V
vierailija
Vieras
Moi. Onko jollain kokemusta ruokahaluttomuudesta?
Oon kolmen lapsen äiti ( lapset jo teinejä) ja asenteeni ruokaan on muuttunut täysin. Aiemmin olen ollut vähän turhankin perso ruoalle ja nauttinut leipomisesta ja kokkailusta.
Parin viime vuoden aikana ensin alkoi tökkimään ruoanlaitto ja kaupassa käynti. Se vain loppui kuin seinään, enemmän vaan vitutti ja ahdisti että taas pitää käydä kaupassa, tehdä ruokaa ja syödä vaikka olisi parempaakin tekemistä. Tämä tunne on hieman helpottanut. Nykyisin teen ruokaa koska on pakko mutta en varsinaisesti nauti siitä, ei se kylä sen ihmeemmin enään ahdistakkaan.
Sen sijaan ruoka ei maistu. Nälkä tulee kyllä, sen huomaa viimeistään silloin kun alkaa heikottamaan. Silloin tietysti on pakko syödä jotain. Syöminen tuntuu hyvin pakonomaiselta, syön vain jotta saan energiaa. Pyrin syömään monipuolisesti. Tuntuu kuin ei yhtään jaksaisi syödä, pureskelu tuntuu hemmetin työläältä. Ruoka ei maistu juuri miltään. Kun nälän tunne menee ohi niin syöminen loppuu siihen. Joskus syöminen alkaa ällöttää ja lopetan kesken.
Jos kotona ei olisi lapsia, en varmaan söisi kovin usein... Lisäksi minua on hieman alkanut ällöttämään muiden syöminen, jos muu perhe syö vaikka pitsaa niin välillä tekee oikein pahaa katsoa.
Takana minulla on pari rankkaa vuotta ja burn out mistä olen mielestäni toipunut hyvin. Paino ei ole laskenut vielä mitenkään hälyttävästi koska yritän vaan mättää sitä ruokaa naamaan koska tiedän että esim treenaaminen ja lihasten kasvattaminen loppuu heti sitten siihen. Mutta en kyllä enään jaksa syödä väkisin...
Onkohan tämä joku kaamos juttu tms vai pitääköhän alkaa olee huolissaan..?
Itselleni tuli mieleen masennus, mutta en mielestäni ole masentunut, väsynyt ehkä.
Oon kolmen lapsen äiti ( lapset jo teinejä) ja asenteeni ruokaan on muuttunut täysin. Aiemmin olen ollut vähän turhankin perso ruoalle ja nauttinut leipomisesta ja kokkailusta.
Parin viime vuoden aikana ensin alkoi tökkimään ruoanlaitto ja kaupassa käynti. Se vain loppui kuin seinään, enemmän vaan vitutti ja ahdisti että taas pitää käydä kaupassa, tehdä ruokaa ja syödä vaikka olisi parempaakin tekemistä. Tämä tunne on hieman helpottanut. Nykyisin teen ruokaa koska on pakko mutta en varsinaisesti nauti siitä, ei se kylä sen ihmeemmin enään ahdistakkaan.
Sen sijaan ruoka ei maistu. Nälkä tulee kyllä, sen huomaa viimeistään silloin kun alkaa heikottamaan. Silloin tietysti on pakko syödä jotain. Syöminen tuntuu hyvin pakonomaiselta, syön vain jotta saan energiaa. Pyrin syömään monipuolisesti. Tuntuu kuin ei yhtään jaksaisi syödä, pureskelu tuntuu hemmetin työläältä. Ruoka ei maistu juuri miltään. Kun nälän tunne menee ohi niin syöminen loppuu siihen. Joskus syöminen alkaa ällöttää ja lopetan kesken.
Jos kotona ei olisi lapsia, en varmaan söisi kovin usein... Lisäksi minua on hieman alkanut ällöttämään muiden syöminen, jos muu perhe syö vaikka pitsaa niin välillä tekee oikein pahaa katsoa.
Takana minulla on pari rankkaa vuotta ja burn out mistä olen mielestäni toipunut hyvin. Paino ei ole laskenut vielä mitenkään hälyttävästi koska yritän vaan mättää sitä ruokaa naamaan koska tiedän että esim treenaaminen ja lihasten kasvattaminen loppuu heti sitten siihen. Mutta en kyllä enään jaksa syödä väkisin...
Onkohan tämä joku kaamos juttu tms vai pitääköhän alkaa olee huolissaan..?
Itselleni tuli mieleen masennus, mutta en mielestäni ole masentunut, väsynyt ehkä.
