Toggle sidebar

Rv 37 menossa ja tahtoa tehdä asioita olisi, mutta virtaa ei...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sanni.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

sanni.

Vieras
Meillä on jäänyt lähes kaikki valmistelut toista lasta varten mun kontolle. Mies tekee pitkää päivää töissä ja viikonloppuisin meillä käy jonkun verran vieraita, kun olemme muuttaneet uudelle paikkakunnalle ja kaikki haluavat tulla katsomaan uutta kotiamme (mikä on kyllä mukavaa!). Mutta siis, arkipäivät pyörivät niin, että mies on poissa kotoa 07.30-17. Heräilemme esikoisen kanssa 07 aikaan ja sitten aamupalat, aamupesut ja muut aamutoimet (tiskit, petaamiset...). Ennen ulkoilua uudet potatukset ja pieni välipala, jos tarvetta on, sitten ollaan ulkona 1-2h. Tullaan kotiin, tehdään ruokaa ja laitetaan keittiö kuntoon ja pyykit. Lapsen nukuttamisessa päikkäreille kestää 30-60min, jonka jälkeen nukkuu reilut 60min. Tuon 60min lepään itsekin muuten vain tai menen nukkumaan. Sitten välipalat normaalisti ja vaipat jne. ja kello onkin yhtäkkiä 14.30. Tässä välissä jää 1-1,5h aikaa tehdä valmisteluja, ennen kuin aletaan tehdä päivällistä. Toki siis teemme valmisteluja yhdessä esikoisen kanssa.

Olen siis kaivanut vauvan tarvikkeita varastosta, pessyt vaunuja, pyykkiä, siivonnut varastoa, varannut imetysvaatteita jne. Pitäisi saada vielä aika paljon aikaiseksi, sillä meinasin viedä kierrätykseen tavaraa ennen vauvan syntymää ja meinasin muutenkin saada paljon asioita aikaiseksi ennen synnytystä. Mutta tuossa klo.16 aikaa alkaa jalat olla jo niin turvoksissa, ettei meinaa enää kyetä. Mies kun tulee töistä, haluaa toki (mikä on hienoa), olla lapsen kanssa ja käyttävät koiran pitkällä lenkillä. Mä siivoan keittiön ja jatkan hommia. Puurot keittelen valmiiksi illaksi ja siivoan joka päivä lapsen tavarat iltaisin paikoilleen (lapsi 1v 5kk, osallistuu sen mukaan mitä kykenee). Kun lapsi saadaan pitkällisen nukuttelun jälkeen nukkumaan noin klo.20.30-21, mies lähtee salille. Mä yleensä vielä silitän, taittelen pyykkejä tms. Ja kaadun nukkumaan n.22.

En oikein enää tiedä miten pitäisi suhtautua tähän. Mies sanoo, että älä hössötä niiden asioiden kanssa, mutta menee hiljaiseksi kun kysyin, että sinäkö nämä sitten teet... Tuntuu vain, ettei mies tajua yhtään, että synnytys lähestyy tai että en jaksa, kun olen jaksanut tämän raskauden niin hienosti. Mutta jos viime kerrasta olen jotain oppinut, niin eivät ne tavarat miehen käsien kautta valmiiksi tule. Kun tultiin sairaalasta viimeksi, niin oli varpajaisista jääneet tölkit ja pullot pitkin kämppää, aloitin sitten ensimmäisenä siivoamaan asuntoa, vaikka olin synnyttänyt pari päivää aiemmin...
 
Jätät tiskejä yms hommia miehelle ja teet esikoisen kanssa rauhaksiin vauvavalmisteluja. Älä stressaa, koti ei tarvii aina olla tiptop ja esikoinen voi joskus viettää aikaa vaikka telkkarin kanssa niin saat omia juttuja tehtyä tai nukuttua ylimääräiset nokoset että jaksat illalla.
 
Kun teet sitä ruokaa, tee kerralla isoja määriä. Sitä samaa voi sitten pakastaa ja lämmitellä nopeasti. Mitä kaikkea silittelet, saat jotenkin kuulostamaan, että sitä silitettävääkin riittää. Anna nyt niiden varastojen olla, turha niitä on tässä vaiheessa siivoilla.
 
Mäkin jättäisin ne siivoushommat miehelle ja keskittyisin vauvan tarvikkeiden laittoon.

Ne taitaa noilla viikoilla olla nyt ne tärkeimmät.

Ai, ja unohda se iltasiliettely, se on turvonneiden jalkojen kanssa ihan helvettiä. Paat muksulle aamupäivällä ohjelman pyörimään ja silität sit, TAI parempi vaihtoehto, huilaat sen aikaa ja sit unohdat ne silittelyt muutamaksi viikoksi kokonaan.
 
Sama homma, pyöritän päivisin arkea juuri kaksi vuotta täyttäneen esikoisen kanssa. Kyllähän se illalla vähän hyydyttää, mutta olen ilokseni huomannut, että eipä tuo vauva niin kauheasti vaadi järjestelyjä.

