rv 33+ taikka lähellä olevat, mikä vointi?

["aloittaja"]

Niin, samassa "jamassa" olevia kaipailen. Mikä vointi näillä viikoilla?
Supisteleeko paljon? Onko mitään jomotuksia,kipuja,särkyjä? Mikä mieliala? Millä mallilla hankinnat yms...?
Itselläni viikkoja 33+2 ja olo on ollut jo viikkoja melko tukala. Supistellut rv 18 lähtien päivittäin (kivuttomasti) ja nyt on supparit vain lisääntyneet viime viikkoina. Alkaa jo pikkuhiljaa olla kyllästynyt jatkuvaan pinkeään oloon! Jatkuvasti varsinkin pystyasennossa ollessa maha kovana ja hankala olla. Eivät ole kuitenkaan kohdunsuuhun vaikuttaneet. Alaselkäkin ollut puolivälistä asti tohjona ja sairaslomalla olen ollut jo pitkään... Tuntuu että aika menee niin kamalan hitaasti nää vimpat viikot. Niin ja ekaa odotan
Tuli nyt pelkkää valitusta itteltä, mutta on tää ihanaakin aikaa. Kun saa suunnitella tulevaa ja aika lyhyt aikahan tää loppujen lopuksi on. Välillä vaan meinaa usko jo loppua mutta eikö se tästä!

 

["jooooo"]

Mulla 30 ja jotain. Supistelee mullakin jos yritän tehdä jotain vähänkin enemmän fyysistä ponnistelua vaativaa. Esim. siivoaminen pitää tehdä monissa pienissä pätkissä pitkällä aikavälillä ja tosi rauhallisella temmolla. Harmittaa kun esikoisen kanssa ei pysty touhuamaan niin kovasti esim. ulkona. Nyt viimeaikoina myös kaikki liikkeet muutenkin hankalia, esim. tavaroiden poimiminen lattialta, sukkien laittaminen, kengännauhojen sitominen ja nämä kyllä harmittaa. Muuten välillä tuntuu että unohdan koko raskauden, kunnes taas alkaa supistella...

 

["aloittaja"]

Onko muita näillä viikoilla olevia?

 

["vieras"]

33+5 menossa ja ihan mukavasti menee. Olen 1,5 -vuotiaan esikoisen kanssa kotona, joten ei ole työstressiä ja selkäkin on pysynyt suht hyvässä kunnossa, vaikka iskiashermo meinasi tulehtua kunnolla yhdessä välissä. Maha alkaa olla jo ihan kiitettävän iso ja poika jyllää ahkerasti mahanahkan alla. Öisin herään kahden maissa ja valvon 2-3 tuntia.. Se on ainut hankaluus tässä raskaudessa.. Tosin otan päivätirpat sitten tytön kanssa kahdestaan, joten väsymys pysyy kurissa. Sormukset otin nimettömästä pois pari päivää sitten kun en enää uskalla pitää turvotuksen vuoksi.. Esikoista odottaessa äp:n liukkari pelasti, ettei tarvinnut lähteä katkaisemaan sormuksia. Kemgän koko on kasvanut yhdellä numerolla.

 

["Meikku83"]

Minäkin tungen tänne,vaikka rv vasta 26
Yllättävän hyvä olo,ja alkuraskaudessa todettu diabetes ei ole vaivannut enää moneen viikkoon!
Tosin supistuksia tulee,ja osa kipeitäkin :/ Kohdunsuu tosin hyvin pysynyt kiinni.

Minä olen yrittäjänä kotona,2 v lapsi kotihoidossa myös Ei turhaa työstressiä siis!

 

[venailija]

Täällä menossa rv 33 ja si-nivel ilmeisesti tohjona.. Muuten kaikki ok ja vauva voinut hyvin. Veemäinen vaiva kun joka asennossa sattuu. Alkuun luulin että olis ollut kyse iskiaksesta, mutta oireet sopivat paremmin si-vaivoihin. Huomenna lääkäriin, katsotaan voiko tuolle nyt mitään sitten tehdä. 2-vuotiasta esikoista en pysty edes nostamaan kivulta..

 

["vieras"]

Minäkin olen noilla viikoilla ja odotan esikoista. Rauhallinen kävely on mukavaa mutta paikallaan seistessä jalat kipeytyvät ja vasen reisi puutuu heti. Supistuksia ei vielä ole ollut tai niitä ei vaan erota selvästi, kohdunkaula ollut jo pitempään pehmennyt mutta ainakin viime tarkastuksessa sitä oli hyvin jäljellä ja se oli kiinni. Iskiastyyppistä kipua ja liitoskipuja oli keskiraskaudessa, nyt ei ole enää ollut.

Minullakin tavaroiden poimiminen lattialta, kenkien ja sukkien laittaminen hankalaa ja jos istun vaikka matolla niin sieltä on hyvin vaikeaa päästä ylös. Sokerirasituskoe ei onnistunut pahoinvoinnin takia joten seurailen sokereita mittaamalla kotona yhtenä päivänä viikossa, ovat olleet ihan hyvät. Normaalisti rasvainen ihoni on ollut kuiva ja kutisee, pyydän vielä varmuuden vuoksi ottamaan verikokeet kun olen epäillyt hepatoosia. Toivottavasti on vain jotain muuta mutta parempi saada selville.

Hankinnat on vaunuja lukuunottamatta tehty ja yritän tässä pikkuhiljaa rauhoittaa menoja sekä valmistautua henkisesti. Synnytystoivelista on tehty, kannattaa kirjata tarkkaan siihen niitä toiveita vaikka eiväthän ne ole mitään kiveen kirjoitettuja vaan sitten mennään voinnin ja tilanteen mukaan. Mukavaa lukea samoilla viikoilla olevien kokemuksia, tsemppiä ja jaksamista kaikille!