Runo lapsensa menettäneille?

Kälyni raskaus keskeytettiin rv 21, ja nyt laskettu päivä lähestyy. Haluaisin muistaa kortilla, johon kirjoittaisin jonkun sopivan runon. Jotain ideoita itselläni on, mutta tulisiko teillä mieleen mitään valmiita runoja, tai muita muistamistapoja?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 28.05.2007 klo 12:02 samperi kirjoitti:
Henkilökohtaisesti mä en ainakaan haluaisi mitään muistutusta asiasta.. :/
Peesaan. Jos jotain tahdot tehdä niin jos kälylle käy niin pyydä kahville tai mee ite, mutta älä puhu asiasta jos toinen ei itse tahdo. Läsnäolo voi auttaa pahan mielen yli.
 
Meillä on iso välimatka, joten en voi henk.koht. itse mennä paikalle. Tiedän, että päivä tulee olemaan raskas ja vaikea, ja tiedän, että hän myös arvostaa, kun saa tietää olevansa ajatuksissamme. En siis mitään surunvalittelu-viestiä ole lähettämässä, vaan jotain, mikä antaisi voimia siihen päivään, ja tunteen siitä, että tukea ja rakkautta tulee ympärillä olevilta ihmisiltä tuon päivän tueksi.
Siis sellainen tsemppaus-viesti, piristystä, jotain... mutta ei mitään sen kaltaista, mitä nyt tunnuitte ajattelevan. Ei mitään hautajais-runoa!
 
WTF
\
Alkuperäinen kirjoittaja 28.05.2007 klo 12:02 samperi kirjoitti:
Henkilökohtaisesti mä en ainakaan haluaisi mitään muistutusta asiasta.. :/
sisko sai keskenmenon pari vuotta sitte ja sanoin anopille siitä ja myös ettei sano ko. asiasta siskolle mitään!!!! no oli meidän häät ja sisko miehensä kanssa tuli myös ja anoppi heti pahoittelemaan keskenmenoa... siskolle tietty tosi paha mieli. juuri kun oli vähän aikaa ollut paremmalla mielellä. anoppi kylläkin sanoi kauniisti asiasta, mutta kuitenkin olin kieltänyt sanomasta mitään...

eli ei kannata sanoa mitään. pelkkä halauskin voi riittää
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 28.05.2007 klo 12:20 Ippu kirjoitti:
Meillä on iso välimatka, joten en voi henk.koht. itse mennä paikalle. Tiedän, että päivä tulee olemaan raskas ja vaikea, ja tiedän, että hän myös arvostaa, kun saa tietää olevansa ajatuksissamme. En siis mitään surunvalittelu-viestiä ole lähettämässä, vaan jotain, mikä antaisi voimia siihen päivään, ja tunteen siitä, että tukea ja rakkautta tulee ympärillä olevilta ihmisiltä tuon päivän tueksi.
Siis sellainen tsemppaus-viesti, piristystä, jotain... mutta ei mitään sen kaltaista, mitä nyt tunnuitte ajattelevan. Ei mitään hautajais-runoa!
No soita sit vaikka ja juttele niitä näitä ja jos toinen sit ite alkaa puhumaan niin sit oit tsempata mutta ei muuta.
 
Te ette nyt ymmärrä... tai sitten ilmeisesti tunnette ihmisen paremmin kuin minä!!!
TIEDÄN, että hän haluaa jotain tuona päivänä. Hän haluaa kokea, että on rakastettu, ja että häntä ajatellaan.

En pyytänyt kommentteja siitä, pitäisikö jotain tuona päivänä tehdä, pyysin ideoita runosta, tai muusta tekstistä, jonka voisin korttiini laittaa. Enkä siis tarkoita mitään itkuvirttä, vaan jotain tsemppaavaa, voimia antavaa, jopa vaikka jotain mikä saa hymyn huulille. Eli ideoita?
 
hoopo
Missä on tilaa sille, joka nyt kesken jää?
Arkoja unelmia missä voi säilyttää?
Minne nyt suunnitelmat rauenneet heitetään?
Missä on toiveiden hauta? Millä ne peitetään?
Minnekä suru tämä mahtuisi milloinkaan?
Se tulvii esteiden yli, mykistää voimallaan.
Elämän rauniolla soperran: "Jumala,
pidäthän kauneimmat muistot luonasi tallella."

tai

Lämpimän ajatuksen tahtoisin lähettää.
Tahtoisin luoksesi tulla keskelle ikävää.
Surujen maahan teemme majan yhteisen.
Viimojen viiltäessä murru ei pohja sen.
Oletko tänään yksin? Oletko sittenkään?
Näetkö hennon liekin syttyvän pimeään?


Näillä olen lohduttanut omaa ystävääni keskenmenojan kohdatessa.