Ruokaskaba anopin kanssa - taas

Anoppi soitteli eilen ja kysyi, mitä me tehdään tänään. Mies kertoi, että ollaan omalla väellä kotona vaan. Seuraava kysymys oli klassinen "mitäs te meinaatte syödä?" Siinä vaiheessa kun mies sanoi, että hirvenlihaa, arvasin, kuka on langan päässä ja mitä tänään tapahtuu. Ja tulihan se puhelu sieltä: Anoppi soitti äsken pojalleen, että jos tämä tahtoo, hän voi mennä heillekin syömään.

Anoppi kyselee välillä, mitä meillä on ruokana. Etenkin jos on joku juhlapyhä ja voi olettaa, että on jotakin tarkemmin harkittua ruokaa tarjolla. Ja joka kerran, kun meillä on muuta kuin perunaa ja makkarakastiketta tms. hän soittaa pojalleen ennen ruoka-aikaa, että "täällä on sinullekin ruokaa." Ihan riippumatta siitä, kuinka monta kertaa mies on sanonut, että kun meillä kerran on ruokaa kotona, hän ei lähde muualle syömään. Ja kun mies taas kieltäytyy, äitinsä huikkaa vielä, että "kuorin sinullekin kuitenkin perunoita, jos sittenkin tahdot tulla."

Mä en käsitä, minkä takia anopin pitää iskeä aina siihen väliin, jos saa kuulla, että meillä on vähänkään työläämpi/harvinaisempi/herkumpi ruoka tarjolla. Tajuaisin, jos anoppilassa olisi kattavat ruokaperinteet ja olisi kiva pitää niitä perheen kesken yllä, mutta kun siellä on aina perunaa ja lihapullakastiketta. Ja tällaisina päivinä minua ja lapsia ei koskaan kutsuta, vaikka muuten kyllä, ja ihan sillä perusteella, että "ei ne varmaan tuu meille syömään, jos teillä kerran on siellä jo ruoka valmiina"

Mikä idea tässä oikein on????

 

Kuulostaa kyllä merkilliseltä käytökseltä.

 

Anoppisi on ääliö.

 

kuulostaa tosi alaarvoiselta kàytòkseltà. sano suoraan anopille ettet pidà hànen tavastaan

 

Uskomatonta! Todella törkeää ylipäätään vaan kutsua oma poika. Nolo anoppi.

 

:O

 

Sano anopille joka kerta, että perunoita ja makkarakastiketta vaikka olis mitä muuta tahansa

 

Mies on muutaman kerran tullut huijatuksi ja varmistaa nykyään puhelimitse, onko meillä ruokaa tulossa, jos äitinsä sattuu putkahtamaan jostakin ilmoille. Kerrankin anoppi poikkesi meillä moikkaamassa lapsia ja näki, että teen ruokaa. Kotimatkalla hän aikoi poiketa katsomassa poikaansa tämän pajalla. jossa mieheni oli töissä. Pyytäessäni sanomaan, että ruoka on puolen tunnin päästä valmista, anoppi lupautui kertomaan asian eteenpäin. Puolitoista tuntia myöhemmin ilmaantui mies, joka oli täynnä kuin Turusen pyssy. Anoppi oli kyllä kertonut, että ruokaa on, mutta heillä ja sanoi, että meidät on kutsuttu sinne syömään. Miehen ihmetellessä, missä me olimme, anoppi oli väittänyt, että pienin oli päikkäreillä ja että tulisimme sen jälkeen perästä. Miehen naamataulu oli kyllä unohtumaton, kun hänelle valkeni, että me ollaan syöty jo ja hänen annoksensa oli odottamassa isäntää itseään. (joka välillä myöhästyy töidensä takia ruoalta reilusti.) Mun on ihan oikeasti vaikea ymmärtää tätä syöttökilpaa.

 

Onko miehesi äitinsä ainokainen?

 

Sano anopille joka kerta, että perunoita ja makkarakastiketta vaikka olis mitä muuta tahansa

Tämä muuten kuulostaa tosi simppeliltä ratkaisulta! Kokeilen

 

Onko miehesi äitinsä ainokainen?

Melkein. Toinenkin poika on, mutta asuu tuhansien kilometrien päässä. Häntä näkee ehkä kerran kahdessa vuodessa.

 

Melkein. Toinenkin poika on, mutta asuu tuhansien kilometrien päässä. Häntä näkee ehkä kerran kahdessa vuodessa.