Vaunuja en ole pessyt, ihan puhtailta näyttävät. Vaatteet ja kestovaipat ovat tallessa esikoisen jäljiltä, pesen ehkä yhden koneellisen, mutta miksi pesisin esim. äitiyspakkauksen makuupussin, joka on pesty ennen säilöön panoa? Jos en ehdi pestä, mies pesee kun olen sairaalassa. Eilen ostin lasketun päivän kunniaksi paketillisen kertisvaippoja ja oman hiusharjan pienelle.

Voisiko tuota teidän pyykkivuortanne jotenkin vähentää? Meillä käytetään mm. kestovaippoja, mutta ikinä ei ole tarvinnut joka päivä pyykin ääressä nyhertää. Leluja en todellakaan kerää joka ilta - lapsi kerää itse tai sitten saavat olla seuraavaan päivään esillä. Ja silitys- mitä se on :D

Itse katson tällä hetkellä tärkeimmäksi, että ehdin olla mahdollisimman hyvä äiti esikoiselle. Okei, kivahan se olisi että ehtisi pestä kylppärin ja vessan kunnolla sekä avata ja putsata lattiakaivot ennen kuin anoppi tulee kyläilemään ja hoitamaan esikoista, mutta jos ei niin sitten ei.

Epätäydellisyyden sietokyky on varmasti tarpeen - kahden lapsen äitinä viimeistään.
 
Mä yritänkin jättää miehelle. Se sanoo esim. illalla, että laittaa tiskit. Sitten salilta palattuaan ei jaksakaan laittaa ja koko keittiö on kaaoksessa aamua, kun silloin ei ehdi. No, joskus ehtii sitten aamulla. Mutta kun tiedän, että se on joko tai, että jää mun hommaksi aamupäivällä 50% varmuudella, niin mielummin laitan illalla rauhassa. Taaperon kanssa kun sekin on aikaa vievää, kun on innokas apuri ;) Silityksiä ei varmaan normaalisti olisikaan niin paljon, mutta siis meillä silitetään lakanat kun mies haluaa ja eilen sitten lupasi silittää tuosta narulta suoraan nuo, ettei tarvitse edellisten silittämättömien pinoon laittaa. Tuossa nuo lakanat on, mihin eilen ne viikkasin silitystä odottamaan. Eli mitenköhän käy. Pyykkiä mies on pessyt reiluun 5kk aikana kolme kertaa ja silloinkin pyynnöstä. Imuroi hän kyllä, silloin kun ehtii. Ja jos sanon, että menee tamppaamaan matot, niin menee kyllä. Mutta siis, on saamaton. Esim. kun oltiin pojan kanssa pääsiäisenä reissussa niin takaisin tullessa pojan lattialle jääneet likapyykit löytyivät tasan samasta kohdasta kuin lähteissäkin...
 
Hei, mä haluun auttaa sua, mutta ensin täytyy kyllä ihmetellä, miten tärkeessä osassa toi keittiön siivoaminen on? Siis kolme kertaa päivässä? Ja silittäminen, joka päivä?

Itse olen 25rv ja kotona 1v3kk:n kanssa, meilläkin päivät alkaa n. klo 07, mies on jo lähtenyt töihin ja tulee 17.30 takaisin. Teen aina ruokaa niin, että sitä riittää kahdeksi päiväksi. Kuolisin varmaan, jos alkaisin kokkailemaan monta kertaa päivässä! Lapselle ostan myös paljon pilttipurkkeja, ettei aina tarvitse miettiä tarpeeksi lapsiystävällistä ruokaa (tykätään tulisesta). Puuron keittelyt? Kuulostaa ihan siltä että hellan vieressä menee vartti hämmennellessä? Laitan meidän ilta- ja aamupuurot mikrossa, joten eipä paljoa tarvitse tehdä. Syömisen jäljet siivoan aina ruokailun jälkeen, eli max 5min. Kun on valmista ruokaa, eihän siihen tarvitse muuta kuin ottaa lautaselle ja lämmittää, ja lautaset & astiat syönnin jälkeen koneeseen. Isommat käsitiskit jää illaksi, tiskaan kaikki sitten kerralla. Pyykinpesu menee kaiken sivussa, ollaan yleensä aamupäivä kotona jolloin teen ko hommat ja järkkäilyt, ja puolen päivän jälkeen lähdetään useimmiten käymään jossain (kerhossa, kylässä, kahvilla, kaupassa). Lelujen keräily? Menee pari minuuttia kun heitän lattialla lojuvat lelut koppaan, iltaisin. Lapsi menee nukkumaan 20-20.30. Lapsen syntymän jälkeen isä on vähentänyt treenaamista kahteen kertaan /vk, joista toinen n viikonloppuna.

