Viestissäni en suinkaan sanonut, että esim. lapsen lyöminen olisi oikein, ei todellakaan ole. Ei lapsi ymmärrä miksi lyödään. Myöskään luunapit eivät ole oikea tapa kurittaa lasta, eikä remmistä antaminen. Sen sijaan _pieni_ tukistus lapsen ollessa täysin holtiton ei mielestäni pahoinpitelyn rajaa millään tavalla ylitä. Se ei vahingoita lasta, ei jätä jälkiä, jne. Lapsen on myös opittava, että kaikella on seurauksensa, ja että vanhempiaan/tarhan opettajiaan/vanhempia siskojaan/isovanhempia/vieraita ihmisiä kohtaan ei voi käyttäytyä aivan miten huvittaa. Rakkautta on asettaa rajat kärjistämättä asiaa sen enempää. On ihan turhaa puhua jostain maista, joissa lapsia hakataan - Suomessa tuskin kukaan niin tekee, tai sitten siihen puututaan lastensuojelun keinoin.
Myös se, että lasta suojellaan aina mielipahalta jättämällä ko. kurituskeino pois, ei sekään ole hyvä. Jos lapsi ei opi, että kukaan ihminen ei voi aina olla se, joka tuo pelkän hymyn huulille, niin miten lapsi voi käsitellä esim. aikuisena työelämässään kokemia pettymyksiään, kun toisena päivänä pomo onkin mukava setä ja toisena raivoroosna.
Tosin esim. uhmaikäiseen toimii varmasti paremmin se, että jättää yksin raivoamaan (periaatteella kyllä se kohta sieltä kaupan lattialta nousee ja perään juoksee). Vauvaikäiseen en käyttäisi minkäänlaisia keinoja, kun niin pieni ei siitä mitään voi ymmärtää.
Ei se rakkauttaa muuta, jos esim. parisuhteessa riidellään. Samoin lapsen tulee oppia, että välillä aikuinen ei ole niin mukava, mutta rakastaa silti.
Tätä mieltä olen, mutta jokaisella on tietenkin oma tapansa kasvattaa.