On kyllä erikoista ruoalla kontrolloimisen yrittämistä.

 

Siis miten joku voi kutsua aikuisen perheellisen poikansa yksin syömään luokseen eikä muuta perhettä. Aika erikoinen anoppi sulla tosiaan, tsemppiä

 

:O on kyllä outo, kiusallaanko se tota tekee. Ihme anoppi.... Ja siksi nauru kun kuullostaa hyvinkin epämääräseltä ja mua huvittas jos oma anoppi soittas miestä syömään ja kuoris sille perunatki valmiiks

 

Anoppi ei taida kestää sitä, että ei ole ainoa tai ensimmäinen nainen poikansa elämässä. Ruoka on se, millä äiti voi kilpailla vaimon kanssa. Typerää käytöstä anopilta, en voi muuta sanoa. Onneksi mies sanoo äidilleen vastaan, eikä anna sen "voittaa" noita tilanteita.

 

jos anoppi olis koira, se kuseksis sun päälle

 

:O on kyllä outo, kiusallaanko se tota tekee. Ihme anoppi.... Ja siksi nauru kun kuullostaa hyvinkin epämääräseltä ja mua huvittas jos oma anoppi soittas miestä syömään ja kuoris sille perunatki valmiiks

Siinä taloudessa ei kukaan muu kuori perunoita kuin anoppi. En todella tiedä, milloin appiukko on viimeksi kuorinut perunan. Mä olen saanut kokea enemmän ja vähemmän vihjailua, kun olen niin laiska miniä, että keitän perunoita kuorineen ja jokainen joka suinkin kykenee, kuorii perunansa itse. Mies ei ole onneksi valittanut, se olisi lentänyt pihalle heti, jos mun olisi pitänyt ruveta kuorimaan sille perunoita...

 

ihan häiriintynyttä käytöstä anopilta. tosi naurettavan typerää ja idioottia

 

Siis mitä IHMETTÄ? Siis aivan todella outoa käytöstä, naurettavaa suorastaan. Onneksi miehesi osaa suhtautua ätiinsä oikein, eikä tosiaan lähde sinne syömään, kun teillä on jotain hienompaa ruokaa tarkoitus tehdä. Ja mikä ihme juttu tuo oikein on, että anoppi kutsuu vain poikansa, muttei sinua ja lapsenlapsiaan??

 

Kuulostaa erikoiselta! Voi olla kaukaa haettua, mutta pikkulapsiperheiden kanssa työskentelevänä vaan tuli mieleen tällanen, että jospa äitinsä on alitajuisesti vielä tosi kiinni pojassaan ja tietyllä tavalla mustasukkainen hänestä. Vanhemmille on lapsen ruokinta itse yleensä tosi tärkeää, siitä kielii se, että suurin osa äideistä loukkaantuisi jos joku toinen imettäisi hänen vauvaansa, ja mielellään vanhemmat tahtovat syöttää lusikalla vauvojaan ja taaperoitaan, koska se on ainutlaatuinen hoivahetki, johon ei haluta muita sotkemaan.

 

Onko tolla nyt mitään merkitystä jos mies ei kuitenkaan sinne mene? Antaisin anopin juttujen jäädä omaan arvoonsa.

Eri asia jos mies singahtaisi sinne äitinsä luo syömään.

 

[QUOTE="vieras";22605256]Ja mikä ihme juttu tuo oikein on, että anoppi kutsuu vain poikansa, muttei sinua ja lapsenlapsiaan??[/QUOTE]

No kun mä olen joskus sanonut, että meillä on just murkina pöydässä, kun anoppi on keksaissut pyytää meidät kaikki syömään noin 14 sekunnin varoitusajalla. Anoppi otti itseensä, kun me ei silloin menty. Sen takia se ei nyt pyydä mua ja lapsia jos on odotettavissa, että olen laittanut/laittamassa ruokaa, eli melkein joka päivä. Miestä hän sen sijaan jostain syystä mankuu sinne silti. Ja kyllä, tapaamme muutenkin varsin usein, eli en ole asettumassa poikkiteloin minkään kolmen vuosittaisen tapaamiskerran eteen.

Käydään me välillä koko porukallakin anoppilassa ruoalla, mutta jos mut ja lapset on kutsuttu, kutsu annetaan päiväkausia ennen ja sittenkin saatesanoilla "voitte tulla meillekin syömään, jos et sitten tahdo itse tehdä ruokaa."

