuin muun alkuraskauden aikana. Mielitekojakin on enemmän. Kysymys kuuluukin, että lisääntyykö hormonimäärät näillä viikoilla vielä vai tapahtuuko jotain muuta sillä tavalla merkittävää kehitystä? Nyt on PAKKO saada lasi kokista, eilen tuli melkein itku kun ei ollut kanelipullaa saatavilla :p ja aiemmin mun mieliteot on ollut tosi terveellisiä, eli marjoja, hedelmiä ja raejuustoa :)

Eilen nauroin hysteerisesti kun kesken chatin kanini hyppäsi sylissäni olevan läppärin päälle (yritti saada mun ruokia varastettua, mokoma) ja lähetteli veljelleni samalla sekavia viestejä tassuillaan. Siis nauroin niin että meinasi housut kastua, vesi valui silmistä ja sit se muuttuikin kovaksi itkuksi. Nauroin samalle jutulle uudestaan yöllä kun ei uni tullut ja sitten vielä aamulla herätessäni. Siis musta on tullut täysi sekopää yhtäkkiä. :laugh: Kokemuksia muilta?
 
...iskee täälläkin.
Nimittäin hormonit korkealta ja kovaa. Mies oli kuulemma valittanut kaverille, että mun kanssa on niin haastavaa olla ja elää kun oon tällanen hormonikimppu.
Melkein joka päivään mahtuu niin naurua kuin itkua, normaalisti olen tasaisempi luonteeltani. Kiukututtaa ihan ihme asiat - esimerkiksi kassan mielestäni ylimielinen katse... kaksi kertaa olen alkanut itkemään ravintolassa kun ruoka-annos oli niin pahaa - tarjoilija tuli kysymään onko ruoassa jotain vikana.
Sitten vastaavasti on naurattanut jotkut asiat niin että melkein pissat tulee housuun. Hulluus on kyllä iskenyt. Alkuraskaudessa ei ollut kuin väsymystä ja pahoinvointia mutta mitä pidemmälle raskaus etenee (nyt rv 25.) niin olo tuntuu yhä epätasapainoisemmalta.

Ja - mikä pahinta - huudan ja räjähdän myös miehelleni ja esikoisellemme jotka hämmästyen katsovat kun pahoitan mieleni jostain naurettavasta asiasta ja poistun ovia paiskoen makuuhuoneeseen rauhoittumaan. Sitten pitää itkeä omassa rauhassa. Jälkeenpäin pyydän anteeksi omaa käytöstäni.

Olo on kuin hullulla. Ekassa raskaudessa oli samoja piirteitä.
 
Kiitos vastauksesta! Ah, siis ei ainakaan ole toivoa siitä että tää paranisi. Mä en ole varsinaisesti saanut kunnon raivareita (vielä), mutta äkkipikaisemmin vastaan usein. Eilen piti ihan sanoa miehelle että kertoo jos tiuskin liikaa/liian ilkeästi. En kuulemma ole niin tehnyt, mutta itse huomaan olevani hiukan kireämpi, äitikin katsoi ihmeissään kun näki erään vastaavan tilanteen.

Mulla on lähinnä ollut tuota hallitsematonta naurua ja ihmeellisiä itkun aiheita, mutta välillä nolottaa ihan kamalasti oma käytös.

Tämä linkki lohdutti mua hiukan: Kuohujen kautta äidiksi - Artikkelit - Vauva.fi
 
heh kuulostaapas tutulta :D huomenna poksuu rv 18 ja nyt alkaa helpottamaan. Miehellä on ollu hyyyyvin hankalaa mun kanssa koko raskauden ajan ku kiihdyn 0-100 sekunnissa, asia mikä nyt on ok on 10 minuutin pääst päin p****.. eli siis, aika normaalii :D plus mul oli ehk noilla viikoilla toi nauraa itkee nauraa itkee. katoin hauskoja kotivideoita ja nauroin niin että melkein tuli pisut housuu, sit kävin itkee? ehk siks ettei nauru loppun, en tiiä :D mut onneks nyt alkaa jo helpottaa ja miehelläki on helpompaa. tsemppii
 
heh kuulostaapas tutulta :D huomenna poksuu rv 18 ja nyt alkaa helpottamaan. Miehellä on ollu hyyyyvin hankalaa mun kanssa koko raskauden ajan ku kiihdyn 0-100 sekunnissa, asia mikä nyt on ok on 10 minuutin pääst päin p****.. eli siis, aika normaalii :D plus mul oli ehk noilla viikoilla toi nauraa itkee nauraa itkee. katoin hauskoja kotivideoita ja nauroin niin että melkein tuli pisut housuu, sit kävin itkee? ehk siks ettei nauru loppun, en tiiä :D mut onneks nyt alkaa jo helpottaa ja miehelläki on helpompaa. tsemppii