Näkisin sulla kaksi vaihtoehtoa; joko hölläät tai järkeistät tuota kodinhoitoa TAI sitten kerrot miehelle ja varaatte nyt esim. tulevan viikonlopun PELKÄSTÄÄN siihen, että sä laitat KAIKKI vauvan tarvikkeet valmiiksi. Ei vierailuja tai mitään, mies voi mennä käymään jossain lapsen kanssa tuolloin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sanni.:
Mä yritänkin jättää miehelle. Se sanoo esim. illalla, että laittaa tiskit. Sitten salilta palattuaan ei jaksakaan laittaa ja koko keittiö on kaaoksessa aamua, kun silloin ei ehdi. No, joskus ehtii sitten aamulla. Mutta kun tiedän, että se on joko tai, että jää mun hommaksi aamupäivällä 50% varmuudella, niin mielummin laitan illalla rauhassa. Taaperon kanssa kun sekin on aikaa vievää, kun on innokas apuri ;) Silityksiä ei varmaan normaalisti olisikaan niin paljon, mutta siis meillä silitetään lakanat kun mies haluaa ja eilen sitten lupasi silittää tuosta narulta suoraan nuo, ettei tarvitse edellisten silittämättömien pinoon laittaa. Tuossa nuo lakanat on, mihin eilen ne viikkasin silitystä odottamaan. Eli mitenköhän käy. Pyykkiä mies on pessyt reiluun 5kk aikana kolme kertaa ja silloinkin pyynnöstä. Imuroi hän kyllä, silloin kun ehtii. Ja jos sanon, että menee tamppaamaan matot, niin menee kyllä. Mutta siis, on saamaton. Esim. kun oltiin pojan kanssa pääsiäisenä reissussa niin takaisin tullessa pojan lattialle jääneet likapyykit löytyivät tasan samasta kohdasta kuin lähteissäkin...
Click to expand...

Okei, no toi selvensi; sullahan on vaativa mies! Samaan aikaan myös saamaton itse :D Miten lakanoita voi olla joka ilta silitettävänä? Ja mitä tapahtuu, jos puette silittämättömät vaatteet tai laitatte lakanat sänkyyn, kuolema..? Joskus hei oikeesti voi miettiä mikä on oikeesti tärkeää. Nyt kun tilanne on tää, niin sovitte että OMAA elämäänne helpottaaksenne vähennätte sitä tiptop -meininkiä ja palaatte sitten taas siihen, kun aikaa oikeesti tuollaiseen hifistelyyn on. Ja kai se mankelikin olisi edes yksi vaihtoehto..?
 
Siis ei toki silitystä ole joka päivä, mutta usein. Mies on kauluspaitahommissa, niin vähintään se paita seuraavaksi päiväksi yleensä. Keittiö ei kestä minkäänlaisessa kuosissa, jos ei siivoa ruuanteon jälkeen. Teen isoja annoksia, mutta mies ottaa evääksi kotiruokaa ja siis treenaa paljon, joten ruokaa menee paljon. Lapsi ei ole koskaan suostunut valmispurkkeja syömään, yritetty on. Olet onnekas jos lelujen keräilyyn menee 5min :D Mä siinä samalla sitten järjestän muutkin lojumassa olevat tavarat, sellainen puoli tuntia vähintään. En mä niitä lakanoita haluaisikaan silittää, mutta mies sanoi, että hän haluaa ja silittikin ekat pari vuotta. Nyt sitten on jäänyt aina vain enemmän mulle. Ja siis tuota tavaroitten järjestelyä - mä kuljen miehen ja pojan perässä siivoamassa iltapalatarvikkeet, vessasta likaiset pyykit jne. Hoitaa siis kyllä pojan, mutta ei tajua, että esim. puuro jämähtää pöytään kiinni, jos sen siihen jättää kuivamaan :D
 
Mies haluaa, että lakanat silitetään ja sinä silität?
Minä en silitä MITÄÄN, jos mies haluaisi, että lakanat silitetään, hän saisi silittää ne itse. Samoin kauluspaidat, olen sanonut miehelle, että jos haluaa ne silitettävän, silittää itse.

Teen kyllä valtaosan kotitöistä nyt kotona ollessani, mutta jotain rajaa. Olen myöskin infonnut miestäni nyt loppuraskaudesta, että koen imuroinnin liian raskaaksi, hän saa hoitaa sen (yleensä kyllä joudun häneltä sitten kysymään, että "olisiko tänään imurointipäivä? ;)" eli vaatii pientä vinkkausta) Samoin toisinaan olen väsynyt/huonovointinen, jolloin saatan jättää ruuanlaitonkin miehelle.

Jaa nyt herranjumala sitä vastuuta miehellesikin. Sano ettet jaksa ja tarvit lepoa synnytystä varten.
 
Meillä jos mies haluaa silitetyt lakanat -> hän silittää itse
Jos mies haluaa silitetyn kauluspaidan aamuksi, niin arvaas mitä? -> hän silittää itse.

Jos ei ehdi niin sitten on ryppyisissä. :)
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa