V
vierailija
Vieras
Gustaf Retzius hamusi suomalaiskalloja vahvistaakseen teoriaansa, jonka mukaan suomalaiset eivät olleet samaa puhdasrotuista alkuperää kuin ruotsalaiset ja muut skandinaavit.Lyhytkalloiset suomalaiset – samoin kuin saamelaiset – olivat Retziuksen mukaan sukua lähinnä mongoleille, kun taas korkeakalloiset ruotsalaiset olivat pohjoista germaanista rotua.
Suomalaiset ”kömpelöitä”
Suomeen suuntautuneen tutkimusmatkan aikana ei tehty pelkästään lapiotöitä. Gustaf Retzius seurueineen kiersi eri puolilla maata syrjäkyliä myöten mittaamassa ihmisten kalloja tavoitteenaan löytää todisteet ”suomalaisen rodun” olemassaolosta.
Retzius uskoi saaneensa vahvistusta teorialleen vertaamalla haudoista kaivettujen vanhojen kallojen mittoja elävien ihmisten kalloihin. Hän kirjasi mittasuhteita liki kolmestakymmenestä kallonkohdasta.
Rotuprofessorin johtopäätösten mukaan tyypillistä lyhytkalloisille suomalaisille oli alakuloisuus ja tunteellisuus. Suomalaiset istuivat mieluiten saunassa tai lauloivat kansanlauluja. He eivät olleet saaneet aikaan mitään merkittävää toisin kuin esimerkiksi maita valloittaneet germaanit.
Yhtä syrjäkylän asukasta Retzius kuvasi vuonna 1878 julkaisemassaan Suomen antropologiaa koskevassa teoksessaan ”hidasälyiseksi, hitaaksi ja kömpelöliikkeiseksi, kaikin tavoin vanhoilliseksi”.
Pälkäneen kallot aiheuttivat Retziukselle kuitenkin päänvaivaa, useimmat niistä kun olivat pitkiä. Professori löysi kuitenkin selityksen asialle: alueella oli hänen mukaansa ollut vahva ruotsalaisperäinen asutus.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/70e03f58-99e3-4138-8bd5-c3268449d381
Suomalaiset ”kömpelöitä”
Suomeen suuntautuneen tutkimusmatkan aikana ei tehty pelkästään lapiotöitä. Gustaf Retzius seurueineen kiersi eri puolilla maata syrjäkyliä myöten mittaamassa ihmisten kalloja tavoitteenaan löytää todisteet ”suomalaisen rodun” olemassaolosta.
Retzius uskoi saaneensa vahvistusta teorialleen vertaamalla haudoista kaivettujen vanhojen kallojen mittoja elävien ihmisten kalloihin. Hän kirjasi mittasuhteita liki kolmestakymmenestä kallonkohdasta.
Rotuprofessorin johtopäätösten mukaan tyypillistä lyhytkalloisille suomalaisille oli alakuloisuus ja tunteellisuus. Suomalaiset istuivat mieluiten saunassa tai lauloivat kansanlauluja. He eivät olleet saaneet aikaan mitään merkittävää toisin kuin esimerkiksi maita valloittaneet germaanit.
Yhtä syrjäkylän asukasta Retzius kuvasi vuonna 1878 julkaisemassaan Suomen antropologiaa koskevassa teoksessaan ”hidasälyiseksi, hitaaksi ja kömpelöliikkeiseksi, kaikin tavoin vanhoilliseksi”.
Pälkäneen kallot aiheuttivat Retziukselle kuitenkin päänvaivaa, useimmat niistä kun olivat pitkiä. Professori löysi kuitenkin selityksen asialle: alueella oli hänen mukaansa ollut vahva ruotsalaisperäinen asutus.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/70e03f58-99e3-4138-8bd5-c3268449d381