Hommalla on toki kääntöpuolikin: anoppi ei tule niin vihaiseksi, ettei pieni hänen ruokansa kehuminen häntä lepyttäisi

 

Minullekin tulee mieleen tuo oman lapsen ruokkimisen erityismerkitys. Onko niin, että mies olisi esim. lapsena ollut valikoiva/ennakkoluuloinen ruoan suhteen, siis suostunut syömään lähinnä just jotain perunaa ja lihapullia ja makkarakastiketta, ja anoppi olisi nyt huolissaan, että hänen pieni poikansa nääntyy nälkään, kun miniä kokkaa liian erikoisia ruokia? Jotkuthan reagoivat lapsen nirsoiluun huolehtimalla, ettei pikku kullanmurun vaan tartte kohdata mitään uusia ruokia, vaan sitä tuttua ja turvallista lihapullakastiketta on aina tarjolla. Vaikka "lapsipieni" olisikin sitten myöhemmällä iällään oppinut syömään monipuolisesti .

 

Minullekin tulee mieleen tuo oman lapsen ruokkimisen erityismerkitys. Onko niin, että mies olisi esim. lapsena ollut valikoiva/ennakkoluuloinen ruoan suhteen, siis suostunut syömään lähinnä just jotain perunaa ja lihapullia ja makkarakastiketta, ja anoppi olisi nyt huolissaan, että hänen pieni poikansa nääntyy nälkään, kun miniä kokkaa liian erikoisia ruokia? Jotkuthan reagoivat lapsen nirsoiluun huolehtimalla, ettei pikku kullanmurun vaan tartte kohdata mitään uusia ruokia, vaan sitä tuttua ja turvallista lihapullakastiketta on aina tarjolla. Vaikka "lapsipieni" olisikin sitten myöhemmällä iällään oppinut syömään monipuolisesti .

Tämä voi muuten ollakin jopa lähellä totuutta. Kuulostaa ihan järkeenkäyvältä.

 

Jännä että kaikista vastaajista ap:n tapaus kuulostaa niin kummalliselta. Jep, eihän se normaalia käytöstä ole alkuunkaan, mutta meillä samantyyppistä touhua on. Ruoka on se valtaväline. Meillä anoppi ei suostu syömään ikinä vaikka käy n. kerran viikossa. Väittää aina syöneensä juuri vaikka tietäisimme ettei ole syönyt koko päivänä (eikäliity mihinkään linjoista kiinnipitämiseen tai nirsouteen tms. ) Lisäksi joka kerta kun tulee käymään tuo pari leipää, syksyisin aina marjoja ja sieniä (vaikka itse tykätään marjastaa ja sienestää niin paljon että kerätään itsekin liikaa) Meillä on jo yksi ylimääräinen pakkanen kun kaikki pakastimet on täynnä leipää. Anoppi kun ei usko sitä että meillä on jo ja käydään kaupassa ihan itse.

Kerran pyydettiin sitä tuomaan jäätelöä tullessaan kun oli oikein hellepäivä ja mies sattui olemaan puhelimessa. Anopii toi 6 pakettia!! Siis kolme syöjää ja se toi 6!

Jos on miehen syntymäpäivät niin anoppi ennakoi asian niin että kun mennään ennen syntymäpäiviä siellä käymään oli se milloin vaan, niin hänellä on täytekakut ym sörsselit valmiina. Minun ensimmäisenä äitienpäivänä jouduttiin evakkoon remonttia joten lähdettiin mökille jonka avain piti hakea anopilta. Siellähän sitten odotti juhlalounas ja kaksi täytekakkua jne.. Ehkä jostain se oli kivaa ja anoppikin oli äiti, mutta kun oli minun ensimmäiinen äitienpäivä niin jotenkin olisi kiva ollut nauttia se miehen huolella suunnittelema ruoka ja suklaakakku jonka ihan itse minua varten teki, mutta kun päästiin mökille oli jo ilta ja mahat itupaten täynnä. Kyyneleet itseasiassa tulee vieläkin silmiin kun jäi niin harmistus tuosta minulle merkittävästä päivästä.

Juttuja olisi miljoona.. huoh. Tsemppiä ap:lle. Mullakin on mies joka osaa sanoa suoraan, kuten itsekin, mykkäkoulujakin on pidetty jnejne mikään ei auta.