Runo meille kaikille

[Onneli]

Itku tuli, kun tämän runon luin. Oli niin kaunis. Halusin laittaa sen luettavksi teillekin...

Katselen täältä kaukaa
Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?

Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa.
Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.

Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?

Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on
luojalleen ettei heitä malttaisi millään antaa pois.

Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä, miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.

Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen
Ne on kestettävä jotta juuri minä syntyisin.

Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?

- tuntematon

 

[:)]

Kiitos Onnelille kauniista runosta!

 

[Safiiri]

Tosi koskettava ja ajankohtainen runo. Antaa lohtua, että sitten kun on se oikea aika, niin hän tulee

 

[Jasmine]

Todella koskettava ja ihana runo-jos näin voi nyt sanoa... Antaa kyllä lohtua tulevaan... =) Kiitokset Onnelille ihanasta runosta! =)

 

[*]

 

[pirppa]

Kiitos ihanan liikuttavasta ja toivoa antavasta runosta Onneli!
Täällä myös sai kyyneleet silmiin sekä minulle että miehelleni.

 

[Onneli]

En sitten ollut minä tuo runon laittaja, mutta kaunis runo kuiteskin oli. (Olisinkin ollut tuo runon laittaja... ) Olen siis Onnelina kirjoitellut tänne jo yli vuoden verran, heinäkuun alusta lähinnä tuonne odottajien puolelle. Jaa. Pitääpä jatkossa muistaa aina kirjautua että erotun muista Onneleista.

Plussaonnea kaikille täällä!

T: Onneli & Murulainen (22+2)

 

[Onneli 2]

, en tiennyt, että täällä on joku muukin Onneli... sori! Jospa vaihdan sitten nimimerkkiä .. Kiva, että piditte runosta. Mulle ja miehelle se ainakin antaa edes vähän lohtua, kun on jo pitkästi yritystä takana...

 

[Onneli]

Ei se mitään. Aika harvakseltaan nyt tälle puolen kirjoittelen. Ole vaikka Onneli2 tms. Mua ei haittaa muuten, mutta ettei tule sekaannuksia...

 

[Natalia]

Kyyneleet silmissä täälläkin! Ihana teksti. :´)

 

[molli]

Sinulle! Saimme vähän valoa näihin synkkiin tunnelmiin... Ekhä se oma kulta vielä tulee .

 

[Laura.]

Mä kirjoitin tuon runon tänne ehkä n. vuosi sitten. sain sen hyvältä ystävältäni, keskenmenoni jälkeen. Se oli niin osuva että oli pakko laittaa se teille kaikille ja varsinkin niille jotka on jo melkein menettänyt toivonsa lasten hankinnassa niinkuin myös minä itse. En pysy vielläkään lukemaan tuota alusta loppuun ilman kyyneliä.

 

[Kiira]

Kiitän taas, tuo lohdutti minua kovasti paljon, noin vuosi sitten, kun toistuvat ivf-hoidot eivät tuottaneet tulosta, edelleen suren, mutta opin elämään asioiden ja todellisuuden kanssa, aika aikaa kutakin, nyt olen pikkuhiljaa oppinut hyväksymään tilanteeni...
Jaksamista kaikille toivon, ja voimaa kestää pettymyksiä kuukaudesta ja vuodesta toiseen, jos joskus on aika, sen jos luoja suo, tai sitten opimme elämään näin...

 

[Perhosen äiti]

Luen runoa aina silloin tällöin. Siinä on oma sanomansa johon on lohduttavaa uskoa. Sain samaisen runon parhaalta ystävältäni. Jouduin synnyttämään rv 26+4 kuolleen pojan.

"Kerro heille, Taivaan Isä, etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan. Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on luojalleen ettei heitä malttaisi millään antaa pois."

Siitä on kohta vuosi, mutta arvet ovat todella syvällä ja niiden parantuminen vie aikansa. Eivät ne kokonaan parannu, mutta tuska helpottaa toivottavsti joskus.

" Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea. Ja kun vihdoin kohtaamme, löytää tarkoituksensa pettymys jokainen. Ne on kestettävä jotta juuri minä syntyisin.

Jaksamista kaikille, jotka jo odottavat Luojan antamaa pientä ihmettä. Ja uskoa meille, jotka vielä sitä toivovat.