Aikuisuuden tavoitteleminen....onko se sitä, että "sitten kun olen iso, niin poltan tupakkaa ja juon olutta" VAI "sitten kun olen 15-vuotias, saan syödä olohuoneessa" ...
Eli pointti: Kerrotaan lapselle jollain tavoilla, että sinä ole vielä lapsi, minä aikuinen. Kun itse syön esim. olohuoneessa, kerron, että olen aikuinen ja osaan syödä siististi ilman läikyttämistä. Yleensä syödään keittiössä, mutta aikuinen voi joskus.... Sitten kun sinä olet tarpeeksi iso, voit tulla myös tänne. Itse muistan lapsuudestani vierailut toisten luona. Ensin aikuiset joivat kahvinsa ja "juttelivat kaikkea salaista ja kivaa" ja meidän lasten piti odottaa omaa mehuvuoroa. Aina ajattelin, että sitten kun minä olen iso, niin saan istua tuolla jne..
Toivottavasti ideani tulee esille. Miten tämän päivän lapset saavat syödä (ei siis tietenkään kaikissa perheissä)? Tullaan keittiöön ja pyydetää ja aikuiset antaa (olettaen että annetaan). Kun tulee vieraita, osa lapsista on heti urkkimassa ja jopa ottamassa keksejä pöydästä ennenkuin kahvi on edes aikuisille tippunut. Roikutaan kaapeissa ja etsitään herkkuja "mitähän ottaisi?"
No, saattaa kuulostaa, että meillä ei ole ongelmia. On on ja on! Olen vain aloittanut tämän "koulutuksen" nyt kun huomasin, että tämä ronkuminen ei enää vetele. Eli kerroin lapsille ihan suoraan, että nyt on uudet säännöt tässä talossa. Perustelin asiat esim. että on hyvä osata hyvät tavat eri asioissa, ensin harjoitellaan nämä asiat kotona, sitten voin olettaa että osaatte käyttäytyä kaupassa, vieraiden luona jne.. Yllättävän pieni lapsi ymmärtää nämä asiat. Aikaisemmin annoin lasteni syödä eri aikaa, jos esim. tämä pienempi poika oli suuttunut ja päätti ettei syö. Mutta nyt käyn ilmoittamassa pojille että kohta on ruoka-aika, joten voivat mennä käsien pesulle. Eli RUTIINIT luo turvallisuutta. Kun tämä pienempi ei heti noudattanut, aloitin hänen kanssaan siirron pikkuhiljaa, en kertaheitolla. Eli sanoin, että kuitenkin lopetat leikin tai videon katselun ja tulet syömään sitten kun olet valmis. Aikansa poika istui yksin murjottaen joskus huutaenkin, mutta kohta oli kurkkimassa keittiön ovella ja silloin kutsuin iloisesti syömään omalle paikalle. Työtä ja KÄRSIVÄLLISYYTTÄ vaati.
Ja myös itse kun odotan nyt kolmatta, olen selittänyt että äidin on pakko ottaa nyt pieni välipala, kun vauva tarvitsee useammin. Yritän joskus syödä myös salassa...
Mutta jos lapset alkavat ronkua, niin pyydän käsien kautta pöytään ja annan osan omenasta. Mutta kerron että kohta on oikea ruoka-aika, jolloin syödään yhdessä koko perhe. Olen ottanut uudestaan käytäntöön vasta tämän kevään aikana tämän vanhan tavan syödä yhdessä ainakin muutaman kerran viikossa. vuorotyöläisten asia onkin sitten toinen.
Yleensäkin asiat tulee ensin opetella kotona, sitten voi vaatia lasta käyttäytymään kaupassa/vieraiden luona hyvin. Kun lapsi kiukuttelee kaupassa, niin kerron, että nyt sitten ollaan kotona viikko ja harjoitellaan käyttäytymistä. Järjestän kaupassa käynnit niin, että isä jää lasten kanssa kotiin. Lapset kyllä kuulevat että äiti lähtee kauppaan mutta jäävät kotiin.... Helpolta kuulostaa, mutta sitä se ei ole. pitää itse muistaa olla vain se aikuinen ja näyttää miten aikuinen käyttäytyy, niin ne omat lapsetkin aikuisena sitten käyttäytyvät. Nämä ovat luonnollisesti siis vain minun tuntemuksia ja mielipiteitä...