Joo, se oli just toi et itku alkoi kun tuli tavallaan hätä et ei saanut naurua loppumaan! Ja se kävi silleen salakavalasti että ensin nauroi vedet silmissä ja sit tajus et se olikin jo itkua... heh. Mut siis kamalaa oli et se oli niin hallitsematonta se nauru, kuulosti kauheelta ja näyttikin varmaan, kun hyvä kun sai henkeä ja kasvot märkinä ja punaisina hekotti. Huh. :D

Kiitos. Kai tämä tästä, tai kohta löydän itseni jostain pakkopaidasta :laugh::'(:laugh:
 
Tuli tuosta yhdestä viestistä mieleen, että ekassa raskaudessa perjantai-illan huvina oli juurikin hauskat kotivideot ja mitä pidemmälle viikoissa mentiin sitä hysteerisemmäksi mun nauruni kävi. Lopulta mahan ollessa jo tosi iso olin varma, että nyt alkaa synnytys, kun en saanut naurua millään loppumaan ja alkoi tulla jo paniikki kun vatsaan sattui. Että vaarallinen ohjelma raskaana oleville. Nyt viikolla 16 ja koko ajan kiukuttaa. Muita ihmisiä on hyvin vaikea sietää :D, lisäksi mielitekona kermaviili valkosipulidipillä. Kolme purkkia mennyt jo tällä viikolla..
 
[QUOTE="viera";24288268]Tuli tuosta yhdestä viestistä mieleen, että ekassa raskaudessa perjantai-illan huvina oli juurikin hauskat kotivideot ja mitä pidemmälle viikoissa mentiin sitä hysteerisemmäksi mun nauruni kävi. Lopulta mahan ollessa jo tosi iso olin varma, että nyt alkaa synnytys, kun en saanut naurua millään loppumaan ja alkoi tulla jo paniikki kun vatsaan sattui. Että vaarallinen ohjelma raskaana oleville. Nyt viikolla 16 ja koko ajan kiukuttaa. Muita ihmisiä on hyvin vaikea sietää :D, lisäksi mielitekona kermaviili valkosipulidipillä. Kolme purkkia mennyt jo tällä viikolla..[/QUOTE]

Mulla oli ihan alussa toi kermaviili! Niin dippinä kuin ruoan päällä sellaisenaan.. :ashamed:
 
mulla on vasta viikkoja 6 ja välillä pärähdän ihan otaalisesti. Onneksi pystyn vielä hillitsemään itseni, enkä sano kaikkea mitä ajattelen. Esim. kun mies oli hieman pessyt pyykkiä ja laittanu mun valkoisen lempparipaidan vahingossa mustien pyykkien joukkoon- no sitä mä sitten paruin eilisen illan :laugh: en mä normaalisti näin tunteellinen oo...
 
Alkuperäinen kirjoittaja jassåå;24288505:
mulla on vasta viikkoja 6 ja välillä pärähdän ihan otaalisesti. Onneksi pystyn vielä hillitsemään itseni, enkä sano kaikkea mitä ajattelen. Esim. kun mies oli hieman pessyt pyykkiä ja laittanu mun valkoisen lempparipaidan vahingossa mustien pyykkien joukkoon- no sitä mä sitten paruin eilisen illan :laugh: en mä normaalisti näin tunteellinen oo...

Hehe. Multa on lähtenyt kyllä tuo itsehillintä - jotenkin sitä vaan sanoo ensin ja miettii sitten. Aina oon ollut rauhallinen, tasainen ja ylikiltti kaikille, joten tää on mulle tosi outoa kun päästelen koko ajan suustani sammakoita, tiuskin, hekotan ja vollotan lohduttomasti vaikkapa sitä että menin lyömään luurin korvaan puhelinmyyjälle tai sitä että veljentytöt (2 ja 4v) ei olekaan enää vauvoja :D Tää on ihan outoa :)
 

Yhteistyössä